Puolta tuntia myöhemmin olivat linnan vankilanosasto, linnan piha
ja käytävät aina laskusillalle asti tungokseen saakka täynnä
väkeä. Naiset täyttivät molemmat portaat, jotka johtivat vankilan
kappeliin ja neuvostohuoneisiin. Miehet olivat kiivenneet aina
räystäihin asti, josta he katselivat linnan pihaa ja kiemurtelevaa
ympärysmuuria. Kaikkien katse oli kiinnitetty siihen oveen, joka johti
tutkintovankilaan ja käytävä sinne pidettiin vapaana.
Ovi avattiin ja Philip ja Kate astuivat ulos. Ei ollut muuta käytävää
ja siksi heidän täytyi valita tämä. Philip piti lujasti häntä kädestä
kiinni puoliksi johtaen ja puoliksi vetäen häntä eteenpäin. Näin
monien silmien vaivaamana Kate painoi päänsä alas, mutta ne, jotka
olivat lähellä ja saattoivat kyllin selvään nähdä hänen kasvonsa
huomasivat, että häpeä oli muuttunut onneksi ja pelko rakkaudeksi.
Philip oli kuin uudestisyntynyt. Suunnaton kalpeus hänen kasvoiltaan
oli kadonnut, ne loistivat nyt ja askel oli varma ja voimakas. Kaikki
huomasivat, ettei hän milloinkaan ollut näyttänyt noin voimakkaalta,
iloiselta ja jalolta. