J. Liliencrantz.
Waihtokirjeessä Ruotsin ruunun ja presidentti paroni Boijen välillä,
jonka kuningas Kustaa 3:as Tukholman linnassa allekirjoitti joulukuun
16 päivänä vuonna 1777, luetellaan tarkemmin korvaukseksi annettuin
talojen nimet ja verot. Se kirje on Hatanpään isännän hallussa, ja
painettu Finlands Allm. Tidningissä v. 1867 N:o 40.
Sama kuningas antoi kaksi vuotta sen perästä Tampereen kaupungille
seuraavan perustuskirjeen, joka nahkapaperiin kirjoitettuna, ynnä
riippuvine aika sinettine, joka on suljettu puulaatikkoon, talletetaan
Tampereen maistraatin arkistossa.
Me GUSTAF Jumalan armosta Ruotsin, Göthen ja Benden kuningas
j.n.e. Norjan perillinen, Schleswig-Holsteinin, Stormarn'in ja
Dittmarsen Herttua, Oldenburgin ja Delmenhorstin Kreivi j.n.e.
j.n.e. Teemme tiettäväksi, Että kun Meidän hallituksemme-otosta
saakka on Meidän etevimpinä murheinamme ollut kartuttaa Meidän
uskollisten alamaisten vaurastumista Ruotsin maanviljelyksen
ja elinkeinojen nostattamisella siihen kuntoon, kun jokaisen
Maakunnan erityistä laatua ja luonnollisia tiloja myöden olisi
soveliasta; Mutta sen ohessa emme voineet olla huomaamatta,
että niin terveellistä tarkoitusta tuskin siellä saavuteta,
kussa Kaupungit ovat liian harvassa ja hajallansa niin ettei
välillä asuva Maakunta ilman raskasta rasitusta pitkillä
ajoilla ja kuormioilla saa nautituksi sitä osto- ja myyntietua
sekä tavarainsa menekkiä ja valmistamista, josta talouden ja
kauppaliikkeen menestys ja vaurastuminen riippuu; Sentähden
olemma Me Armossa ahkeroinneet valita sopivia paikkoja useampain
kaupunkein asettamiseksi valtakunnan eri Maakunnissa ja vahvistaa
niitä vapauksia ja oikeuksia, joista niiden joutusa karttuminen
väkiluvussa ja voimassa varmaan olisi toivottava. Ja nähden
sen suhteen Armossa myös hyväksi antaa perustaa Kaupunki
Tammerkoskella Porin Läänissä Yli-Satakunnan Yli-kihlakunnassa
ja Messukylän pitäjässä sillä Tammerkosken Säteri-Rysthollin
tilusten osalla, kun Me sitä varten, ynnä Pyynikin aputalon
kanssa, olemme antaneet Presidentiltä ja Meidän Miekka-Ordenin
Suuren ristikunnan Komentajalta vapaaherralta Hans Henrik
Boijelta, korvausta vastaan muista taloista ja tiloista, Meille
ja Ruunulle vaihettaa; Sentähden tahdomme täten ja tämän Meidän
avoimen _Perustus-kirjeen_ voimasta Armollisesti suoda ja myöntää
kaikille niille, jotka ovat halulliset mainittuun uuteen
_Tampereen_ kaupunkiin muuttaa ja asettua, kaupunki-oikeutta ja
vapautta seuraavilla ehdoilla ja eduilla, nimittäin:
1:ksi. Kaupunki on taloilla, kaduilla ja torilla j.n.e.
asetettava Meiltä tänä päivänä erityisesti Armossa vahvistetun
kaavauksen ja peruspiirteen mukaan.
2:ksi. Kun uuden kaupungin asukasten liike ei ole tarkoittava
maanviljelystä eikä saa siihen perustaita, vaan ainoastaan
kauppaan, tehtaihin ja käsitöihin, tulee kaupungille Armosta
suotu maa käytettäväksi ainoastaan laitumeksi, istutiksi
ja polttpuiksi, pait tarvittavaa rantaa ranta-aittoihin ja
vesilaitoksihin, talonasemia, katuja, toria, ryytimaita sekä
kirkkomaita, jotka viimeksimainitut asetettakoon kaupungin
ulkopuolelle.
3:ksi. Sitä vastoin olkoon jokaisella kaupungin asukkaalla täysi
valta ja oikeus taitonsa ja kykynsä mukaan harjoittaa mitä
kauppaa, tehtailemista ja käsityötä hän oppinut on, huolimatta
yleisesti pidetyistä kauppasäännöistä ja ammatti-asetuksista.
4:ksi. Kaikille niille jotka nyt alusta ottavat asuntonsa
uudessa kaupungissa suomme Armossa kaksikymmentä vapaa vuotta,
täydellisellä vapaudella kaikista asiallisista ja itsekohtaisista
veroista Meille ja ruunulle, luettuna siitä päivästä kun Meidän
Armollinen Perustus-Kirje on julistettu.
5:ksi. Kaupunki asukkainensa on muutoin kuuluva talous- ja
järjestys-asioissa maaherran ja ruununpalvelijain alle, ja
lakiasioissa paikkakunnan kihlakunnan-oikeuden alle, mutta
kirkollisissa sen seurakunnan alle, johon kaupunki kuuluu: ja
älköön kukaan kaupungin asukas, millään nimellä hyvänsä, hakeko
näitten eri-oikeusten muutosta, niin mieluista kuin hänestä
lienee näitten nautinnossa pysyä. Jota kaikki asianomaiset
alamaisesti noudattakoot. Paremmaksi vakuudeksi olemme tätä
omakätisesti allekirjoittaneet ja Meidän kuninkaallisella
sinetillä vahvistaa antaneet. Gripsholman linna Lokakuun
ensimmäisenä päivänä 1779.
GUSTAV.
(L.S.)
J. Liliencrantz.
Tampereen uusi kaupunki ensittäin ei ottanut menestyä, niinkuin
seuraavaisesta näkyy. W. 1793 lokakuun 10 p. maaherra keneralmajuri
Ernst v. Willebrand piti Tampereella kaupungin vanhimpain kanssa,
tehtailija Häggman, postimestari Allén, ruunun-katsastaja Lagerbaum,
kauppiaat Lindberg, Gadd, Lindqvist, Wadén ja muurari Busk keskustelua
siitä mitä kaupungin hyväksi olisi tehtävä. Ruununvouti Anders Hornborg
perustuskirjoja myöden johti järjestys- ja taloustoimet kaupungissa.
Wanhimmat valittivat että kaupunki oli oman onnensa nojaan jätetty
raukenemaan, johon viimeiset katovuodet ja täkäläisen ruunun
viinapolttimon lakkauttaminen ei suinkaan vähä vaikuttaneet; tätä
ennemmin kauppamies taisi hyväksensä käyttää ne kuormiot jotka Turusta
palasivat viinaa viemästä, jonka tähden porvaristo sanoi toivovansa
polttimon taas ruveta käymään; maakansan kauppa kävi yksinomaisesti
Turussa, mutta Tampereella ei liikettä ollut; tehtaita ja työammattia
olisi tarpeessa kaupungin avuksi; koskella ei muuta ollut kun yksi
paperiruukki, huono vaskipaja ja pyssynpiippu-puras-kone. Kestikievarin
muuttamista kaupunkiin päätettiin liikkeen nostamiseksi, ja kaupunki
sitävastaan sitoutui vara-hevoistenpitoon; myöskin nähtiin hyväksi
saada Porin rykimentin eksieraus-paikka muutetuksi likeisimmälle
tanterelle kaupungin ulkopuolelle. Erittäin valtuusmiehet pyysivät
kaupungille oikeutta käydä Orihveden markkinoilla, ja eri
markkinapaikkaa saada Jyväskylän kappelissa; sitten he pyysivät
Järjestysmiestä (ordningsman), jonka he lupasivat palkata. Maaherra
näki sopivaksi Teiskon- ja Ruoveden nimismiehen tämän virkaisena asua
Tampereella 30 riksin, kaupungin maksettavalla palkalla, jonka rahasto
oli syntynyt markkinainmajoitusveroista ja vapaitten maatilusten
vuoromisesta; mutta kun ruununvouti Callmeijer rahaston oli
poishutikoinnut, päätettiin porvaruusvero maksettavaksi kauppioilta,
käsityöläisiltä ja porvareilta. Kun kaikki kaupungin asemat jo olivat
talotetut, päätettiin rastita uusia, mutta ilman istutusmaita
(plantasia), ja kun nämät perustuskirjain mukaan olivat määrätyt
ainoasti istutuksiin, kielsi maaherra ryöstön uhalla kaiken
elonviljelyksen niihin; vara-järjestysmiehen nimismies Ekholm vainajan
anastamat istutusmaat otettiin leskeltä pois.
Tampereen kaupungin pyyntö 1800-vuoden valtiopäivillä saada 20:ksi
vuodeksi suodun vapautuksen kaikista asiallisista ja itsekohtaisista
veroista pitkitetyksi myönnytetiin vielä 10:ksi vuodeksi taikka
1809-vuoden loppuun asti.
Kuningas Kustavi IV Adolf teki kesällä vuonna 1802 lavean matkustuksen
Suomessa, jonka tähden oli Tampereenkin kaupunkilaisille puuhaa ja
anomuksia tehtävänä. Siitä syystä pidettiin Tampereella yleinen kokous,
johon kaupungin vanhimmat asukkaat olivat kutsutut kuulemaan esityksiä
muutamissa kaupunkia koskevissa yleisissä asioissa, jotka soveliammalta
voisivat tulla ajetuksi kuninkaan tykönä, kun hän seuranensa oli majaa
Huittisten pappilassa; otettiin puheeksi kuinka tarpeellista
kaupungille on saada sotamies-maksosta vapautus; sitten esitettiin
kaupungin asukkaille, josko he nyt anomuksella kuninkaalle voisivat
saada vahvistuksen komppanian kokouspaikasta "Takaveräjällä," kun he
vaan täytäntöön saattaisivat siellä aljetun raivaustyön. Anomus olisi
kuninkaalle esitettävä sanotussa Huittisten pappilassa. Tähän tyytyivät
kaikki ja lupasivat kiireimmittäin raivata aivotun ekseerauspaikan.
Wieläkin päätettiin laatia anomus myllyn ja sahan saamisesta koskeen
kaupungin tarvetta varten, ja kun tähän ei ole myönnytystä saatu, niin
katsoivat asianomaiset tämän seikan täytyvän tulla sitä nöyremmästi
esitetyksi. Päälliseksi päätettiin pyytää oikeutta, että ainoastaan
Tampereen kauppiaat saisivat kaupustaa nyt jo lakkautetuilla Oriveden
markkinoilla, ja että Tampereella helmikuun 7 päivänä pidetyt, mutta
yhdestä ja toisesta syystä lakanneet markkinat asetettaisiin uudestaan.
Maaherran ja kaupungin vanhimpain eräässä toisessa kokouksessa
joulukuun 15 p. 1802 päätettiin järjestystä rakennettaissa ja
rakentamattomat talon-asemat peräytyisivät kaupungille takaisin sen
rahaston hyödyksi. Lohenpyynti, jaettuna 12 osuuteen oli vuorattava,
kuitenkin häiritsemättä koskeen rakennettuja laitoksia taikka vasta
rakennettavain estämättä; palo-asetus vahvistettiin; kapakkain luku
nähtiin vähennettäväksi ja vuotuinen vero niistä maksettavaksi. Wielä
sitten suostuttiin muutamain Teiskolaisten pyyntöön saada kuivimpina
vuoden aikoina avata ruunun viinapolttimoa varten lasketut to'et joiden
tähden vedentulva on ollut Teiskon tiluksilla. Kapteini paroni W.P.
Carpelanin rakennuksella oleva talo päätettiin 400 riksillä
lunastettavaksi yhteisten kokousten varaksi -- sama talo on tähän
päivään asti saanut kelvata raastuvaksi. Kaupungin viskalin
valituksesta maaherralle elukkoitten ja sikain kulkemisesta kaduilla
kaupungin hyvän maineen haitaksi, säädettiin toukokuun 26 p. 1803
kaupungin aidoitus ja eroitus laitumesta. -- Wuonna 1804 nostettiin
kysymys kaupunginvoudin asettamisesta, kun ei katsottu nimismiehen,
jolla tämä toimi oli ennen ollut, voivan enää tyydyttävästi hoitaa ja
otettiin kaupungin viskaali siksi. -- Kolme tiilipruukia perustettiin
Santalahteen ja yksi lähelle Nalkalaa, jonka rannassa näkyy jo
vanhoista ajoista tiili-tekimö olleen. Kaupungin asukkaat olivat
vuorostansa valkia-vartiat, mutta kyllästyivät vuorolliseen
palo-vartioitsemiseen ja ottivat huhtikuun 30 p. 1804 vakinaisen
palkatun palo-vartian. -- Kunink. päätöksen kautta kesäkuun 15 p. 1805
asetettiin kaupungin-oikeus, järjestysmies esimieheksi ynnä neljän
jäsenen kanssa porvaristosta, viimeksi mainitut palkattavat eduilla
kaupungin maasta. Keis. päätöksen kautta tammikuun 29 p. 1818 suotiin
Tampereen kaupungille osa kaikista kaupungin-oikeudelta sakotetuista,
kaupungin vankihuoneen pidoksi.
