Historiallisia ja tilastollisia tietoja
koottuina ja kirjoitettuina
Sen Satavuotis-Juhlan muistoksi
1 p. Lokakuuta 1879.
[Karl Otto Johan Blåfield & Henrik August Reinholm]
Tampereella,
Emil Hagelberg'in ja Kumpp. kirjapainossa,
1879.
Nämät lehdet on kirjoitettu, jotta muutamat vanhempien aikojen muistot
unohduksesta säilyisivät ja jotta samassa moniaat nykyisen ajan tiedot,
joita ei ole jokaisen helppo hankkia, saatettaisiin huomioon. Koska ei
valmistavia kirjoituksia ole löytynyt, ja aineksia on täytynyt kerätä
monilta eri haaroilta kahden viikon lyhyellä ajalla, jota tähän on
voitu käyttää, on useita kohtia ainoasti vaillinaisesti käynyt esittää,
taikka on täytynyt toisia kokonaan jättää mainitsematta, eikä sentähden
ole voitu kielestäkään tarpeellista huolta pitää; joista syistä siis
tätä vihkosta sekä sisällön, että järestämisen ja kielen puolesta ei
sovi arvostella muuna kuin mitä sen nimi osoittaa: muutamia Tampereen
historiaa ja tilastoa koskevia tietoja. Tämän pienen vihon tulee
synnystään etupäässä kiittää Tohtori August Reinholm'ia, sekä lisäksi
Insinööri Isak Inberg'iä, joka kaupungin ja sen ympäristön kartan on
piirustanut, ja Arkitehti Calonius'ta, jonka tekemä Kyttälän
asemakartta on.
* * * * *
Suomen vanhimpain kaupunkien ijästä ei kukaan tarkoin tiedä. Tampere ei
ole nuoren nuori; onpa kymmenkunta nuorempaa, mutta suurempi osa
neljästäkymmenestä on sitä vanhempia. Päästyänsä Lokakuun 1:nä päivänä
1879 sata vuoden vanhaksi, Tampereen kaupunki, Satakunnan kukka,
iloitsee siitä, että se kunnialla on lapsuudestansa kasvanut täyteen
miesmittaan. Jakson jaksettua, se tuntee velvollisuutenansa ilmoittaa,
miten ja millä se vähittäin on karttunut. Tampereen kaupungin etuisuus
tulee erinomaisesti sen hyvästä asemasta. Se on etuisasti sijoitettu
molemmin puolin Tammer-koskea, jonka kautta iso Näsijärvi laskee
Pyhäjärveen. Tähän länsi-Suomen vesistön sydämeen Näsijärven vesisuoni
tuo vedet Pohjanmaan rajoilta pari kymmenen penikulman päästä;
Pyhäjärveen taas, jonka ympäri Pirkkalan pitäjä on, yhtyvät lisäksi
kaikki vesisuonet kaakkosesta päin Hämeenlinnan takaa, ja Kokemäen
valtajoki purkaa kaikki nämät vedet valtamereen, osottain kaupan ja
kristillisen sivistyksen kulkutien meren rannalta sisämaahan.
Päästyänsä itse muinaisten Pirkkalaisten suuren kaupan sekä kristeyden
onnen perilliseksi, Tampere jo on jalosti sivistyksen kannattanut koko
Hämeesen. Pohjanmaan rajoilta saakka tätä vesistöä myöten mereen asti
maakunta Tampereen ympärillä kutsutaan Satakunnaksi. Jos maakansalta
kysyt Satakunnan ja Hämeen erotusta, saat vastauksen: "yhtä Hämeen
maata tämä lienee," ja niinpä se alusta onkin. Satakunta on muista
syistä tullut lisänimeksi. Niiden raja on mielenmääräinen. Häme on
oikein sanottu sisältävän Yli-Satakunnan, mutta kylläpä se ulottui
Kokemäen joensuun asti. Koko tämä Hämeen Satakunta sitten tehtiin
Kokemäen linnanlääniksi, jota yhdistettiin Turun läänin kanssa, jättäin
Satakunnan nimen perinnöksi ainoastaan läänin kihlakunnille. Satakunta
myöskin valtanimeksi päästyä, koetti itäistäkin Hämeenpuolta anastaa,
sillä jo Hämeen rajoitus-vuonna 1415 mainitaan Satakunnan nimi
ulottuvan Savon-, taikka Lappeen-, taikka kumpaisenki rajaan astikka.
Nimeä Satakunta (Sattegund) voisi, samoten kuin monta paikkakuntain
nimeä on lappalaista syntyä, kenties lapin kielestä johtaa, ellei se
paremmin ole johdettava jostakusta sata-luvusta Pirkkalaisten kesken.
Entäs Tampereen nimi? Ellei se Lapin kielestä syntynyt, voisi sen
johtaa "Tamperpäivistä" (Tamberdagar), jotka paavinaikana yleisesti
vietettiin. Ne olivat: 1:n paastosunnuntain toinen päivä, keskiviikot
heluntain-, syys-ristimessun- ja kolmannen adventtisunnuntain perästä,
ja heluntai-viikossa oli tamperlauvantai. Niitä oli siis yksi kuhunki
vuoden aikaan, ja niiden vietto vastasi joksikin Satakunnan runtuihin.
Kun muinoin kirkkopyhiä sovitettiin markkinoihin, olisi todennäköistä
että Tampereen nimi olisi tamperpäivistä; mutta Tampereen
markkinapäivät eivät näytä hyvin vastaavan runtupäiviin. Pyhäristin
pitäjässä löytyy Taaperniemi, Paimiossa töllit Tampere ja Timperi.
Hämäränä aikana Satakunnan nimi pilkahtaa Pirkkalaisten vanhan
kauppaliikkeen välistä, joilla Kokemäellä oli pääpesänsä, Pirkkalassa
vahva liike-paikka. Ne Suomen kuninkaat, kun Nokiassa mainitaan, olivat
mahdollisesti näitä kanppapäälikköitä. Kauppamiehet kansoja hallitsivat
ennenkun kristeys sen saatossa tuli. Pirkkalaisten valta oli suuri
kaikissa asioissa ympäri Suomenmaan. Wuonna 1374 Satakunnan asukkaat
(s.o. kauppamiehet, Pirkkalaiset) kaikki ja kukin olivat määränneet
käräjänsä eli kokouksensa Kokemäen kirkolla, päättämään kaukaisten
Kemin ja Iin kappelikuntain, s.o. Suomen ja Ruotsin piispain alueesta.
Heidän mieslukunsa taikka eri kauppakuntiansa lienee luettu sataan
asti. Siitä nimikin Satakunta. Niiden kauppamiesten perintönä on
Satakunnan sinetti, pyhän Uotin (Uolevin) kuvaus tappajansa polkein,
eli Ulvilan Wanhankylän kirkon sinetin kaltainen. Pirkkalan Wanhan
pitäjän nimi on Pirkkalaisista. Ali-pitäjät Hämeenkyrö, Wiljakkala,
Kangasalusta, Karkku lähettivät vahvasti uutisasukkaita Näsijärven
ympäristöön. Ne asuskelivat harvassa ja hajallaan sekaisin
Lappalaisten kanssa ja laskettiin vähittäin verolliseksi. Asuntalaiset
Pohjois-Keuruulla maksoivat vielä muistinaikaan veroa Kiiliäiselle
Mallasveden rannalla, Ruoveden Rikala oli kotosin Lempäälän Rikalasta,
Pirkkalan Piispalalla oli kalavesi, metsänpalsta ja verotölli
Ruovedellä j.n.e. Siirtolaisia yksin Pirkkalasta luetellaan 1564:n
verokirjoissa 27 kyläkuntaa 36:lla talolla; ne asuttivat enimmästi
Ruoveden puolen, joka kasvoi kirkolliseksi pitäjäksi 1565. Papit
aniharvoin niillä kaukaisilla seuduilla kävi, eri kirkkomaita siellä
täällä laitettiin. Useimmasti ruumiitansa toivat veneillä pitkin
Näsijärveä Pyynikin eli Piispalan harjulle ja kantoivat sen ylitse
Pyhäjärven rannalle, josta sitte kuljettivat Pirkkalan kirkolle.
Sanotun harjun ylitse kävikin vielä viimeisellä vuosisadalla vähäisiä
teitä eli polkuja, joita kutsuttiin "ruumiinpuntareiksi". Toinen
vanhempi kirkkotie "ylivetisille" oli Tammerkosken itäisellä puolella:
laskivat veneitänsä Naistenlahteen Näsijärven rannalla kosken harjun
takana kuivettuneen kosken haaran suulle, kävelivät sieltä vaatemytty
kourassa paljain jaloin Naistenmatkaan, joka on kylä nykyistäkin
Pirkkalan pitäjää ja sieltä Pirkkalan vanhalle kirkolle. Tämä oli
morsianten ja tyttöin kirkkotie. -- Wanhain pitäjäin syrjäiset
kulmakunnat lohkesivat eri pitäjiksi. Pirkkalassa niitä oli siihen
aikaan kun Kivikirkolla seurakuntaa ensikerta mainitaan, 1540, nämät
neljä: Pirkkala, Messukylä, Takahuhti ja Keijärvi. Messukylä ynnä
Takahuhdin kanssa sai "Kivikirkon" nimen erotukseksi "vanhasta
kirkosta" Pirkkalassa, joka on aina ollut puinen, kunnes 1828-38 uusi
kivinen sinnekin rakennettiin. Messukylä erosi omaksi pitäjäksi v.
1636, ja tästä taas on Tampereen kaupungin seurakunta eroitettu. Mutta
v. 1540-50 Pirkkalan pitäjän Messukylän kulmakunnassa oli:
Messukylä.......................... 31 taloa.
Otavala ........................... 31 "
Tamperkoski........................ 14 "
Laiskula........................... 5 "
Pyynikkilä......................... 2 "
Hatanpää........................... 3 "
W. 1563 Tamperkosken taloja oli: Skyttä, Kurila, Kuotti, Laiska ja
Pyynikä.
Säilynyt on laamanni Juho Nuutinpoijan (Kurki) tuomio Kokemäen
kartanossa tiistaina jälkeen 2 sunn. paastossa v. 1539, jossa riita on
ratkaistu Tammerkosken kyläläisten ja Messukyläläisten tilusten
rajasta. Raja päätettiin käymään Kalevankivestä Otavansiltaan, siitä
"Wehnoen" siltaan, ja siitä Sääksjärven ojallen. Sama tuomio, joka
tähän asti on vanhin asiakirja, kirjoittaa mainitun kylän nimen:
Metzäkylä ja Mezsäkylä, ja kun pitäjän nimi nähtävästi on otettu
kylästä, näkyy selvästi, ettei pitäjän nimi ole otettu "messuamisesta."
Tampereen koski on ahtaaksi ja kuohuvaksi supistettu kahden harjun
väliin. Länsipuolella on Pyynikin harju, jonka puitten välistä on
kaunis näköala yli Pyhäjärven saarineen. Kosken itäisellä puolella
vastapäätä nousee Kalevankangas, kolme virstaa pitkälle itäänpäin
Wuohensiltaan asti, tasaantuu sitten avaraksi kentäksi Kivikirkon
kirkon kohdalla, ja keskikohdalta Kalevankangas on korkein. Maantie
vanhuudesta kävi pitkin sen selkämää, nyt sen alipuolella rinnakkain.
Hirmuinen kivi vanhan harjunpäällisen tien vieressä kutsutaan
Kalevankiveksi. Kalevan pojat vielä ovat pysyneet hyvässä muistossa.
Heinän niitossa olivat ripsat; niittäessään "heinää niin kaukaa kaatui,
kun vikatteen kahallos kuului." Kankaan takana on Takahuhdin kylä
(alkuansa Metsäkyläläisten huhta). Kun Pylsylän haltiaväki lie
suututtanut Kalevanpojan, niin hän kerran täältä nakkasi kauhian
kivimöykyn heidän pellolle. Sen alle pusertuivat kylväjä isäntä,
emäntä, joka sitkainta veti, pari härkiä ja puoli tynnyriä rukiita.
Harjun eteläisellä jyrkemmällä puolella on helavalkeita poltettu.
Sieltä näkee yli koko Tampereen kaupungin ja hyvän osan Pyhäjärveä.
Wanhin kartta Tamperkosken ratsuvelvollisen säterin ja Tampereen kylän
tiluksista, Isakki Lithov'in tekemä v. 1738 näyttää sillan läntisellä
kohdalla Tammerkosken säterirysthollin eli kartanon, vastapäätä yli
sillan Skyttälän talon. Tästä tienhaara käy eteenpäin neljän töllin
välitse ja sivutse, toinen kääntyy Wiinikkaan ja Pirkkalaan päin.
Skyttälän pohjois-puolella Erkkilän talo on kosken rannalla, siitä
itäänpäin Siukolan talo. Niiden rajamaa Takahuhdin kylää vastaan
oli Tampereen kylän pahoin turmeltua kaskimaata. Wiinikka-joen
pohjois-rannalla tien vieressä oli kehrukoulu [Elmgren, Histor.
Arkisto V.], alempana samaa rantaa Wiinikan talo; vastapäätä yli
joen tie kävi Otavallan kantta ja samalla rajapuolella Nekkala ja
Järvensivu oli; Hatanpään rustholli niemessään. Kosken sillalta
maantie kävi länteenpäin läpi säterin ja Pyynikin aputalon maan
etelätse pientä vuoren nyppylää, n.k. Tuulensuuhun nykyisen
Kauppakadun läntisessä päässä ja sillä kohdalla oli vastakkain kaksi
peninkulman tolppaa. -- Wanhat sanovat: "Wenematkasia silloin oltiin,
selkähevosilla kaitoja huonoja teitä harvoin ajettiin ja pieniä
kuormia Turkuun vietiin."
Historiallista Tampereen ympäristöltä on se, että tieten ensimäinen
löytö, josta on Suomessa kirjoitettu, on se minkä maamittari Daniel
Hall professori Gadd'ille kertoi löytäneensä v. 1762, kolhon palasia
lapinrauniosta Näsijärven Reuharin saaresta Niemen rusthollin nokassa
Tampereen edustalla. Muistetaan Nuijasodan miesten täällä käyneen, ja
että talonpojat siinä sodassa nuijilla ja lingoilla voittivat
Puolalaisia Kangasalustalla Pälkäneen-puolisella Kiehelänharjun
syrjällä. Kun ison vihan sodassa Wenäläiset ei päässeet yli Kostian
virran, tekivät he Pälkäneen Äimälän kylässä tupien hirsistä lautan,
millä pääsivät puolen penikulman matkan yli Mallasveden Mälkkilään
Ruotsin väen niskaan. Wenäen kenrali, ruhtinas Galitzin, sitte Raholan
ja Kaarilan pelloilla piti leirinsä ja läpi pitäjän vaelteli kummingin
vv. 1713-1719. Muistona heistä on mutaan vajonnut kivisilta poikki
Sikojoen Pirkkalan pappilan ja Walkkilan välillä sekä nimi "sotaplassi"
Walkkilan niitulla. Samasta ajasta lienee Piispalassa vähäsen Tampereen
puolella siitä tiehaarasta, joka menee Harjuntaustan kyliin,
kolmetahkonen patteri.
J. J. Roth'in sissimiset 1808-vuoden sodassa Näsijärven vesistössä
ovat kansan muistossa. Lapuan tappelun perästä lähetettynä 40 miehen
kanssa, johon lisäksi talonpoikia tuli, Roth heinäkuulla Ungehkiven
tykönä, Ruhalassa, Wisuvedellä Wenäjän kenralin Rajevskin kaikki
muonakuormastot kaapaten pani Wenäjän suuren sotaväestön pahimpaan
pulaan. Wangittuja upsieriä, sotamiehiä ja ryöstötavaroita hän vietti
Soukonsaareen sekä päämajaansa Onniaan, joka siitä kantaa nimen
"transporttisaari". Korpralinsa Spoof'in hän 23 päivänä lähetti
Tampereen siltaa hävittämään, ja hän jo Mustalahdessa souteli, mutta
Wenäjän majuri Judenieff sai kanunanampumalla rantatöyrältä kuitenki
estetyksi. Ihmeen nopiasti Roth Lapualta tuli, yhtä nopiasti hän jo
elokuun 10:nä päivänä taas oli Kauhajoen tappelussa. Hän kuoli elok. 31
päiv. 1839 ja on hautansa päälle Teiskon kirkkomaalla rauta-ristin
saanut. -- Sukkelat ovat sodan sattumukset. Samassa sodassa oli jossain
näillä paikoilla eräs vihollisten upsieri kiikarillansa tiedustelemassa
mäellä vähä matka miehistänsä. Tätä pari suomalaista soturia
huomasivat. "Entäs kun koettaisimme hiipiä hänen päällensä
takapuolelta." Joutuivatkin; hätähätää upsierin suulle tukko, toinen
konteista suolapussina saalistansa kantamaan pois, toinen varoksi jos
huomaittaisi. Heidän tepposensa hyvästi onnistui, upsierin saivat
siepatuksi melkein hänen väkensä keskeltä. Se upsieri sanotaan olleen
Aleksanteri von Benckendorff, keisari Nikolai I:sen lapsuuden ystävä,
joka sitten v. 1844 ministerinä kuoli 61 vuoden ijässä. -- Mitä Paavo
Nissinen kertoo kuuromykän Eek'in kidutuksesta on tapahtunut nykyisessä
Finnen talossa Tampereen torin varrella.
