Käyt silmin suloisin, kuusirpein soikein,
liet heimon unta ugri-Uraalin,
et itsekään sit' taida tietää oikein,
kun kuljet alku-aikain unelmin.
Sun poves polttaa uhriliekki salaa,
mi lumoo lännen poikaa Aarian,
min sydän sammumatta sulle palaa
pohjalla tunteen tuskan ankaran.
Entisyys erillään ne entein pitää
kuin kohtalo, mi varman turman tuo,
niin toinen katsoo ikuisesti itää
ja toinen länteen tumman katseen luo.
Välill' on voittamaton tulivuori,
mi eroittaa ne toinen-toisistaan,
ja kuoloon kumpikin on liian nuori,
ja elo pakoittaa ne eroomaan.
42.