Työnsä Työs- Yli Alle
vielä tänsä 15 v. 15 v.
jatkavia. laanneet.
Wärjäriä............. 5 4 13 -- --
Karvaria............. 13 1 13 9 --
Neulamaakaria........ 1 -- 1 -- 1
Kulta-seppiä......... 8 3 9 2 3
Kello-seppä.......... 1 -- -- 1 1
Kupari-seppiä........ 6 1 6 11 1
Kirjan-niojia........ 4 1 4 3 2
Satulamaakaria....... 5 -- 8 2 8
Hattumaakari......... 1 -- -- -- --
Sorvaria............. 3 -- 4 3 2
Gelbjutaria.......... 3 -- 3 2 --
Plootu-seppiä........ 2 -- 1 -- 1
Nikkaria............. 5 2 4 3 2
Karstamaakaria....... 3 1 1 1 --
Waunumaakari......... 1 -- -- -- --
Maalaria............. 6 1 6 10 1
Kruukumaakaria....... 3 -- 2 5 3
Suutaria............. 16 4 7 2 5
Räätäliä............. 7 3 7 3 2
Kondiitori ja Leipuri. 1 -- 3 2 2
Leipuria.............. 9 4 6 5 5
Teurastajia........... 3 1 -- -- --
Rakennusmestari....... 1 -- -- -- --
Muurarimestari........ 1 1 -- -- --
Kaitamaakari.......... 1 -- -- -- --
Sutaria............... 2 -- 1 1 --
Makkaramaakari........ 1 1 -- -- --
Seppiä................ 4 -- 9 8 5
Yht. 116 28 108 73 44
_Tampereen Pumpulikehruu- ja kutoma-tehtaan_ perusti Skottlantilainen
_James Finlayson_, Glasgov'ista kotoisin, palveleva keisarill.
mekanillisessa pajassa Kolppinassa Pietarin takana. Englantilainen
Patterson kertoi hänelle keisari Aleksanderin muistettavan lauseen
Tammerkoskella, kehottain häntä tehdasta sinne rakentamaan. Sen
johdosta läksi Finlayson, jo sitä ennemmin halukas itsetyiseen asentoon
päästä, Suomeen saadaksensa selvä Tampereen tiloista, näki koskenpaikan
tehtaatekoon soveltuvaiseksi ja ryhtyi kohta toimeen Suomen
Hallitukselta pyytää suostumusta tehtaan rakentamiseen Tampereella.
Hänen Majesteetinsä, harrastain oman aatteensa toteutumista, mieltyi
Finlaysonin Keis. Suomen Senaattiin pantuun anomukseen, ja toukokuun 10
p. 1820 tuli armollinen päätös yleisesti seuraavata sisältävä:
Maa-ala Tampereella oli Suomen valtioin lunastettava, Finlaysonille
omistus-oikeudella annettavaksi Hänen Majesteetilta likemmältä
määräämillä ehdoilla; mutta mitä tulee Finlaysonin anomukseen saada
useita virran vuolteita Tammerkoskessa ja määrättyä osaa järveä sen
ylipuolella, niin ruunulla ei niihin ollut suoraa käytäntovaltaa, vaan
Finlaysonin tuli, asettuaan Tampereen, kääntyä kaupungin-oikeuteen,
saadaksensa määrätyksi sopivaisia joutopaikkoja laitoksillensa, joita
hän kaupungin perustusehtoja myöden kenenkään estämättä saa pitää, niin
kauvan kun hänen laitoksensa käyvät. -- Mitä tulee Finlaysonin
anomukseen saada asettaa valimoa masinain tekoon, karttunin painamoa,
verkatehdasta, käsitehdaslaitoksia hienommilla rauta-, teräs- ja
metalli-teoksilla, oli Finlaysonin kääntyä Senatille Suomessa. --
Finlayson sai oikeuden tullittomasti ulkomailta tuottaa kaikki
laitoksillensa tarvittavia masinoita, joitakuita puulaija ja
tekoaineita. Wielä suotiin Finlaysonille kymmenen vuotta takaisin saada
tullimaksut siitä pumpulista, jota hän voisi näyttää valmistetuksi
muussa häneltä vasta rakennettavassa tehtaassa. Lisäksi myönnytettiin
Finlaysonille, hänen perillisille ja oikeutensa haltioille Tampereella
ja muissa Suomen kaupungeissa avoimissa kauppapuodeissa myydä kaikkia
teoksiansa. Finlayson tinki maamiehillensä uskonnonvapautta, vapautta
sotaväen majoituksesta, ja sota-veroista, suomalaisen papiston
palkkauksesta omaistensa ja talonsa puolesta. Samassa hänen työssä
olevat kväkerit vapautettiin valanteosta, ollen heidän asianomaisille
virkakunnille annettu kirjalliset vakaamukset sen ohessa täyden
todistuksen sana.
Finlaysonin saattamiseksi siihen tilaan, että hän voisi toivottua
tehtaansa asettaa, suotiin hänelle tehtaansa panttausta vastaan Suomen
valtiolta lainaksi 30,000 ruplaa banko assignat korotonna ja
viimeistäkin 20 vuodessa takaisin maksettavaksi. Wuonna 1820 elokuun 30
päivänä kontrahti tehtiin ruunun -- jonka asianajaja oli Lars Gabriel
v. Haartman, sitten rahavaraston päällikkö -- ja kaupungin välillä,
jonka valtuusmiehenä oli kauppias Gustaf Lundahl ja verkatehtailia
Fredrik Grek Finlaysonin tehtaalle annettavasta alasta. Sen
pääehdot oli:
1:ksi. Tampereen kaupunki antaa ruunulle altiiksi käyttämättömän
maa-alan N:o 124 talon aseman ja Uudenkadun jatkossa sekä maa-alan
N:o 124-talonaseman pohjoispuolisen ja kosken itäisen puolen välillä,
Mältin lahdeken suoraan Kuninkaankatuun asti läntisellä puolella ja
entisen viinapolttimon aseman etelä puolella talonasemista, saatavasta
300 pankko ruplan hinnasta; minkä suhteen kaupunkilaiset tehkööt tietä
koskeen rakennettuihin survin-myllyihinsä, kunnes ne ruunun toimesta
pois siirretään.
2:ksi. Tie pitkin viinapolttimon-katua koskeen asti pidetään auki
vedentuontia varten, ellei kulkukaivantoa saada aikaan polttimon-kadun
kulmalla.
3:ksi. Kuninkaankatu ulotetaan n.k. polttimon-kedon läpitse
pohjoseenpäin Mältin lahteen asti.