Tampereen paikkakunta on vasta nykyisin vähitellen päässyt kokonaan
irti metsäpetojen vallasta. Wuonna 1559 asetettiin susikuoppia
(ulfstugor) Piispalaan, Keijärveen ja Tammerkosken kartanoon ja 1613
uudistettiin metsästyssääntö asettain otusha'an (djurgård) ja
nahkakammarin kartanoihin, joita Tammerkoskikin oli. Wirkamiehiä niissä
oli monta. 1821 oli Tampereen molemmin puolin suuri hirventappo ja
talvella 1832 sanotaan Kitusen Martti, koko Suomen suurin karhunampuja,
hirvein loput ampuneen Näsijärven Koljon saaressa Teiskolan alla.
Erkkilän maalla, aivan likellä kaupunkia, nähtiin 1840-paikoilla
emäkarhu kahden poikansa kanssa, 1863 susi söi koiraa itse kaupungissa
ja 1868 kaksi sutta saatiin susikuopasta aivan lähellä kaupunkia.
Ryytimaan-viljelys Suomessa oli yleisesti alhaisella kannalla. Hallitus
antoi v. 1748 ensimäisen käskyn perunan-viljelemisestä, ja Turun
Talousseura tämän sataluvun alussa jakeli, pait muita, Teivalan
isännän, luutnantti v. Becker'in kautta, siemenperunia; mutta kun
Hatanpään herra, saman seuran kehoituksesta, myöskin koetti
perunaviljelystä Messukylän pitäjässä puolustaa, niin pitäjäläiset
julkisessa kirkonkokouksessa kovasti ja yksimielisesti, niinkuin
monessa asiassa vieläkin, vastustivat, kun eivät kehoituksessa nähneet
muuta kun Herrain joutavia vehkeitä. Siihen aikaan kansa oli
lahjoitusten ja houkutusten kautta kehoitettava syömään tätä uutta
kasvia. Kaarilan kartanossa Tampereen lähessä oli kuitenkin Suomen
ensimäisiä kasvistoja, jossa monta harvinaista ulkomaan-kasvia ja
hedelmiä vv. 1762-1787 viljeltiin. Isäntänä siellä silloin oli Pehr
Adrian Gadd, professori ja ekonomitirehtöri, Pirkkalan pitäjän lapsia,
jonka väsymättömistä toimista Taloudenseura, hänen kuolemansa jälkeen,
v. 1798 perustettiin. Tampereen uusi kaupunki ei vielä paljo ymmärtänyt
Gadd'in istutuksia ja kukkia ottaa oppiaksensa. Pari kymmentä vuotta
myöhempänä oli kuitenkin välskäri Pihlman'in talon asemalla, joka
sitten oli kirjannitoja Lemlinin talo ja nyt on Seurahuone Kauppatorin
varrella, hyvin korjattu kasvimaa eli puutarha, jota kaikki kävivät
ihailemassa samaten kun nyt von Nottbeck'in kauniita istutuksia.
Wiimeisellä vuosikymmenellä Järvensivun maatalossa asuva venäläinen
kasvitarhuri tuopi kaupunkilaisille kaupaksi kasvisyötäviä.
Kun v. 1604 "ilkiä Iharin koski saattoi Sarsan vaivaiseksi" s.o.
yhtäkkiä sieltä hävitti sen toistakymmentä myllyä, Tamperkosken myllyt
kaiketi siitä hyötyivät, jauheita saivat. Ison vihan aikana Wenäjän
sotaväki tullessansa useasti ihmisten myllyjä hävitti, nähtävästi
Tampereellakin. Kun useammassa paikassa silloin vielä käsikiveillä
jauhettiin, ja Wenäjän sotaväki moneksi vuodeksi jäi Tampereen
ympäristöön majailemaan, niin jauhamisella vaimoja kiduttivat. Haiharan
vainiolla majaileva väki pakotti talonpoikia sinne tuomaan yhdeksän
paria käsikivejä ja talon emäntä sai vastata jauheen valmistumisesta.