Kun Hänen Majesteetinsä Keisari Aleksander I:nen v. 1819 matkusti
Suomessa, kävi hän myös Tampereella. Niitä on jotka silloin läsnä
oltuansa ovat kertoneet, että Hänen Majesteetinsä, kosken rannalla
seisoen vallan ihastuneena sen kauneudesta, liikutettuna sen jalosta
voimasta, kääntyen erään saattajansa, englantilaisen Pattersonin tykö,
lausuneen: Mikä vahinko, ettei tätä voimaa miksikään hyväksi käytetä,
ja mitkä hyödyttäviä laitoksia eikö englantilainen ymmärtäisi ihan
tähän paikkaan asettaa ja rakentaa! Harrastain sen hänen herättämän
hyvän aatteensa panemista toimeen, hän korkeansuosiollisesti
valtiovaroilla saatti aikaan ja autti ensimmäisen tehtaan perustamista,
joka pian sen perästä kosken pielessä pantiin toimeen, joka tehdas
enemmän kun mikään muu on Tampereen kaupungin vaurastumista nostanut ja
kartuttanut ei ainoastaan kaupungin, vaan myöskin koko läheisen
maakunnan onnea ja varallisuutta. Palattuansa Pietariin Hänen
Majesteetinsä, jonka kerran innostunut ja muistavainen lempeys aina
kaupunkia holhoi ja turvasi, ei pitkältä sen perästä elokuun 21 päivänä
v. 1821 julisti Tampereen vapaaksi kaupungiksi, jonka kautta sen
keinoilijat saivat muita Suomen kaupunkia suurempia etuoikeuksia. Tämä
perustuskirje, johon kaupunki sitten on turvannut ja joka on viimeisiin
aikoihin asti ollut sen asukkain ajallisen elämän lähde ja kunnia, on
näin kuuluva:
ME ALEXANDER I:nen, Jumalan Armosta Keisari ja Itsewaldias koko
Wenäjänmaan ylitse, Suuri-Ruhtinas Suomesa ec. ec. ec. Teemme
tiettäväxi: Että niinkuin MEIDÄN huoldemme alla elatus-keinoin
edesauttamisesta Suomesa, MEIDÄN tykönämme Armollisen tutkinnon
alle tullut on, kuinga Fabriki- ja Käsityö-rakennusten
matkaansaattaminen ja kaswo Maakunnasa olis odotettawana,
jos yxi wapa Käsityö-Kaupungi siellä tulis priwilegiumeilla
edeskatsotuxi; niin olemma ME, MEIDÄN Suomen Senatimme siitä
alamaisudesa tehdyn eteenasetuxen johdatuxesta, täsä yhteisesti
hyödyllisesä päällekatsannosa, Armosa hywäxi löytäneet, että
senkaldaisexi Wapa-kaupungixi uloskatsoa Tamberen kaupungin Turun
ja Björne-borin Läänisä, joka Kaupungi siihen erinomattain
paikkansa suhteen monesta syystä on toisten edellä Maakunnasa
sowelias, ja myöskin wuona 1779 saadun Perustus-Kirjansa kautta
jo wapautettu niiden yhteisesti woimasa olewaisten Kauppa- ja
Ammatti-säändöin jälkeenelämisestä.