Finlaysonin Tampereen kaupunki oikeuteen annettuun anomukseen
oikeudesta koskeen antoi kaupungin oikeus marraskuun 26 p. 1821
päätöksen, että kun kaupunki oli Finlaysonille antanut alan Uudenkadun
ja Mältinlahden välillä, ja myös Finlaysonin laitoksia varten ruunun
kustannuksella poismuutetaan kaikki vanutusmyllyt pitkin sitä rantaa,
ja Finlayson sitoutunut maksamaan samaa kalastusveroa, kun kaupungin
rahasto siitä rannikosta saapi, ja kohtuullista on ettei kalastus
tehdaslaitoksia estä, sentähden sekä mahdollisesti nostettavain
haittain ja riitain poistamiseksi näkee kaupunginoikeus kohtuulliseksi,
kauppakontrahdissa mennä vuonna elokuun 30 p. mainituilla ehdoilla,
tehtailija James Finlaysonin vapaan ja yksinomaiseen nautintovaltaan
jättää kaupunginalaiset koskenkorvat Uudestakadusta ylimäiseen
putoukseen astikka.
Finlayson vaimonensa muutti talvella v. 1820 Tampereesen ja asui
vanhassa kun. Gustaf III:nen aikaisessa viinapolttimossa, joka
1800-vuodesta saakka ei ollut käymässä ja joka Finlaysonille annetulla
alalla oli. Samassa talossa, monesti lisättynä ja korjattuna, tehtaan
isäntä vieläkin asuu.
Tehtaaksensa Finlayson rakensi kahdenkertaisen puutalon villakehrua
varten. Kun ei hänen ensimäinen yrityksensä toivottavasti menestynyt,
niin hän uudestaan kääntyi Suomen Hallitukseen, ja Armollisen päätöksen
kautta elokuun 28 päivänä 1824 suotiin Finlaysonille, myöskin 20
vuodeksi Suomen valtiorahastosta 36000 pankko ruplan koroton laina
sillä ehdolla että hänen pääkeinonsa olisi oleva pumpuli- ja
villalangan ja kankaanteko sekä että konepaja vasta laajennettaisi
tekeväksi vähempiä kehrukoneita maan työhuoneissa käyttää, että valimo
kohotettaisi englantilaisten valimoin vertaiseksi, paikkakunnan
köyhiä lapsia otettaisi oppilaiksi, ja että jokainen Suomalainen
opiksensa saisi vapaasti hänen laitoksiansa käydä katselemaan.
Finlayson sitten Pumpulitehtaan laittoi, itse koneitansa tehden; mutta
ei sekään yritys onnistunut, eikä hän nähnyt jaksavansa velkojansa
maksaa, lupauksiansa täyttää Suomen ruunulle, kääntyi hän maamiehensä
Wheeler'in tykö, joka ynnä Keisari Alexanderi I:n entinen henkilääkäri
salaneuvos G.A. Rauch'in ja kunniaporvari C.S. Nottbeck'in kanssa
v. 1835 otti kaikki Finlaysonin laitokset toimeksensa, sitoumuksiansa
ruunulle suoritettaviksi entisellä toiminimellä Finlayson & Comp. --
Finlayson, kväkari-lahkolainen, oli kaikilta kunnioitettu jumalinen
mies ja hänen hurskas luontonsa kannatti samaa hyvää sydänalaa hänen
työväellensä. Hänestä ja hänen ajasta nousi se herätys ja lähetyksen
into, joka aina siitä asti on hengissä pysynyt. Tampereelta Finlayson
muutti kotimaahansa Skottland'iin ja kuoli siellä. Sitten Wheeler
siirsi tehtaansa osuuden herroihin Rauch & Nottbeck, jotka sitä myöden
yksin joutuivat tehtaan haltioiksi. Wuonna 1836 C.S. Nottbeckin poika
William Nottbeck muutti Tampereen ottamaan tehtaan pääjohdon käsiinsä
ja on siitä asti vielä isäntänä. Kauvan aikaa tehtaan johdossa
yhteisesti olivat herrat W. v. Nottbeck ja Ferdinand Uhde. Uhde oli
sulo sydämellänsä, ystävällisellä ja laupealla luonteellansa yleisesti
arvossa pidetty ja elää vielä rakkaassa muistossa kaikilla niillä jotka
hänen tuttavuuteen pääsivät. Wanhalla ijällänsä hän 1860-luvulla muutti
Berliniin, siellä ahkerasti vaikuttain lähetystoimessa. Harrastain
kaupungin parasta, lähetti hän sieltä katovuosina 1000 markkan lahjan
silloin laitetun työhuoneen hyväksi sillä ehdolla että ainoastaan korko
oli käytettävä, ja kun työhuone loppui, lahjoitti hän sen rahan
täkäläiselle naisyhtiön tyttökoululle. Uhde kuoli tammik. 1 p. 1874. --
Wuonna 1856 tehtaanisäntä William Nottbeck sekä Pietarissa asuva
veljensä Karl Nottbeck korotettiin Suomen aatelissäätyyn ja 1857 Suomen
Ritari-Huoneesen sisään otettiin nimellä _von Nottbeck_.
Taiteellisen osan johtajina ovat aina olleet englantilaisia, joista
tätä nykyä viisi, ja myös eri osakuntain päämiehet n.k. mestarit
(englantilaisesta sanasta master) melkein yksinomaisesti
englantilaisia, ja joista monta täällä ovat voittaneet luottamusta ja
ystävyyttä yleisesti ja työväeltänsä. Etevimmistä mainittakoon _Lucas
Cooke_, joka täällä päivänsä päätti, ja kankuriosaston johtaja _John
Sharples_, joka yli 30 vuotta tehtahan kuului ja v. 1877 täällä kuoli.
Kauvan aikaa täällä asuessansa oli hän tänne kokonaan perhettynyt,
hänen leskensä vielä Tampereella asuu sekä tyttärensä, joista vanhin
Lucia on naittu kauppialle Lars Johan Hammarén.
Tehtaasen kuuluu yhdeksän suurta kivirakennusta, joista yksi
kuusikertainen, viisi nelikertaista, suuri makasiini raaka-aineita
varten, kaksinkertainen rakennus vaalentamista ja pesoa varten, suuri
värjäyshuone, koneellinen työpaja ynnä kaasulaitos. Eräs rakennus,
valmistettuna v. 1877, sisältää paitsi laitoksen konttorihuoneita,
ainoastaan yhden suuren salin, joka saa valonsa ainoasti katon kautta
ja jossa on 950 kangastuolia käymässä. Tämä sali on 229 kyynärää pitkä
ja 65 kyynärää leveä.
Silloin kun nykyiset omistajat ostivat tehtaan oli siellä lähes 500
kehrää (spindeliä), nyt on niitten luku 50,000. Finlayson'in aikana oli
työntekijöitten luku ainoasti 50-60.
W. 1840 oli 58 miestä ja 14 naista
1850 " 294 " " 634 "
1860 " 454 " " 1023 "
1865 " 406 " " 746 "
ja nyt nousee luku likimitten 2000.
