Iloitse sydän!
Uudestisyntymisessä.
Vitka vauhti --
Työhön!
Ennustuksia.
Keväässä.
Kevättulvissa.
Luonnonlaki.
Murros.
Lakkolaisille.
Yhä kidu ja kärsi.
Yksi on totuus.
Me kuljemme --
Kuolonlasten laulu.
Kaleeriorjat soutavat.
Valitusvirsi.
"Ollako vai eikö olla".
Unta ja totta.
Auliutta.
Olkaa valveill' --
Yö on --
Jauhakaa orjat!
Nyt toverit!
Umpimähkään.
Kummemmasta kummempaan.
Autio torppa.
Korven kansalle.
Lyökää kättä, korven siskot!
Valveille!
Idän nainen.
Oikeuden haudalla.
Sota soi.
Tulevan edellä.
Sankareille.
Olojen pakosta.
Joko -- taikka.
He nauravat.
"Nöyrry".
"Langennut".
Herahti kyynel.
Miksikä?
Sääli teitä.
Pilli soimaan.
Tuhka tanssii.
Miks ihmetellään --?
Iloitse sydän!
Iloitse sydän. Suuri ihmissuku
jo uuden ajan aattehesta juopuu
ja orjalaumain legiona-luku
kahlitsijoita karttaa, heistä luopuu
ja oman voiman, oman uskon herran
he korottavat jumalaksi julki
ja kiroavat sen, mi heiltä kerran
tien hyvinvoinnin paratiisiin sulki.
Nyt taivon kantta taotaan, ja työssä
on helvetistä nousseet synkät aaveet,
nuo, joiden voimat varttui vaivan yössä,
ja joiden syömiin suru siitti haaveet.
Eik' yksin haaveit', ei, vaan tuiki suuret
ja kultakalliit ajatukset elon,
joiss' itää ihmisonnen alkujuuret
ja joista kysyjä saa kaiken selon.
Ja siksi sydän iloitse ja usko,
ett' epäilykses tuskat lohdun saavat
ja yösi ylle kohoo kaunis rusko
ja arvettuvat ammottavat haavat!
Uudestisyntymisessä.
Niinkuin taivahalla tähtein
on jo meidän joukon luku,
valtamahti tästä lähtein
on jo sorretuiden suku.
Liehuu vaivatuiden vaate,
punalippu mailman yli;
kaiken kaartaa kansan aate
niinkuin avaruuden syli.
Helähtävät hengen miekat,
salamoivat sanan kalvat,
kohoavat pohjahiekat,
arvon saavat ani halvat.