* * * * *
_Koski_ on Tampereen kaupungin valtasuoni ja elättäjä. Se käyttää
enemmän ja tärkeempiä tehtaita kun mikään muu koski Suomessa. Järvet
yli- ja ali-puolella ovat kaupungin liikkeen kannattajia. Etenki suuri
_Näsijärvi_ kosken ylipuolella on monenlaisen onnen jakaaja
Tampereelle. Sen ympärillä on 7 pitäjää, kaikki vanhan Pirkkalan
tyttäriä. Kosken niskasta pääsee ylöspäin soutamaan kaikkiaan 15
penikulmaa: Muroleen on 4, Kauhtuun Ruoveden kirkolle 6; siitä
eteenpäin on kolmatta penik. vesikulkujakaukseen, nimittäin itäänpäin
Filppulan ja Mäntän kautta 5 1/4 pen. Keurun kirkolle, luoteesen taas
pääsee runsaasti 7 penik. edemmäksi, ensin Tarjannetta Wisuveden
pysäyspaikkaan, siitä Wisu- ja Waskivettä Wirtain kirkolle, ja
tästäkin pohjosempaan on Toehvettä ja muita järviä myöten veneillä
ja proomeilla kuljetus. Suurin selkä on Tampereen ja Kurun välillä.
Näsijärvi loi v. 1878 jäänsä toukokuun 12 päivänä, oltuaan jäässä
4 kuukautta 7 päivää. Wähimmän aikaa, nimittäin 3 kuukautta 24
päivää, se on 42 vuoden sisällä ollut jääpeitossa ainoastaan v.
1848. Kaikista pidemmän ajan se oli ummessa ja jään vallassa
talvella 1866-67 eli kokonaista kuusi kuukautta ja kuusi päivää.
Näsijärven vedenpinnan korkeus taikka mataluus on suurta vaikutusta
koskelle, tehtaille, koko kaupungille. Syksyllä 1842 vesi koskessa
oli matalampi kun mitä vanhimmat muistavat milloin olleen. Kesällä
v. 1843 pumpulitehtaan isäntä asetetti kosken yliseen suuhun
vesirajanmerkin, jaettuna asteisiin engl, tuumassa luettuna, ja
0-pisteellä merkittiin se paikka, jonka alapuolella vesi ei ole
luultu laskevan. Wuosina 1843-1866 huomattiin korkein vedenkorkeus
olleen 49 1/2 tuumaa, alhaisin 5 3/4 tuumaa 0-pisteen alapuolella,
niin että suurin erotus korkeimman ja alhaisimman veden korkeuden
välillä on ollut 55 1/4 tuumaa. Weden korkeusnäyte vuoden eri
aikoina niinä vuosina on luettava Tampereen Sanomissa 1866 N:o 29.
Pitkälliset sateet eli suven kuivuudet ovat ainoastaan hyvin vähän
vaikuttaneet veden nousemiseen eli laskemiseen. Tampereen koski kun
kuuluu Kivikirkolle jytisemällä tietää poutaa, kihisemällä sadetta.
Kaupungilla on suuri hyödytys Näsijärven vedestä jo senki tähden,
että juomaveden saaminen, palosammutus, jopa vesisuihkurit huokiasti
ovat aikaan saatavat, jahka kohta joudetaan johdeputkia panemaan.
Kaivoja on kaupungissa runsaasti ja hyviäkin. Tampereen koski on
runsaan virstan eli noin 2000 kyynärää pitkä, ja 100-150 kyynärää
leviä, pitkin pituuttansa kuohuvana vilisevä. Näsijärvi on Pyhäjärveä
keskimmiten 61 jalkaa tahi 30 1/2 kyyn. korkeempi. Nykyisen puukirkon
katto sanotaan olevan Näsijärven pinnan tasalla. Pyhäjärvi, johon
koski laskee, on 1 1/2 penik. pitkä, ja ikäänkun kattilanpohja johon
kaikilta puolilta muut vedet valuvat, 250 jalkaa eli 125 kyyn. yli
valtameren. Koski on ennen mailmassa juossut Naistenlahdesta kiertoon
siihen paikkaan, kussa Rongonoja Kalevankankaan syrjää myöden
masuunin ta'atse laskee nykyisen Tammerkosken jauhomyllyn kohdalla.
Muutamat vanhat miehet ovat vanhemmiltansa tästä "Koukkuniemen"
haarasta eli koskesta, joka on ollut runsaasti nykyistä virstaa
pitkä, kuulleet. Wähä matka Näsijärven rannalta ovat kivikolu ja
vuoret supistaneet veden juoksemasta. Entinen vesiväylä tuntuu siitä
että vesi on syönyt ja uurtanut maan pois. Sen laakson pohjan suu on
5 jalkaa yli Näsijärven nykyisen pinnan. Kun vesi salpautui, niin se
sai toisen väylän, nykyisen kosken.
Kyrösselkä on noudattanut sanalaskua: ympäris mennään, yhteen tullaan.
Sekin ennen Lavajärven kautta purkasi Näsijärveen, sitten Tammer- ja
Emäkoskista Kuloveteen; nyt se Kyrös- ja Siuron koskien kautta
kiiruhtain suoraan laskee samaan Kuloveteen. Tämä mainio _Kyröskoski_,
jota kaikki Tampereella kulkevaiset vieraat Yläjärven ja Mahnalan
kautta ajavat neljän penikulman päässä katsomaan, on 73 jalkaa taikka
kaikkiaan 81 1/2 jalkaa korkia. Mutta se on siitäkin merkillinen, että
se vv. 1645, 1766, 1840, 1846, 1849, 1857, 1870 syystalvisina pariksi
päiväksi on pidättänyt erinomaisen väkevän pudotuksensa, ja muutamia
satoja kyynäriä koskea ylempänä liikkumatta seisonut niin että kuivin
jaloin on päästy käymään kosken poikki. Syksyinen lumi on sakeentunut
hyhmäksi, tuuli sen ajanut kosken niskalle, vähänenki kylmä sakian
suhjun hyydyttänyt. Sitten vesi taas yhtäkkiä pamauksella on ruvennut
koskena juoksemaan. W. 1782 marraskuussa Pirkkalan Emäkoski (ja siis
koko Nokian virta) lakkasi juoksustansa ja hyytyi pohjaan asti, jota ei
ole muistettu tapahtuneen 120 vuoteen. Äehtän koskessa Huittisissa on
samaa luonnon ihmettä nähty. Semmoista tyrehtymistä Tampereen koskessa
ei ole muistoon pantu, vaan sen siaan kaksi merkillistä jäänajoa.