1878 vuoden valmistus mainittiin olevan 256,000 kappalta
pumpulikangasta, 2,700,000 naulaa lankoja sekä 75,000 naulaa vattia. --
Tehtaasen kuuluvassa puuhuoneessa on nykyään postikonttori ja
sähkösanalennätin. Paitsi sitä, että laitos palkkaa oman papin ja
kustantaa lääkärihoitoa työntekiöillensä, ylläpitää se pikkulasten
koulua 150 lapselle, kasvatuslaitosta (asyli) 50 orpolapselle,
lastenkotoa tyttöjä varten jotka tekevät työtä tehtaassa. Wielä on
tehtaalla ravintohuone työntekiöitä varten, oma myymähuone,
asuntohuoneita sekä mestareille että työntekiöille. Paitsi kaikkia
näitä ovat tehtaan omistajat rakennuttaneet rukoushuoneen kivestä, joka
tehtynä gotilaiseen rakennusmuotoon vihittiin elokuun 24 p 1879 ja
maksaa 100,000 markan vaiheilla. Kirkko on varustettu 22-äänisillä
uruilla. Sen oviseinässä holvikaaressa luetaan seuraava kirjoitus:
Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises nyt ja
ijankaikkisesti Ps. 121: 8 ja holvilla kuorin päällä: Pyhyys on sinun
huonees kaunistus, Herra ijankaikkisesti. Ps. 93: 5.
Kuva toisella sivulla näyttää kosken varrella olevaa tehdasta ennenkuin
mitään tehdasrakennusta oli kosken vastaisella puolella. Useampia
kertoja on tehdas pahaksi onneksi joutunut liekkien valtaan. Helmikuun
18 p. 1841 paloi vanha Finlayson'in rakentama tehdas; tammikuun 20 p.
1868 paloi suuri, vähä ennen sitä, kadun varrella rakennettu
tehdashuoneisto, sisältävä huoneita kutomista, värjäämistä ja kontoria
varten, sekä myös nelikertainen rakennus, jossa oli yli 400
kangastuolia; heinäkuun 28 p. 1870 joutui taas suurin osa siitä kaksi
vuotta tätä ennen palaneesta kutomahuoneesta liekkien valtaan.
Tehtaan työväelle on perustettu säästöpankki, johonka sisäänpanot
heinäkuun 1 p. 1879 nousivat 791,700 markkaan. Wielä on apukassa
vanhuuksia ja kivuloisia varten 93,000 markan pääomalla josta
maksettiin v. 1870 apurahoja 13,800 markkaa.
_Paperitehtaan_ perusti v. 1803 Gustaf Lefrén. Se joutui sen jälkeen
Kirjakauppiaalle _Joh. Christ. Frenckell'ille_ toiminimellä J.C.
Frenckell ja poika, joka nimi on sitten pidetty. Tehdas sai oikeutensa
huhtikuun 30 p. ja ne uudis-tettiin syyskuun 7 p. 1871. J.C.
Frenckell'in jälkeen tuli poikansa _Frans Wilhelm Frenckell_ tehtaan
omistajaksi, jonka hän suuresti lavensi. Tehdas sijaitsee kuudessa
kivihuoneessa ja konehistoon kuuluu 30 valilaitosta, 3 paperi- ja 3
siloituskonetta sekä kolme lumppukeittokonetta, joita käyttää 6
turbinia 350 hevosvoimalla. Etevin raaka-aine lumppu kootaan suureksi
osaksi Suomessa. Lähes puoli valmistusta, joka on 60,000 riisiä paitsi
70,000 naulaa paperia, käytetään maassamme; loppu suurimmaksi osaksi
menee Wenäjään ja sen Itämeren maihin.
Jo ennen tämän paperitehtaan perustusta lienee Tampereella paperia
valmistettu. Abraham Häggman, kuollut 1781, mainitaan olleen
ensimäisenä paperinvalmistajana täällä ja vielä kerrotaan, että eräs
Glas niminen oli täällä tehnyt paperia ja lienee ollut se, joka ensiksi
pani alkuun nykyisen tehtaan.
Tehtaanhaltia Frans Wilhelm Frenckell valittiin Tampereen kaupungin
edustajaksi valtiopäivillä 1863; samassa myöskin Hämeenlinnan kaupunki
hänen siihen valitsi, mutta käskettiin omaa edusmiestä valita.
Uudestaan kaupungin edustajaksi 1867-vuoden valtiopäiviksi valittuna
Frenckell nimitettiin porvarisäädyn puhemieheksi, ja kaupunki jäi ilman
edusmiehettä; kuitenkin porvaristo, kokoontuneena toista edusmiestä
Frenckell'in sijaan valitsemaan, ilmoitti ei jaksavansa silloisten
rasitusten aikana kahta edusmiestä palkata. Frenckell suositettiin
kauppaneuvoksen nimellä ja koroitettiin lapsinensa perillisinensä v.
1868 aatelis-säätyyn ja sisäänotettiin Suomen Ritarihuoneesen nimellä
_von Frenckell_. Hänen kuolemansa jälkeen 1878 hoitaa poikansa
_Waldemar von Frenckell_ tehtaan perillisten puolesta. Nimitoimisto
J.C. Frenckell ja poika omistaa paperitehtaansa vieressä myös toisen
tehtaan, joka kemiallisesti valmistaa paperiaineksia oljista. Tätä
tehdasta, joka on oikeutettu helmikuun 28 p. 1864 ja toukokuun 18 p.
1874, käyttää 80 hevosvoimanen turbini, joka pitää käymässä myös
öljymyllyn, jonka perusti v. 1843 aptekari W. Tennberg ja jonka
vuotinen pellavansiemenen tarvitseminen mainitaan olevan noin 200
tynnyriä.
_Tampereen masuuni_ on oikeutettu joulukuun 17 p. 1842. Sen rakensivat
seuraavana vuonna salaneuvos _August Ramsay_ ja Laamanni _Nils Idman_,
ja myytiin siihen kuuluvan sahan kanssa v. 1856 Östermyran rautatehtaan
omistajalle _Gustaf Wasastjernalle_, joka perusti siihen konepajan ja
valimon. Nämät laitokset joutuivat v. 1861 Tampereen liina- ja
rautateoksien osakeyhtiölle. Konepaja, jota käyttää yksi turbini,
sisältää 4 pura-, 2 höylä- ja 2 pistokonetta. Konepajan työntekiöin
apukassa nousi v. 1878 12,500 markkaan.
_Liinatehdas_, kankuri- ja vaalentamislaitoksen kanssa tuli
oikeutetuksi heinäk. 12 p. 1856. Waratuomari _Adolf Törngren'in_
rakentamana joutui se 1861 Tampereen Liina- ja Rautateoksien
osakeyhtiölle. Laitoksella, jota käyttää 5 turbinia yhteensä 390
hevosvoimaa, on 8050 kehrää (spindeliä) ja 195 kangastuolia. Tehdas
lämmitetään höyryllä putkijohtojen kautta kahdesta höyrypannusta.
