Norjan kielestä ("I Dyreskind") suomentanut Aksel von Schantz

Hämeenlinnassa,

Arvi A. Karisto,

1912.

O.-Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.

Matti Aikio.

Matti Aikio on lappalainen kirjailija, jonka tässä suomennettu

esikoisteos ilmestyi kuusi vuotta takaperin. Se saavutti niin suurta

suosiota, että hän jo seuraavana vuonna julkaisi toisen ruijalaisen

novellinsa, nimeltä "Ginunga-gap", ja sittemmin on hän uusilla

teoksillaan luonut itselleen jokseenkin huomattavan aseman

norjalaisessa kirjallisuudessa; hän ei nimittäin käytä tuotannossaan

äidinkieltänsä, kuten hänen ainoa toinen kirjailijaksi lyöttäytynyt

maanmiehensä naapurimaassa Ruotsissa.

Aikio on, kuten luonnollista, valinnutkin kuvattavakseen kotiseutunsa

Ruijan olot ja ihmiset. Mutta hän ei ole varsinainen kansankirjailija,

vaan herkkä taiteilija, joka sommittelee vaikuttavia kohtauksia niin

realistisesti, niin todellista näkemystä ilmaisevasti kuin olisi

taidemaalaaja siinä siveltimellään loihtinut värikkäitä kuvia lukijan

tarkasteltavaksi. Nämä kohtaukset ovat osittain hyvinkin löyhässä

yhteydessä keskenään, välikohdat jättää kirjailija lukijan

täytettäviksi. Tämä keskityksen puute saattaa tuntua hiukan

häiritsevältäkin lukijasta, joka on tottunut kaunokirjalliselta

teokselta vaatimaan yhtenäistä juonta, mutta hän huomaa piankin että

hajallisuuden syynä on tekijän tulinen luonnonlaatu, joka vaatii häntä

välittömästi kuvaamaan elettyä ihmishyörinää ristiriitaisine tunteineen

ja vaikuttimineen juuri sellaisena kirjavana sarjana kuin se ilmenee

tarkalle havaintojen tekijälle. Tällainen kuvajakso ehdottomasti

herättää lukijan mielenkiintoa; ennen Aikiota ei yksikään ole

käsitellyt lappalaisten elämää niin selkeästi ja varmasti, ja

toimintapiirin uutuus viehättää lukijaa.

Niinpä täytyy "Ruijan rannoilta"-teoksessa katsoa Aikiolle suureksi

taiteelliseksi saavutukseksi sitä, että hän teoksensa laiminlyödystä

rakenteesta huolimatta on kyennyt tutustuttamaan lukijan todellisiin

_ihmisiin_. Tarmokas poronvaras Biettar Oula ja hänen muhkea eukkonsa

Elle, paatunut äitinsä ja raukkamainen Lasse-renkinsä, vanhan akkansa

kuolemaa toivoessaan itsensä rappiolle ryypiskelevä Nikko Nille,

Helsingissä papiksi lukenut Jussa ja tämän kalseaan rakkauteen pyrkivä

sivistyneen maailman neitonen Elna eivät ole pelkkiä mielenkiintoisia

romaanisankareita, vaan todellisia lähimäisiämme, joiden seuraan lukija

lyöttäytyy peräti mielellään. Tekijässä on paljon samaa alkuperäistä

voimaa ja elämänhalua, jota hän on esittänyt rotunsa lapsille kuuluvana

-- väliin eri sukupuolten värähdyttelevänä kiihtymyksenä, väliin

sellaisina sielunjärkkymyksinä kuin Biettar Oulan öisinä harhanäkyinä

nuotion ääressä hänen houkuteltuaan renkinsä heikkoihin jäihin

hukkumaan. Aikion raju alkuperäisyys ja tulinen havaintopiirtely

ansaitsevat tulla tunnetuiksi meikäläisenkin yleisön keskuudessa, joka

tulee siten tutustuneeksi omintakeiseen taiteilijaan ja uuteen

maailmaan.

Ruijan rannoilta: Kertomus Norjan Lapista · 第 4 / 26 题