Tiainen. Loviisa.
_Loviisa_. Niin, hän se on. Olen vastikään nähnyt hänet, rakkaan
Jaakkoni!
_Tiainen_. No, sehän on hauskaa!
_Loviisa_. Niin, Jaakko on nyt tullut takaisin. Ajatelkaahan! Minä
tarjoilin kaikessa rauhassa ruokaa herrasväelleni, joka tänään syö
setänsä seurassa, kun äkkiä kuului kadulta: pum, pum, pum! Rummut ja
torvet! Minä ikkunaan! Katsoin ulos. Siellä väkeä mustanaan ottamassa
vastaan rykmenttiä. Odotin hetkisen. Silloin ne tulivat nurkan takaa
näkyviin. Pelkkiä nuoria miehiä, joukon edellä uljas lippu... Se oli
minun Jaakkoni rykmentti! Ilossani minä pudotin lautasen kädestäni
lattialle ja juoksin ulos...
_Tiainen_. Ja silloin Loviisa näki hänet?
_Loviisa_. Minä en tuntenut häntä, mutta hän tunsi minut heti ja lensi
kaulaani. Oh, hän oli niin komea, niin sotaisen näköinen. Hiukan
ruskettunut hän tosin on, mutta hän on minulle yhä uskollinen. Hän
syleili minua, syleili niin rajusti ja tulisesti!
_Tiainen_. Vai niin, vai niin!
_Loviisa_. Niin, hän oli niin iloinen, niin iloinen!
_Tiainen_. Mutta vielä iloisemmaksi hän varmaankin tulee, kun
Loviisa sanoo hänelle, että hänen rahansa, jotka hän uskoi
lähtiessään huostaani — hänen kaksituhatta markkaansa — ovat eräässä
liikeyrityksessä kaksinkertaistuneet, niin, vähän enemmänkin kuin
kaksinkertaistuneet.
_Loviisa_. Voi, hyväinen aika, hänestä tulee loppujen lopuksi
vielä miljonääri! Ja minä saan aina vain tehdä työtä sadan markan
kuukausipalkasta... Meistä tulee perin eriarvoinen pari!
_Tiainen_. Loviisan palkka suurenee!
_Loviisa_. Ehkä rouva maksaisi minulle enemmän... mutta herralla on
rahakirstun avain... Kuulkaa, ehkäpä te voisitte sanoa hänelle...?
_Tiainen_. Se ei ole helppoa. Minulla on itselläni pyydettävää häneltä.
_Loviisa_. Mitä?
_Tiainen_ (nauraen). Sen Loviisa toivoakseni vielä saa tietää!
_Loviisa_. Sanokaa! Sillä täällä ei saa koskaan kuulla mitään! Ja
äskettäinkin aterialla herra oli niin merkillinen. Hän vuoroin punastui
ja kalpeni, pyysi juotavaa, vaikka hänen lasinsa oli täynnä... sanoi
rouvaansa sedäksi ja setäänsä rouvaksi... Mitähän se merkitsee?
_Tiainen_. Minä aavistan, minä aavistan!
_Loviisa_ (itsekseen). Hän aavistaa, tuo onnellinen.
_Tiainen_ (itsekseen). Maatilan-osto vaivaa häntä.
_Loviisa_. He tulevat.