Wuotinen pellavan tarvitseminen on 75 ja 90,000 LT:skän välillä, josta
puoli saadaan Suomesta ja loppu Wenäjältä. Wuotinen valmistus on lähes
1.200.000 naulaa lankoja ja 22,000 kappalta kangasta ja sen yhteen
laskettu arvo nousee lähes kolme miljonan markan vaiheelle. Laitoksella
on oma 350 miehen vapaehtoinen palokunta ja 4 ruiskua. Tehdas pitää
koulun poikia ja tyttöjä varten, perustettuna v. 1860 ja sijoitettuna
omaan kahdenkertaiseen kouluhuoneen, rakennettuna 1872 ja varustettuna
kahdenäänisillä uruilla; oppilasten luku v. 1879 oli 71 poikaa ja 75
tyttöä. Työnväestön kirjasto säilytetään kouluhuoneessa ja sen
apukassa, jonka työntekijät ovat perustaneet, nousi 1878 vuoden lopulla
65,400 markkaan.
_Puuhiomo_, sijoitettuna Liinatehtaan aluella, on erään v. 1872 yhtiön
perustama. Sitä käyttää 10 turbinia 330 hevosen voimalla. Masuunin,
Liinatehtaan sekä Puuhiomon nykyinen toimitusjohtaja on varakonsuli
F.E. Wahlgren.
_Werkatehdasta_, oikeutettuna toukokuun 23 p. 1851, käyttää 3 turbinia
ja sillä on 1322 kierutinta (spindeliä) ja 30 kangastuolia. Wuotinen
villan tarvitseminen on lähes 49,000 naulaa ja on valmistus 40,000
kyynärää verkaa ja lähes 69.000 naulaa villalankoja. Toimitusjohtajana
tätä nykyä on C.G.A. Dahlbom.
_Willakehru- ja kutomatehdas_, oikeutettu elok. 18 p. 1847 on marrask.
7 p. 1810 toiminimellä: Th:s Petterson. Sen käytinvoima on vesiratas,
johtaja: John Petterson.
_Asfaltihuopatehdas_, oikeutettu heinäkuussa 1877. Raaka-aineina
käytetään villalumpuja ja tervaa. Toimitusjohtaja on tuomari Adolf
Törngren.
Kouluja.
Tampereen Alkeiskouluista _Pedagogia_ on vanhin. Se perustettiin v.
1812 ja kesti 1840 vuoden saakka. Koulun kahdenkertainen talo, johon
vasta v. 1838 kahdenkertaisia ikkunoita saatiin, oli torin varrella.
Kouluttajan palkka oli 15 tynnyriä jyviä, joita hänen piti lähteä Porin
makasinista perimään.
Sen vanhin ja merkillisin opettaja oli filos. maisteri Thomas Timotheus
Kriander. Pappina Marttilassa hän virkaveljensä kanssa ja yksissä
neuvoissa lukukinkerillä erään mielipuoli talonpojan rankaisi sillä
että hän salpasi häntä uuniin, joka leipomisesta vielä oli lämmin. Mies
häyryyn tukehtui ja kuolleena vedettiin ulos. Kriander veti siitä
hengen-sakkoa, kärsei kirkonrangaistuksen ja pantiin pois viralta,
johon hän ei enää takaisin päässyt. Hovioikeus ja Keisar. Majesteetti
hänen tuomionsa vahvisti. Mutta kun hän ennen sitä rikosta
nuhteettomasti jonkun ajan oli toisen kollegan viran Turun
katedralikoulussa toimittanut sekä pastorintutkintoa käynyt, eikä hänen
rangaistuksensa perästä hänen käytöksensä moitittu; niin hän v. 1812
asetettiin vara-pedagogiksi Tampereen, ja seuraavana vuonna
vakinaiseksi ja oli siinä virassa kumminkin vielä v. 1832. Koskessa hän
kalasti helmisimpsukoita ja lahjoitti keisari Aleksander I:lle niistä
helmirihman, josta hän palkinnoksi sai komean sormuksen.
Kalastamisessansa hän äriän ja kateisen luonteensa kautta joutui
riitaan erään englantilaisen kanssa, joka kotimaastansa hankkimilla
paremmilla neuvoilla myös helmiä kalasteli. Opettajia hänen perästä
oli:
Daniel Hezekiel Hildén, nyt provastina Wehmalla.
Wilhelm Ingman.
Wuonna 1842 asetettiin _Ali-Alkeiskoulu_ kahdella luokalla, johon
kolmas tuli 1844. Se lakkasi 1875. Rehtorit:
Fredrik Ferdinand v. Pfaler.
Berndt Adolf Reinholm 1849, sitte Haminan Kadettikoulun pastori.
Edvin Karsten, nyt kirkkoherrana Kuivalahdessa.
Neliluokkainen _Ylialkeiskoulu_ Tampereella avettiin Syyskuun 1 p:nä
1860 ja jatkettiin kesäkuun 15 p:ään 1876, jolloin se sai jättää
sijansa neliluokkaiselle realikoululle, joka elokuun 5 p:nä 1873
annetun Arm. kirjeen johdosta määrättiin Tampereelle. Ylialkeiskoulussa
oli yllämainitun ajan kuluessa ollut 349 oppilasta, joista 136
Tampereelta ja 213 mualta kotosin. Koulun oppimäärän on suorittanut 134
oppilasta.
Oppilaitten lukumäärä syyslukukauden alussa joka vuosi
on ollut:
1860 41.
1861 57.
1862 69.
1863 82.
1864 82.
1865 89.
1866 88.
1867 91.
1868 105.
1869 101.
1870 108.
1871 118.
1872 102.
1873 kevätlukukauden 103.
" syyslukukauden 3:lla luokalla 73.
1874 " 2:lla " 37.
1875 " 1:llä " 14.
1876 kevätlukukauden 1:llä " 12.
Koulun vakinaiset opettajat koulun toimeenpanemisesta sen lakkaamiseen
saakka ovat olleet:
Adolf Fredrik Rosendal, rehtori ja uskonnon opettaja, k. 1876.
Johan Stolpe, historian kollega.
Frans Evald Jernberg, latinan kielen kollega.
Karl Gustaf Söderlund, venäjän kielen opettaja.
August Hildén, voimistelun opettaja, nyt Marttilan kirkkoherra.
F.W. Bergroth, matematikin kollega 1863-1866.
G. Corander, matem. kollega 1867, k. 1870.
Tampereen neliluokkainen _Realikoulu_ avettiin Syysk. 1 p:nä 1873
yhdellä luokalla ja tuli vasta syyslukukaudella 1877 täysiluokkaiseksi.
Oppilasten luku on ollut:
1873 10.
1874 21.
1875 23.
1876 27.
1877 35.
1878 45.
Näistä ovat tähän saakka kaksi suorittaneet koulun lukumäärää.
Realikoulun virkaa tekevä rehtori 1873-1876 oli Yli-alkeiskoulun
rehtori A.F. Rosendal.
Axel Gabriel Borg kollega matematikissa, rehtori 1876-77.
