"Minä olin suurissa hautajaisissa Valkorannassa viime viikolla rouva
Wright oli ruumis. Ruumiin mies suri niin kovasti. Täti Lynde sanoo
että rouva Wrightin isoisä kerran varasti lampaan, mutta Marilla
sanoo ettei saa puhua pahaa kuolleista. Miksi ei sitä saa tehdä Anna?
Tulevatko ne sitten takaisin ja nipistävät meitä nenästä?
"Täti Lynde suuttui minuun niin tavattomasti tässä yhtenä päivänä, kun
minä kysyin häneltä oliko hän elänyt Noakin aikana ja nähnyt arkin ja
kaikki eläimet. Miksi hänen sitten piti suuttua minuun?
"Setä Harrisonilla on uusi renkipoika. Hän on hyvin kömpelö, setä
sanoo että hän on vasenkätinen sekä käsistään että jaloistaan. Rouva
Harmon Andrewsin iso sika, josta hän sai palkinnon ja josta hän aina
puhuu niin paljon, sai halvauksen ja kuoli. Täti Lynde sanoi että
se oli hänelle oikein, kun hän aina oli niin ylpeä ja kehui niin
tavattomasti. Minusta oli sääli kun sian piti kuolla. Milty Boulter
on ollut sairas. Tohtori määräsi hänelle lääkkeitä, ja ne maistuivat
kauheilta. Minä sanoin: voinhan minä ottaa ne, jos sinä annat minulle
kaksikymmentäviisi senttiä, mutta ajattele hän oli niin ahne että
hän mieluummin tahtoi itse juoda lääkkeet ja pitää rahansa. Teidän
yhdistyksenne, joka koettaa parantaa Avonlean yhteiskuntaa, aikoo
maalata uudestaan käräjätalon, he ovat kyllästyneet, kun se on aina
sininen. Uusi pastori oli täällä eilen illalla juomassa teetä. Hän
otti kolme palaa safranikakkua -- jos minä olisin niin tehnyt, niin
kyllä minä olisin saanut rouva Lyndeltä aika ripityksen ahneudesta.
Ja hän söi nopeasti ja pisti suuria paloja suuhun ja Marilla sanoo
aina että minä en saa syödä sillä lailla. Minkätähden pastori saa
tehdä sitä, jota minä en saa tehdä? Tahtoisin mielelläni tietää.
"Nyt minulla ei enää ole mitään kerrottavaa. Minä lähetän sinulle
kuusi suudelmaa. Tässä ne on. Dora lähettää sinulle yhden. Tässä on
häneltä.