W. 1836 tammikuun 5 päivänä monen päivän suojan perästä tuli kova
lumen-tuisku joka kesti puoliyöhön asti, kun taivas selkeni kovalla
pakkasella, joka kovemmaksi kiihtyi ja lämpömittari 9:nä päivänä näytti
25°-26° asteen kylmää. Näsijärvi jäätyi koskenniskaan saakka ja niin
kovaksi että jäätä käveltiin sen ja saarien välillä. Ei ketään niin
vanhaa että se olisi jäätymistä kuullut sillä välillä. Pakkasen
edellisinä päivinä koskessa oli aivan vähä vettä, mutta se
nousemistansa nousi, kuitenkin paljasta siitä syystä että pohjasta
tavattomasti jäätynyt koski nosti veden niin korkealle, että
alapuoliset tehtaat olivat vi'an vaarassa ja ehkä olisivat hukkuneet,
ellei jäätä olisi saatu rikotuksi. Koski oli jäässä koko viikko. Wuonna
1856 tapahtui marraskuussa että Näsijärvi tavallisuutta vastaan jäätyi;
sen perästä tuli 17 päivänä tuisku ja ehtoolla myrsky, joka koko yösen
ja seuraavana päivänä niin kovasti raivosi, että se ruhjoi palasiksi
Näsijärven jään, jonka ankara pohjan tuuli ajoi koskelle ja koskesta
alas. Mutta kosken alipuolella se suupui ja salpasi veden, siitä taas
kosken vesi nousi tulville uhaten hukuttaa ja pois temmata Renfors'in
neulatehtaan ja Lindbergin kylpylaitoksen. Jälkimäisessä vesi ja jäät
tekivät suuria vahinkoita, loiskahuttain pois monta kivipylvästä, jotka
rakennuksen kannattivat, johtaukset vesi-säiliöihin ja alus-permannot;
mutta Renfors'in tehdas ei vikaantunut, sata kyynärää pitkä vesikouru
vaan murtui rikki. Kosken toisella rannalla vastapäätä tekeellä oleva
Frietsch'in & Comp, tiilinen verkatehdas ei myöskään vahinkoa kärsinyt,
vaikka jäät ja hyhmä nousi pari kyynärää yli perustusten, mutta
savisotkua varten tehty krana meni vesipeittoon, ja kaksi asuinhuonetta
sen alipuolella täytettiin vedellä. Se siinä ihmeellistä, että
jääsäikkä, jossa isompia ja vähempiä 4 tuumaa paksuja kappalia oli,
tämän tehtaan rannalla oli 10 korttelia paksu, josta voi arvata että
jäätä itse koskessa oli kahta vertaa paksummalta ja että se tulvan
aikana oli ollut vähintään 6 kyynärää paksu, koska sen vesi useimmissa
paikoissa on syvempi. Tulvatessaan vesi ja ajojäät ihmeen äkkiä
vuorotellen kohosi ja laski lukemattomat kerrat. Jäitten hyllymistä
kesti koko päivän, iltayössä se alkoi vähetä. Ilma tyventyi 19:sta
päivästä, mutta kävi kylmäksi. Suuria jäävuoria, ynnä siihen
sekaantuneita puuaineita oli nähtävissä, jotka kannattivat ihmisiä
päällitse käydä. Semmoista jäitten ajoa ja tulvaa Tampereella ei
koskaan ole nähty, vaikka Näsijärvi ja Pyhäjärvi ovat monen muutoksen
alaisia. Wiimeis-ajoilla on pari kertaa samallaista jäitten-ajoa nähty,
vaan ei niin kovaa. -- Lohensaalis koskesta ei koskaan ole ollut
suuri. Tehtain telineillä seisoen onkitaan, parhaiten yökautena
ryöppypaikoissa, pieni kalanen syöttinä. Noin puolen leiviskäistä
saadaan, ei suurempaa. Kun lohi on onkeen käynyt, niin väsytetään
kunnes laskee pitkälleen ja "sahralla lyödään" s.o. koukkupää kepillä
vedetään ylös. -- Helmisimpsukan pyytäjä Tammerkosken kartanolla
mainitaan v. 1746; jälkeenpäinki sitä pyyntiä harjoitettiin, ehkä
vähäarvoinen se oli.