Johan Stolpe, kollega historiassa, rehtori 1877.
Kollegat:
Frans Evald Jernberg, ruotsin ja saksan kieli 1875.
Otto Rudolf Borg, alkeis-matematiki ja luonnontiede 1875.
Edvard Maunulin, matematiki ja fysiki 1877.
Karl Gustaf Söderlund, venäjän kielen opettaja 1874.
Fanny Henriette Björnström, piirustus, v.t. 1875, vak. 1876.
Anders Tervo, laulanto, v.t. 1875, vak. 1876.
Fredrik Jäderholm 1876.
_Korkeempia kansakouluja_ neljällä mies-, kolmella nais-opettajalla on
kaikkiaan seitsemän. Poikain koulussa on 1879 oppilaisia 155, tyttöin
koulussa 97 eli yhteensä 252.
_Alempia kansakouluja_ on viisi. Niissä on tätä nykyä kaikkiaan 226
oppilasta.
Ylemmissä ja alemmissa yhteensä 478 oppilasta.
Paitsi näitä on kaupungissa yksityinen ruotsalainen Naiskoulu 40:llä
oppilaalla, joka on nauttinut valtioapua. Wielä on naisyhtiön
Tyttökoulu.
Tehtaitten kouluja erittäin ovat: Pumpulitehtaan, Liina-tehtaan ja
Frenckellin lahjoittaman varaston koulut. Näissä kaikissa kouluissa
opetetaan tätä nykyä kaikkiaan 825 lasta. Kaupungilla sekä tehtailla on
vielä lisäksi Sunnuntai- ja Ehtoo-kouluja.
Papit.
Tampereen vanhassa kirkonkirjassa, joka alkaa v. 1795, tavataan
seuraava kirjoitus: "Kun Ruotsin kuninkaan, Gustaa IIl:n
perustuskirjeen kautta, annettu lokakuun 1 päivänä 1779, kaupunki on
perustettu Tammerkosken rannalle, Tampereen Säterirysthollin maalla,
ovat kaupunkilaiset vielä muutamia vuosia sen jälestä, miten ennenkin,
viettäneet jumalanpalvelusta Messukylän emäkirkossa, ja sen ajan
kuluessa silloin tällöin vuoteensa Messukylän papisto pitänyt
jumalanpalvelusta kaupungissakin, niin sanotussa Pränni-pytingissä
kosken ylipuolella; mutta v. 1786 saivat kaupunkilaiset eri
saarnahuoneen, asetettu rysthollin vanhan suuren pytinkin eteläiseen
päähän, ja seisova torin koillisessa kulmassa, lähellä koskea, sekä
samana vuonna oman ensimäisen pappinsa, herra Maisteri Abraham Lilius,
joka oli sangen oppinut mies. Hän muutti Tampereelta 1794 Piikkiöön,
oli sittemmin kirkkoherrana Urjalassa ja kuoli korkeassa ijässä
kirkkoherrana Messukylässä. Mainitusta ajasta lukein, on
jumalanpalvelusta täällä pidetty kaikki pyhät vuorottain suomen ja
ruotsin kielellä ja suurempina juhlina molemmilla kielillä. --- W. 1795
määräsi Turun Tuomiokapituli kirkkoherran apulaisen Ruovedellä Johan
Wideman kaupungin saarnaajaksi Tampereelle, jota virkaa hän 1000
kuparitaalarin vuotisella palkalla toimitti, kunnes hän,
Tuomiokapitulin tuomion kautta tammikuun 9 päiv. 1811, irstaisuutensa
ja monien virkavirheittensä tähden pantiin pois papinviralta. Hän kuoli
huhtikuun 27 p. 1812. -- Yleisessä kirkonkokouksessa joka pidettiin
toukok. 19 päivänä 1811 kaupungin saarnahuoneessa, korottivat
kaupunkilaiset -- sillä ehdolla, että kolmesta vaaliinpannusta saisivat
valita yhden -- kaupungin saarnaajan palkan 400 ruplaan paperia, jonka
palkan kaupunki maksoi vuosittain takseerauksen mukaan. Tämän johdosta
Turun tuomiokapitulin kolme pappia vaalille pantua, valitsi seurakunta
yksimielisesti kirkkoherran apulaisen Kangasalla Johan Esbjörn
heinäkuun 5 päiv. 1812 kaupungin saarnaajaksi." Esbjörnin jälestä ovat
kaupungin saarnaajat olleet:
Herman Hellén v. 1824-1832, kuollut Ulvilan provastina;
Gustaf Brander v. 1832-1837, kuollut Mouhijärven kappalaisena 1869;
Josef Grönberg v. 1837-1861, Messukylän provasti;
Gustaf Hackstedt 1861, kuollut 1863;
Karl Alfred Sadenius armovuoden saarnaaja 1864-1867,
Ylöjärven kappalainen;
Johan Wilhelm Nybergh 1867-1872, muutti täältä Pälkäneen
kirkkoherraksi ja sieltä Wähän Kyröön;
Anders Oskar Törnudd 1873-1879, Wirolahden kirkkoherra;
Karl Alfred Tallqvist virkaatekevä 1879.
Kaupungin väestö teki 1811 vuoden alussa 682 henkeä, ja sen mukaan kuin
väestö karttui ja pappien työ lisääntyi, sen verran on myös pappien
palkkaakin lisätty. Keisarillisen päätöksen johdosta, annettu toukok.
11 p. 1822, myönnettiin kaupunginsaarnaajalle kaksinkertaiset
virkavuodet, joka oikeus sittemmin on lakannut. Wuonna 1824 marrask. 24
p., jolloin kaupungin väkiluku oli noin 1200 henkeä, sai kaupungin
saarnaaja huoneenhyyryrahoja 12 killinkiä ruotsin riksiä vero-osalta,
jotka sitten korotettiin 18 killinkiin vero-osalta. Seuraavan kolmen
vuosikymmenen ajalla lisääntyi kaupungin väestö kolmikertaisesti ja
teki 1855 vuoden lopulla 3,820 henkeä. Näin suuren seurakunnan hoito
oli jo tätä ennen pidetty yhdelle papille liian raskaana, josta syystä
pumpulitehdas-yhtiö omalla kustannuksella otti oman pappinsa ja tähän
virkaan v. 1846 kutsui Frans Henrik Bergroth'in. Hän seuraavana vuonna
muutti Keuruun, jonka kirkkoherra hän on. Hänen jälkeensä nimitettiin
v. 1847 siihen hänen veljensä, nykyinen kaupungin saarnaaja Berndt
Gustaf Bergroth. Yleisessä kirkonkokouksessa marrask. 2 p. 1856
määrättiin senaikuiselle kaupunginsaarnaajalle korotettu palkka, jonka
hänen jälkeisensäkin ovat nauttineet. Tämän määräyksen johdosta teki
kaupunginsaarnaajan palkka: 50 kopekkaa hopeassa jokaiselta kaupungin
800 vero-osalta, eli 400 ruplaa hopeassa, ja paitsi sitä virkamiehiltä
ja vallas-säätyisiltä yksi rupla, alhaisemmilta virkamiehiltä 50
kopekkaa sekä työmiehiltä ja niiden vertaisilta 25 kopekkaa hopeassa
joka perhekunnalta. Wielä sai kaupunginsaarnaaja hyyryrahaa 20 kopekkaa
joka vero-osalta. Jos vero-osat eivät riittäneet täyttämään palkkaa 400
ruplaa sekä hyyryrahoja, otettiin puuttuva kaupungin yhteisistä
varoista. Paitsi näitä palkka-etuja sai kaupunginsaarnaaja joka
ripillä-käyneeltä hengeltä kantaa 5 kopekkaa hopiassa pääsiäsrahaa ja
samaten kuin siihenkin asti nauttia hänelle entiseltään annettua maata
sekä entisen tavan mukaan hänen kantamiansa testamenttia ja kolehtia.
