Sinä oot minun mieleni mukaan,
sinä oot kuin ei oo mulle kukaan,
mun lauluni leikki, mun haaveeni hohto,
mun mietteeni mitta ja toivoni johto.
Mut et tunne mun mieleni pohjaa,
mua ei oikukas onnetar ohjaa,
sinä päivään ja riemuhun luotu,
mulle toinen on kohtalo suotu.
Sin' et tiedä sun onnesi määrää,
mä tiedän, mik' eloss' on väärää,
sulla eessäs on korkea hyvyys,
mulla takana syntini syvyys.
Siksi pois sinun luotasi kuljin,
ties auki ma loin, jonka suljin,
ja unhoita, mitä mä olen,
kun yksin ma polkuni polen.
En tahdo sua suruihin suistaa,
mua tahdotko joskus muistaa,
kun sa olit hyvin mieleni mukaan,
kun sa olit kuin ei oo mulle kukaan.
54.