* * * * *
Waltiopäiväin ratkaisemiseksi v. 1741 oli pantu kaksi suunnitusta
venetien johtoon Suomen sisävesistöstä mereen, toinen Helsinkiin,
toinen Poriin. Jälkimmäinen voitti; kauppiloita päätettiin
asetettaviksi Pispalaan ja Tyrvääsen, Kokemäenjoen kosket 1757-73
perattiin, valitettuin tulvavahingoin poistamiseksi. Mutta mainittuin
kaupungein sijaan otettiin ihkaten uusi. Kuningas Kustaa kolmas
matkustaessaan Suomessa nimipäivällänsä Kesäkuun 6 päivänä 1775
[Hatanpään kartanossa ja huoneessa joka vielä on entisellänsä] päätti
kaupungin asettamista Tammerkoskelle, joka laajain vesien keskuutena
sekä tehdasten käyttämiseen koskiveden voimalla nyt oli huomaittu
sopivammaksi kun Pispalan markkinapaikka. Samassa kuussa kuningas
täällä oleskeli. Waltiosihtierinsä Schröderheim'in kanssa Pyynikillä
käydessänsä hän kauniin näköalaan rakastuen sanoi: "Jopa tässä kaikki
mailma ja sen kunnia!" Kivikirkon kentällä hän sotaväen katselmuksen
piti. Muistetaan kuninkaan siinä tilassa olleen puetettuna
vaalevansiniseen takkiin matalalla pystykauluksella, sinisiin lyhyviin
housuihin, jotka kuitenkin olivat päällyskengäin peitteessä, mustaan
hattuun valkialla höyhen-töyhtöllä. Kuninkaalle esitettiin täällä
isonvihanaikainen sotavanhus, valkopää "karolinki." Tulkin kautta hän
miestä, paitsi muuta, kysytti: "minkä-näkönen kuningas Kaarle
kahdestoista oli?" Wanhus vastasi ykstoikkoisesti: "Kuningas Kaarle
näytti mieheltä", kuninkaalle tulkittuna: "Konung Karl såg ut som en
karl." Jalomielinen kuningas ei suinkaan tätä pistosanaksi liene
ottanut. Hänen lähteissänsä tästä Kangasalustalle neiti Elisabeth
Fredrika Uggla, talonpojan tytöksi vaatetettuna, tien vieressä laulun
lauloi kuninkaan kunniaksi. Kangasalustan korkian harjun päältä luontoa
katsoen kuningas ihastuksissaan sanoi: "Kas, tässäpä varmaan pahanen
Wapahtajan kiusasi!" Schröderheim siihen osaavasti kokkasanan pisti:
"Teidän Majesteetinne! Eipä täällä, Pyynikillä hän se tapahtui."
Hatanpään kartanossa kuningas piti majansa entisen maaherran ja
presidentin Hans Henrik Boijen tykönä. Seuraavana päivänä läksi
kuningas katsomaan Emäkosken koskea ja maisemaa, söi päivällistä
Pirkkalan Penttilän Haukan niityllä, ja matkusti sitte yöksi Huittisten
Takkulaan. -- Kaupungin alaksi määrättiin vaihtokirjeen kautta 1777
Joulukuun 16 päivältä Tammerkosken rystholli ynnä Pyynikin lisätalon
kanssa, joista Hatanpään mainittu herra Boije luopui. Pyynikki silloin
verokirjoja myöden oli Laiskolan taloja, toiset tilat Tammerkosken
taloja N:o 1:nen ja 2:nen (tämä Nalkkala). Tammerkosken kylän 5 taloa,
paitsi muuta, Turun hovioikeuden presidenti Ernst I. Creutz oli 1649
12/12 saanut verovapaiksi ostaa, kreivi P. Brahe siihen kiinniken
antanut, ja siitä saakka se tila vastedes oli säterin nimellä, jolla
kiinne 1685 3/7 vahvistettiin, kun Creutzin perhe, reduktionista
päästäksensä, oli muita talojansa näiden siaan antanut. Wuodesta 1706
Tammerkosken säterillä oli muita isäntiä kaupungin perustamiseen
astikka. Säteri-rysthollina se 1698-1778 varusti kaksi Yli-Satakunnan
ratsumiestä, ja Laiskolan toinen talo Pyynikki oli aputalona
(augument).
Tilusten vaihettamisesta Tampereen kaupungin asettamista varten antoi
kuningas Kustaa 3:s Turun ja Porin läänin maaherralle Tukholmasta
seuraavan kirjeen:
GUSTAF, Jumalan armosta Ruotsin, Gööten ja Benden kuningas j.n.e.
Armossa suostuttuamme kesäkuun 6:na päivänä mennä vuonna uuden
kauppilan perustamiseen Tammerkoskelle ja myös käskettyämme
teitä Meidän vahvistamiseksi valita, vaajoittaa ja kaartoittaa
niin avaraa asemaa, kun, ynnä tarpeellisen rannan, ranta-aitain
ja vesi-laitosten kanssa, tarvitaisi talonpaikkoihin, torihin
ja ryytimaihin saman kauppilan perustamiseksi sopivampaan
sijaan; niin olette kirjeessänne viimeis-lokakuun 20:nä
päivänä sen kaupungin perustamiseksi alamaisuudessa esitelleet
presidentti paroni Hans Henrik Boijen omistaman Tammerkosken
Säteri-rakuna-rysthollin N:o 81 ja 82 kahta mantalia 70 hopia
taalerin 25 äyrin verolla, Messukylän pitäjässä Yli-Satakunnan
yli-kihlakunnassa, ja miettiessämme sitä että presidentti
paroni Boije on ilmoittanut tahtovansa meidän ja ruunun hyväksi
luopua omistamasta säteri-rysthollistansa tilustuksinensa
mainitun kosken läntisellä rannalla ynnä samalla kosken
rannalla olevan sahan ja lohen-pyynnin kanssa puoli-koskessa
sovittuja ja meille ilmoitettuja palkitus-ehtoja vastaan;