-- Aikaisemman määräyksen mukaan on kaupunginsaarnaajalla oikeus, jos
hän niin tahtoo, mainitun maan korvaukseksi kaupunginkassasta kantaa
20 ruplaa 28 kopekkaa hopeassa. Koskeva niitä neljää kolehtia,
jotka kaupunginsaarnaaja ennen on kantanut, määräsi seurakunta
kirkonkokouksessa toukokuun 4 p. 1863, että kaupunginsaarnaaja saisi
kaksi ja tehtaansaarnaaja kaksi kolehtia; kirkonkokouksessa tammikuun
21 p. 1866 myönnettiin tehtaansaarnaajalle Bergroth, niin kauvan kuin
hän nykyisessä virassaan pysyy, samaten kuin kaupunginsaarnaajallenkin
pääsiäisrahaa 20 penniä jokaiselta ripilläkäyneeltä hengeltä, johon
maksoon pumpulitehtaalaisetkin suostuivat.
Wirkatalon rakentamiseksi kaupungin saarnaajalle oli vähitellen varoja
koottu, ja kirkonkokouksessa toukokuun 16 päivänä 1865 päätettiin, että
nämät varat, joita silloin oli 6,800 markkaa, käytettäisiin pappilan
rakentamiseksi, ja että paitsi sitä otettaisiin laina, joka
kuoletettaisiin kaupunginsaarnaajalle vero-osista karttuvilla
hyyryrahoilla; ja toisessa kokouksessa elokuun 1 p. samaa vuotta
hyväksyttiin pappilan huoneitten paikka ja riitinki, jonka rakentaminen
tarjottiin urakkahuutokaupalla ja jonka pitäisi oleman valmiina
lokakuun 1 päiväksi 1866. Elokuun 10 p. 1865 kaupunkia kohdannut
tulipalo esti tämän päätöksen toimeen saattamista ja on vieläkin
jätetty toistaseksi.
Yleisessä kirkonkokouksessa syyskuun 11 p. 1866 päätettiin pyytää
Tampereen erottamista omaksi kirkkoherrakunnaksi. jolloin tulevalle
kirkkoherralle määrättiin 5900 markkaa palkkaa, pääsiäisrahat siihen
luettuina, sekä virkatalo, jonka ohessa kaupunginsaarnaaja olisi
vastedeskin pidettävä ja palkattava niinkuin ennenkin. Tämä päätös
kuitenkin kumottiin tehdyn valituksen tähden.
Papiston palkkaus kirkonkokouksessa keskusteltua päätti K. Majesteetti
armoll. kirjeen kautta kesäkuun 13 p. v. 1870 Tampereen seurakunnan
erottamisen Messukylästä eri kirkkokunnaksi, niinpian kun Messukylästä
kirkkoherran tila joutuu auki sekä uusi kirkko on täysi valmis.
Tulevalle kirkkoherralle määrättiin silloin palkkaa 6300 markkaa ja
kappalaiselle 2200 m.
W. 1877 huhtikuun 18 p. kirkonkokouksessa suostuttiin seurakunnan
pappien ja kirkonpalveliain palkoista, toukokuun 1:sestä päivästä 1877
maksettavista:
Seurakuntaa palvelee 2 pappia, kirkkoherra, johon saarnaja suorastaan,
Messukylän kirkkoherraviran ensikerran avonaiseksi jouduttua,
pääsee, ja kappalainen. Edellisen palkkaedut ovat saarnajan, eli
kaikkiaan 7000 markkaa, 1000:lla markalla lisättynä, josta 500 m.
huonevuokralisäykseksi, 500 m. n.s. pienten tulojen korvaukseksi.
Kappalainen, ensikerran ilman vaaliehdotusta kutsuttava ja velvollinen
kolme päivää viikossa auttamaan pastoria kansliatöissä, saa 3200
markkaa. Lukkari, joka samassa on urkujen soittaja, saa 2000 markkaa,
mutta palkkaa itse uruinpolkijan. Kirkonisännöitsijän palkka on 800
markkaa. Werotus on niihin tarpeihin näin: 16 vuotta täyttäneet
maksavat: vaimot, lesket, ja 21 vuotta nuoremmat henkilöt vanhempainsa
kodissa ja joilla ei ole palvelusta ja tuloja 1 markan, muista kaikista
miespuolet 2, vaimonpuolet 1 m. 50 p. Tarvittava lisä jaetaan
tasaan samaksi vuodeksi määrätyille veroäyrille. Papin palkkaa maksava
maksaa viini- ja kynttilärahoiksi 15 penniä, ripillä käyvät
ulkoseurakuntalaiset joka kerralta myös 15 p.
Yksityisistä toimituksista kaupungin papit saavat palkkioksi:
avioonvihkimisestä papin luona 2 markkaa, lapsenkastamisesta papin
luona 1 markan, ruumiinsiunaamisesta tavallisella juhlamenolla, pait
korvausta hevosesta, 2 markkaa. Mainetodistuksista maksetaan 50 penniä,
mutta muuttotodistukset annetaan ilmaisiksi. Köyhät ovat maksutta
palveltavat, kirkkoonotosta papin luona sekä sairaitten oppimisesta
älköön myöskään maksua vaadittako. Kirkonkokouksen pitäjä olkoon
velvollinen vaadittaissa 1 markan palkkiolla jokaiselta lehdeltä
laillisella ajalla antamaan otteen kirkonkokouksen pöytäkirjasta.
Kirkko.
Muinaisella Tammerkosken säterin herrasväellä -- suvut Creutz, Kurk,
Boije y.m. -- ja heidän palvelusväellä oli puolen penikulman päässä
Kivikirkon pitäjän kirkossa etumainen kaksijakonen penkki, ja parvella
oli tila kartanon töllimiehillä ja "koskikunnan nuorisolla". Tampereen
kaupunkilaiset ensin kävivät siellä kirkkoa niinkuin ennemminkin.
