Antero Vallas, tehtaanomistaja.
Elsa, hänen rouvansa.
Aino, Elsan sisar.
Vilho Palokas, insinööri, Anteron sisarenpoika.
Alpo Leiniö, konttoristi.
Martta Sikiö, emännöitsijä, hänen äitinsä.
Vallinkorva, Jaakko Matinpoika, talollinen.
Kaisa Antintytär, hänen vaimonsa.
Lyyli, | heidän lapsiaan.
Iikka, |
Ijäs, |
Puhos, |
Huuhka, | tehtaan miehiä.
Jäntti, |
Ilves, |
Leena, Jäntin vaimo.
Anni, |
Kerttu, | tehtaan tyttöjä.
Lillukka, |
Eric Illberg, nimismies.
Semen Ivaska, metsänkauppias.
Työmiehiä.
Naisia.
Juoksupoika.
Tapaukset Vallinkosken tehtaalla ja sen läheisyydessä.
Ensimmäinen kuvaelma.
Tupa Vallinkorvan talossa. Perällä pihanpuolinen sivuseinä, jolla on
kaksi pienenlaista akkunaa. Vasemman akkunan alla pitkä pöytä ja sen
ympärillä rahia. Vasen seinä akkunaton; sitä pitkin avonainen vuode.
Oikealla seinällä iso uuni, suu katsojiin päin. Uunin edustalla
korkeampi rahi astiain pesemistä varten, vesisaavi y.m. astioita sekä
seinällä astiahylly. Vuoteen kohdalla vasemmalla seinällä vaatteita
nauloissa. Niitten joukossa huomataan naisen hattu, kevättakki ja
päivänvarjo, yksinkertaiset, vaan somat. Muuten köyhän näköistä. Käynti
oikealle, uunin taitse, joten ovensuu ei näy katsojille eikä uunin
edustalla työskenteleville.
Ensimmäinen kohtaus.
Uuniin virittelee tulta vanhempi nainen, päässä Karjalan vaimojen
"natsiira", huolimattomasti ja köyhästi puettu: Kaisa.
Kaunis nuori vaaleaverinen nainen askaroi astiain pesussa.
Kellertävä, varsin runsas tukka riippuu paksulla palmikolla. Kirkkaat
vaaleansiniset silmät. Yksinkertaisesti, vaikka herrasmaisesti puettu:
Lyyli.
Vuoteella loikoo keskenkasvuinen poika paitahihasillaan, mutta lakki
päässä. Opettelee puremaan tupakkaa ja sylkemään suupielestä, vaikka
huononlaisella menestyksellä. Sittemmin kun miehiä on tullut tupaan,
seuraa tarkkuudella heidän toimiaan. Milloin on jotain sanonut, koettaa
saada sylkästyksi sen päälle: Iikka.
Heti esiripun noustua astuu tupaan neljä talonpoikaismiestä, kaikilla
Karjalassa tavalliset venäläismalliset lakit päässä.
Edellä tulee vanhanpuolinen, ryhdikäs talonpoika. Pitkä, ruskea,
alhaalta kihara tukka on harmaan sekainen; samoin lyhyeksi leikattu
sakea partansa. Tuuheitten kulmakarvojen varjostamat synkät silmät
leimahtelevat omituisesti. Hän on tämän talon isäntä, Vallinkorva.
Nuori, hyvänlaisesti puettu, voimakkaan näköinen mies, jolla on
pitkävartiset saappaat jalassa ja loistava kaulahuivi kaulassa, on
nimeltään Ijäs. Hänen vilkkuva katseensa pysähtyy usein Lyyliin. Ottaa
hetken kuluttua lakin päästään, jolloin tulee näkyviin kellertävä,
sankka tukkansa, niskasta hieman kihara.
Kaksi vanhempaa miestä, toisella päälaki paljas ja parta ajettu paitse
kaulasta leuvan alta: Puhos. Toisella vahva leukaparta, vaan viiksetkin
ajettu: Huuhka, ahkera tupakan purija, sylkäsee aina lauseittensa
vahvistukseksi.
Vallinkorvalla, Puhoksella ja Huuhkalla on pullo taskussa.
VALLINKORVA. Onks siull kahvii, Kaisa?
KAISA. Eikä oo ... keitettyy!
IJÄS. A keittäkäis! Kyll mie maksan.
KAISA (panee kahvipannun haahlaan). Viel täss kahvii teill! Viimiset
kahvit.
PUHOS. Ainaks emäntä on vihass siint meijä vierasmiehinn käynnist?
Pakkoha mein ol käyvä.
VALLINKORVA (Kaisalle). Kukas siu on käskent myyvä miu viinojain?
(Ottaa pullon taskustaan, ryyppää ja tarjoo Huuhkalle.) Männööt nää
täss ominnki tarpeinn. A vuottaiss, Huuhka!
HUUHKA. Ei siint mitä assiit' ois tulltkaa, mut se palkinto, kun o
ruukilt.
(Ryyppää.)
KAISA (vie pöydälle kahvikupit ja täyttää ne). A sieks sen kakskymment
markkaa tienasit?
HUUHKA. Hittojaks mie! Jänti Lienan sannoot ilmottannee'.
VALLINKORVA (kaataa viinaa kahvin sekaan). Ainn onki mieheisä jäless.
PUHOS. Oisko tuo miehestää? Mut siint rahast.
VALLINKORVA. A rahast siell ruukiss myyvää' vaikk vapahtaja. Mitä sie
Kaisa ... kärsi nahkassais! Viel tulloo päivä toine.
KAISA. Kaks' siull tulloo päivää siinn!
VALLINKORVA. Naisill o naisii' luonto! Nahkaas' ku painat, enemmä
kertyy. (Kilistää.) "Tuikku murheese", sano' setä vainaa!
(Ryyppäävät.)
IIKKA (vie tupakkapuruksensa uuniin. Sivu mennessään Lyylille). Siu
pappiis on tullt jo, Lyyli!
(Kuultuaan Lyylin vastauksen palaa vuoteelle.)
LYYLI. Kuinka monasti sitä aijot kertoa?
KAISA (Lyylille). Laitakki sie assiis' valmiiks' aikanaa!
LYYLI. Kylläkai hän laittaa, niinkuin on luvannut.
KAISA. A mitäs hää miettii, ku ei oo meill näkynt?
LYYLI (kuin itsekseen). Saisikin miettiä, jos ei minun laitani olisi
näin!
PUHOS (ottaa esille pullonsa ja kaataa kuppeihin). Miull täss o oikee
koljaattii. Jos siint panta's terä?
IJÄS (kilistää Vallinkorvalle). Terveiks', Vallinkorva! -- Näkkyyhä
siull mait oleva, mut kovi ovat huonoss hoijoss.
KAISA. Ka rikkaruohooha mei pellot kasvaa, eikä hää viissi viljell.
VALLINKORVA. Kasvaat ne rikkaruohoo ilmanki viljelemät'. Muistat sie
senki ajan, ku mie raaoin -- miu maallain olless. -- Sie siitt
"viissit": kyllää käyvä, kahvii juuva!
KAISA. Ja sie juot viinaa! Yökauvet juopottelet, päivät makkaat.
VALLINKORVA. Ka en jaksa yöt'-päivää.
KAISA. Juot sie päivillki, min kerkiät!