ME olemma siis Armosa tahtoneet säätää ja asettaa, että
kaikenlaiset Fabriki-, Konsti- ja Käsityön harjoittajat, joilla
on hywä nimi ja mainio, niin koto- kuin ulkomaan miehet, mutta
erinomattain ne, jotka askaroitsewat Raudasta, Teräxestä,
Metalleista ja Mineraleista (kaikkenlaisista Kiweistä), eli
töitä toimittawat, kuin näiden kanssa owat yhdistetyt, saawat,
wapasti ja estämätä mainittuun Tamberen Kaupungiin itsens asumaan
asettaa, että niiden Porwari-oikeutten ja etuin nautinnon
alla kuin yhteisesti tygötulewat Maakunnan Asujamille siitä
säädystä, johon he luetaan, ilman wähindäkän Ammatti-Asetusten
estettä, walmistaa senkaldaisia Fabriki- ja Käsitöitä, kuin he
hywänsä taitawat ja tahtowat, olkoon se yhdesä eli usiammasa
Käsityönwirasa, oikeudella sen siwusa, että oman hywäxi
löytämisens jälkeen, ottaa niin monda työntekiä, kuin he työllä
edeskatsoa taitawat: Ja että Käsityömiehet, joilla on taipumus ja
woima, että senkaldaisia töitä toimittaa, mahtawat sitä enemmin
ylöskehoitettaa, että niitä harjoittain täsä Wapakaupungisa
etsiä elatustansa ja etuansa, olemma ME kaikille niille, jotka
täsä päällekatsannosa tästälähin Wapakaupungiin itsens asumaan
asettawat, Armosa tahtoneet luwata ja suoda seurawaiset wapaudet
ja edut, nimittäin: etu-oikeuden kaikkein muiden edellä awoimiin
ja rakendamattomiin tontteihin ja paikkoihin Kaupungisa, jotka
tontit, sen jälkeen, kuin edespäin säätettämän pitä, tulewat
heille huokiata maxoa wastaan jätettäwäxi, ja jonga siwusa
tila, wirtaa nautita, niille Fabrikin harjoittaille annetaan,
jotka toimituxens tähden sitä tarwitsewat: alinomainen wapaus
hengiluku- ja muista ulosteoista Kruunulle, ilman eroitusta, niin
hywin itse edestänsä, waimonsa ja lastensa, kuin työntekiäinsä
ja tarpellisen palkka-wäkensä edestä, niin myös Kartanoinsa,
työhuonettensa, Wesi-rakennustensa ja tekonsa edestä: wapaus
majanpidosta Sota- ja muulle Kruunun wäelle ja Majanpito
ulosteoista: oikeus, että ostaa niin hywin työ aineensa kuin
elatuksen tarpeensa, koska ja kusa he hywänsä tahtowat ja
hyödyllisimmäksi löytäwät, niin myös että tekonsa estämätä
Kaupungeisa ja Maalla Suomenmaasa myydä ja waihettaa, awoimisa
puodeisa, wähittäin ja joukottain, niin markinoilla kuin muutoin:
ja wapaus tullista ei wähemmin sisälletulewaisten Fabrikin
työainetten, työasetten ja rakennusten, kuin omain tekoinsa
edestä kuin ulkomaalle wiedän: jonga siwusa myös kaikenlainen
luwallinen kaupanteko Wapa-Kaupungisa kaikkina aikoina wuodesta
saapi harjoitettaa että Fabrikin haldiat woittaisit sitä
helpomman tilan, saada tarpensa.
Niinkuin ME aiwomme yhdesä erinäisesä Reglementisä edespäin
Armosa likemmin säätää, mitä tämän Wapa-Kaupungin eduxi ja
menestyxexi tulla taitaa ja järjestyxen woimasa pitämiseen
siellä, niin olemma ME sillä wälillä Armosa tahtoneet selittää,
että kaikkein niiden jotka harjoittaxensa Fabriki- eli Käsityö
liikundota, Wapakaupungiin muuttawat, pitä seisoman siellä
olewaisen Kaupungi-Oikeuden alla, joka ynnä muiden asianomaisten
Oikeutten ja Wirkamiesten kanssa peräänkatsoo, että ne nyt
Armosa suodut Wapakaupungin edut ei saa hywäxi nautittaa
personeilda, joilla siihen ei ole oikeutta. Jonga jälkeen
kaikkein asianomaisten tulee heitänsä alamaisudesa ojendaa.
Sitä suuremmaxi wakuudexi olemma ME tämän Omalla Kädellämme
alakirjoittaneet, kuin tapahtui Zarskoje Selosa s. 1 p. Elokuusa
1821.