Harjun kirkkoon kaupungin länsipuolella oli melkein yhtä pitkä matka.
Wuonna 1807 pyysivät Tamperelaiset Pirkkalan kirkon sijoittamista
kaupunkiinsa; seuraavana vuonna anoivat he muutamia taloja Pirkkalasta
ja Kivikirkolta saada kaupungin seurakunnan yhteyteen, ja v. 1819
tahtoivat he Harjun kappelikunnan kanssansa yhdistää. Kaikki nämät
anomukset asianomaisten oikeustojen tuomiolla menivät myttyyn. Wuonna
1809 nostettiin Kivikirkon pitäjän kokouksessa kysymys Kivikirkon
emäseurakunnan jaosta. Kohta Tampereen perustettua kirkko itse
kaupunkiin tarvittiin. Tampereen rysthollin talo otettiin
hätävaraiseksi kirkoksi, ja siihen seurakunta saikin tytyä 45 vuotta.
Tämä ei muuta ollut kun Tampereen rysthollista peritty asuintupa, joka
seisoi nykyisen kirkkotapulin paikalla pitkinpäin koskea. Se tavataan
myös "saarnahuoneen" nimellä jo v. 1786, kun 25 riksillä palkattu
ensimäinen kaupungin vakinainen saarnaaja siellä kirkonkokousta piti.
Uusi kirkko eli nykyinen rakennettiin v. 1824, johon keisari Aleksander
I myös apurahaa antoi. Wanha, ahdas ja sopimatoin rukoushuone
avissionissa myytiin ja on nyt Kuninkaankadun varrella matalin, nahkuri
Karlssonin talo, taas väliseinällä niinkuin muinaan ennen kun se
kirkkona oli.
Nykyinen puukirkko rakennettiin 1824 ja korjattiin 1847. Sen
alttaritaulu on Rob. Ekman'in tekemä, v. 1831 ostettu 283 pankko
riksillä; kehys siihen maksoi 173 riksiä. Alttaritaulun yläpuolella on
korkokuvaus näyttävä uskonnon vaimoihmisen muodolla. Urut, Thulé'n
tekemiä v. 1848, ovat 11 äänisiä ja maksoivat 1,200 h. ruplaa. W. 1835
kirkko palovakuutettiin. Kello kirkontapulissa on Ilmajoen J. Könnin
tekemä. Joka vuosi vähä ennen joulua lukkari kävi ympäri kyntteliä
kokoomaan kirkon valaistamiseksi jouluna sekä papeille ja itsellensä,
kunnes kirkonkokouksessa lokak. 10 p. 1860 päätettiin vastedes
kynttilät kustantaa kirkon viinirahastosta, josta syystä kunkin maksu
tähän rahastoon korotettiin kolmesta hop. kopekasta neljään.
Tarvittavasta uudesta kirkosta on monta kymmentä vuotta puuhattu. Ensin
aivottiin vanhaa laajentaa, mutta sitten päätettiin 1860-luvulla uutta
rakentaa ja siihen tarpeesen rahavaroja vuotuisesti koottiin, jotka,
poisluettua mitä tähän saakka aljettuun uuden kirkon tekoon on
kulutettu, nousevat yli 130,000 markan. Kirkon asema oli määrätty
Mustalahden vuorelle, mutta siitä luovuttiin ja oltiin kahdella
vaiheella olisiko torilla paras paikka nykyisen kirkon vieressä, vai
hautausmaan ja kaupungin välillä kussa Mustalahdenkatu käy Kauppa- ja
Hämeenkadun poikki; tähän viimeiseen se joutui ja on tästä vuodesta
tekeellä.
Kaupungin etuuksia saadessa Tampere oli Ruotsin valtakunnassa
ensimäinen kaupunki jolle säädetty oli että hautausmaa piti oleman
kirkon ja kirkkomaan ulkopuolella. [Rabenius. Sveriges Kyrko-Rätt p.
303.]
Alulla 1860-lukua aivottiin täkäläisiä englantilaisia varten eri kirkko
Mustalahdenvuorelle, mutta, vaikka sekä täällä että Englannissa
listoilla koottua rahaa oli varossa, asia raukesi tyhjään senvuoksi,
että huomaittiin täkäläisten englantilaisten ei olevan yhtä, vaan
useampaa lahkokuntaa.
_Wäestö._ Kaupungin väkiluku ensimmäisten 15 vuosien kuluessa ei ole
kirjoihin pantu. Eräässä meille annetussa luettelossa väestöstä
kaupungin ensimmäisinä 6 vuosina tavataan tuskin yhtäkään ainoata
nykyistä sukua.
Tampereen ensimmäinen kirkonkirja on vuodelta 1795 ja näyttää
seuraavaista:
Syntyneitä. Kuolleita. Wihittyjä pariskuntia.
1795 22 9 4
1796 16 7 5
1797 19 14 3
1798 20 18 5
1799 16 10 0
1800 -- -- 2
1801 -- -- 7
Kuinka Tampereen väestö on tämän vuosisadan alusta
lisääntynyt, näkyy seuraavasta otteesta viiden vuoden
väkiluvustoista.
Miesp. Naisp. Yhteen. Perhekuntaa.
1800 231 232 463 --
1805 274 328 602 120
1810 315 367 682 126
1815 281 412 793 139
1820 465 491 956 162
1825 638 664 1302 161
1830 789 796 1585 291
1835 769 808 1577 320
1840 845 974 1819 341
1845 1115 1398 2513 458
1850 1343 1764 3207 596
1855 1628 2192 3820 617
1860 2240 2992 5232 840
1865 2449 3089 5538 1011
1870 -- -- 6869 --
1875 -- -- 8800 --
Syntyneitä Kuolleita Seurakuntaan Pois Vihityitä Lisäys
muuttaneita muutt. pariskuntia
mp. np. mp. np. mp. np. yht. mp. np. yht.
1865 115 119 85 66 217 266 483 153 144 297 47 269
1866 119 103 94 88 -- -- 572 -- -- 287 40 325
1867 110 100 235 199 -- -- 521 -- -- 199 34 98
1868 90 66 192 205 -- -- 420 -- -- 195 45 16
1869 120 111 63 63 -- -- 685 -- -- 296 66 494
1870 123 127 57 56 314 401 715 156 278 434 87 398
1871 155 143 62 57 267 257 524 117 190 307 101 396
1872 146 127 141 148 259 519 578 -- -- -- 73 --
1873 143 153 83 83 222 314 536 134 156 290 86 373
1874 148 163 142 123 223 227 450 149 210 359 88 137
1875 151 167 99 113 301 286 587 157 211 368 98 325
1876 185 160 122 116 259 243 502 157 195 352 82 257
1877 218 180 126 119 281 272 553 149 123 273 106 3422
1878 256 238 155 147 253 251 504 232 254 486 120 210
Iso väenlisäys 1877 riippuu siitä että sinä vuonna Messukylän
seurakunnasta siirrettiin kaupunkiin 2,989 henk., 1380 mies- ja 1,609
naispuolta. -- 1878 v. lopulla teki kaupungin väestö 12,440.