niin olemme Armossa hyväksyneet sitä teiltä perustettavaksi
kaupungiksi valittua paikkaa sekä sen kartoitettua alaa, ja
tahdomme presidentti paroni Boijen välipuheisiin ja ehtoihin
sillä tavoin suostua, että teidän alamaista puolustusta myöden,
ratsumiehen-varustus ynnä säterivapauden kanssa siirrettäköön
Tammerkosken kakskertaisesta rysthollista kahteen toisiin
presidentti paroni Boijen omistamiin rustholliin Hatanpäähän
ja Otavaltaan, edellinen verokirjoja myöden 1 3/4 vanhaa ja
1 1/4 uutta mantalia, 89 hop. taalerin 24 äyrin verolla, toinen
1 mantalia 27 hop. taalerin 12 äyrin verolla, muuttuen nämät
kokonansa Tammerkosken kartanon veroisiksi. -- Tämän ohessa
olemme hyväksyneet, korvaukseksi presidentiltä luovutetun
Tampereen säteri-rysthollin kadotettuun veroon, 70 hop. taaleria
25 äyriä, hänelle annettakoon seuraavat teiltä esitetyt
ruotu-jakomattomat ruununtalot: Hyhky ja Tyrkkölä Pirkkalan,
Hyllilä Messukylän pitäjässä, Saarlahti Teiskon kappelissa,
sekä myös Havisevan ruununtalo Kangasalustalla korvaukseksi
veroitusoikeudesta Saarlahden talosta, joka jo ennestään on
presidentin oma verollinen, kaikkityyni perintötaloin nimellä ja
niistä verot nauttia, pait Havisevan talosta, josta paljastaan
maantila presidentille on annettava. -- Samate myönnytämme,
presidentin ehtoa myöden, että Hatanpään ja Otavallan alle
pantakoon rysthollin omaksi Paarmanniemen ja Saaren kaksi
tölliä Teiskon kappelissa, Kanniston-niminen Tammerkosken
alainen niitty Hatanpään tilusten sisällä, Nalkalan töllin
kosken itäisellä puolella viljelty niitynpalsta, ja Tampereen
kartanoon erittäin kuuluvat vähäiset metsänsar'at Myllynsarka ja
Lahdenpohja, sekä Tammerkosken kyläkunnan lisätalon yhteissalon
Selkäsar'an metsänpalsta. -- Myös siihen suostumme, ettei
uuden kaupungin asukkailta yhtäkään jauhomyllyä rakennettaisi
vahingoksi presidentin ennemmin rakennetuille myllyille, jotka
tähän asti ovat olleet aputaloin veroisina, Tampereen kartanon
alle ratsumiehen varustukseksi laskettuna, mutta nyt ynnä
saman ratsumies-varustuksen kanssa Hatanpään ja Otavallan alle
pantuna. Samassa olemma me myös Armossa hyväksyneet määrätä
presidenti paroni Boijelle, hänen anomuksestansa, 30,000 hop.
taaleria maksuksi Tampereen kartanon huone-rakennuksista; mitä
presidentiltä anottuun helpoitukseen tulee niistä 4000:sta hop.
taalerista, kun hän edeltäkäsin on saanut salpietari-keittämön
tekohon, olemme Armossa sietäneet, että salpietarin keitto
ladoissa löytyvästä mullasta pantakoon Meidän ja ruunun luvulle
ja siitä valmistetun salpietarin hinta olkoon presidentiltä
edeltäkäsin saadun rahan kuoletuksena, loppu-rahat pyhittäköön
pois. -- Me annamme päätöksemme täyttämisestä näissä
molemmissa suhteissa Armollista käskyä Meidän ja valtakunnan
valtio-konttoriin ja sota-neuvostoon.
Muutoin sekä teidän alamaisen puolustuksen johdosta tahdomme
Armosta määrätä, että sitä paremmaksi toimeentuloksi ja
avarammaksi tilaksi uuden kaupungin asukasten tarpeelliseen
karjan pitoon kaupungin osoitetuista taloinasemista liikenevät
Tampereen rysthollin tilukset sen asukkailta nautittakoon niin,
että niitty ja metsä käytetään laitumeksi ja polttopuiksi, pelto
perunan-, humalan-, pellavan ja hampun viljelemiseksi, mutta
kaikki muu pellon-viljelys olkoon kielletty.
Lopuksi, kun suostuen presidentin tarjoukseen meidän ja ruunun
hyväksi luopua myöskin Tammerkosken länteis-rannalla olevasta
Laiskolan Pyynikin perintö-aputalosta, Me, jos se tarpeelliseksi
nähtäisi, tulisimme tilaisuuteen vastaisen kaupungin
asukkaille määrätä avarampaa maanalaa, kun heille olisi, jos
he supistettaisi ainoastaan Tampereen kartanon tiluksiin, ja
sen kautta myös kaikki maa kosken läntisellä puolella taitaisi
tulla Meidän ja ruunun alle; niin olemme Armossa tahtoneet teitä
käsketyksi, Meidän vastaiseksi tutkittavaksi ja määrättäväksi
esitellä, mitä vastinetta muista ruotu-jakomattomista
ruunun-taloista olisi annettava presidentti paroni Boijelle
mainitun aputalon ja siihen kuuluvain verosta, joka kaikki
teille täten vastaukseksi Armossa ilmoitetaan, ynnä antaessamme
Meidän ja valtakunnan Kamarikollegiolle nyt Armollisen käskyn
alamaisuudessa tehdä ehdotus siihen vaihetus-kirjaan, joka
mainitussa suhteessa Meiltä määrättyjä perustuksia myöden
Meidän ja ruunun sekä presidentti paroni Boijen välillä on
kirjoitettava. Ja Me jätämme teitä Jumalalle kaikkivaltiaalle
armollisesti. Tukholman linnasta tammikuun 17 päivänä 1776.