* * * * *
Kaikki nämät tiedot ja numerot, jotka tässä ovat esiin tuodut,
osoittavat kuinka Tampere, alussa pienenä kaupunkina köyhässä ja
kaukaisessa maakunnassa, ensimäisinä vuosikymmeninä ei liioin
karttunut; vasta siitä ajasta, jolloin pumpulitehdas tänne
perustettiin, on Tampereen vuosi vuodelta karttuva vaurastuminen ja
väenlisäys luettava. Tampereen tulee varallisuudestansa kiittää
tehtaitansa ja niitten kautta liikkeelle pantuja rahoja; senvuoksi sai
Tampereen kaupunki vähemmän kuin muut maamme paikkakunnat kärsiä
katovuosina 1867-68 köyhän ajan rasituksia. Waltion yleisiä rakennuksia
eikä myös suurempia virkalaitoksia täällä ole. Tamperelaiset, menneitä
aikoja muistellen, ovat nähneet velvollisuutenansa juhlana viettää
kaupunkinsa satavuotista syntymäpäivää. Sen muistoksi ovat kaupungin
valtuusmiehet kokouksessa syyskuun 24 päiv. 1879 määränneet heidän
käytettäviksi annetuista varoista 10,000 markkaa varastoksi, jonka
korko on käytettävä tästälähin kaupungissa syntyväin lasten hyväksi.
* * * * *
Juhlaa varten määrätty toimikunta on kaupungilaisille julistanut
seuraavan ohjelman päivän viettämiseksi:
Juhla-ohjelma Lokakuun 1 p:nä 1879.
Kello 8 e.pp. Ammutaan kanuunilla.
" 11 " tapahtuu kirkonkellojen soittaminen, jonka jälkeen
kaikki liike seisautettakoon.
" 12 e.pp. Jumalan palvelus kaupungin kauppatorilla, sen
jälkeen juhlapuhe sekä ammutaan kanuunilla.
" 4 1/2 j.pp. Juhlapäivälliset seurahuoneessa.
" 7 " Soitsukulku kaupungin Wapaehtoiselta
palosammutuskunnalta.
" 7 1/2 " Loistotulitus ja juhlavalaistus kaupungin
esplanadeissa.
" 8 1/2 " Juhlatanssi seurahuoneessa.
Sadeilman sattuessa tapahtuu jumalanpalvelus kirkossa ja juhlapuhe
pidetään tanssihuvissa.
Pääsylippuja juhlatanssiin 3 markkaa naisilta ja 4 markkaa herroilta
myydään kirjakaupassa sekä matkustavaisille sisällekäytävässä.
Nimenkirjoituslista Juhlapäivällisiin osaa ottoa varten on
maanantai-iltaan saakka kirjakaupassa ja seurahuoneessa saatavana.
Yleinen liputus ja tulitus koroittaa juhlallisuutta!
_Juhlatoimikunta_.
Jumalanpalveluksen toimittaa v.t. kaupunginsaarnaja Alfred Tallqvist.
Juhlapuheen pitää maisteri Evald Jernberg.
Juhlarunon on tohtori J. Krohn sepittänyt.
* * * * *
Tampereen satavuotiseksi juhlaksi.
Emonen Satakunta
Ilmoille pojan loi,
Ja sadan miehen voiman
Hän kantamalleen soi;
Sit' äidinrinnoin sadoin
Imetti, kasvatti;
Näin vahva jättiläinen
Pojasta sukesi.
Vaan ikäv' on hänen mielessään,
Hänt ei koti hiljainen tyydytäkään.
Siis ulos maailmalle
Tää poika rentoutui;
Hän kiersi sadat saaret,
Ja kaikki rannan koivut
Hänelle hymyili,
Ja kaikki lehdon linnut
Sulolla lauleli.
Vaan ikäv' on hänen mielessään,
Hänt' ilo, lempi ei tyydytäkään.
Rinnassa miehuus kuohui,
Se toivoi taisteluun,
Se riehuvaisna paloi
Voimansa koitteluun.
Ah urhon jalon, vahvan
Jos kerran kohtaisi,
Kas silloin maksais elää,
Kuollakin kelpaisi!
Näin ikäv' on hänen mielessään,
Hänt' ei huvi kuuluton tyydytäkään.
Vaan rientäissään hän viimein,
Mit' etsi, löysi jo:
Edessä tuossa vankka
On Tammerkallio.
Sen kivirinta luja
Tien sulkee kokonaan;
Ei taivu hän, ei väisty,
On valmis sotimaan.
Ja jättiläinen on mielissään,
Kun toivonsa tässä sai täyttymään.
Ja rinta rintaa vasten
Nyt painia he lyö;
He päivän kaiken koittaa,
Eik' eroita heit' yö.
Kiihkoissa katsos kuuluu
Kuin jyske ukkosen.
Hei jättiläinen on mielisään,
Kun toivonsa tässä sai täyttymään.
Näin vuosisadat pitkät
Ne yhä taistelee,
Näin koskaan voittamatta
He toistaan koittelee;
Ei uuvu veden voima,
Ei murru kallio;
Vaan järven jättiläinen
Se viimein suuttuu jo.
Taas ikäv' on hänen mielessään,
Tuo turha leikki ei tyydytäkään.
Saapuipa silloin siihen
Kustaavi kuningas;
Tuoss' jättiläisen keksi
Silmänsä nerokas:
"Hei, poika, suotta kuluu
Noin voimas päivät, yöt!
Mun palvelukseen' tule,
Saat tehdä tosityöt.
Tuo hyödytön pauhu on houraus,
Vaan miehen työllä on tarkoitus!"
Nyt käteens' jättiläinen
Sai sadat rattahat;
Hän kaikin voimin vääntää,
Ne pyörein juoksevat,
Ne vanuttaa, ne takoo,
Ne kutoo ratisten,
Ja leivän tarpeet hankkii
Tuhantten ihmisten.
Nyt jättiläinen on mielissään,
Kun toivonsa viimein sai täyttymään.
Jo sata vuotta vääntää
Hän tuossa päivät, yöt,
Ja yhä kaunistuupi
Ja karttuu hältä työt;
Ja maine, jota toivoi
Suurista sodistaan,
Sen monin kerroin saa hän
Nyt työstään, toimestaan.
Ja jättiläinen on mielissään,
Kun toivonsa kaiken sai täyttymään.
Oi kaukaa häämöittävä,
Sä aika tuleva,
Kun auraks muuttuu miekka,
Työkoneeks kanuuna,
Kun vert' ei vuodatella,
Vaan työllä kilpaillaan,
Kun suosio ihmisill' on
Ja rauha päällä maan,
Oi aika sä toivottu, kaivattu,
Kas täss' esikuvas on siunattu!
Suonio (Lehtori J. Krohn).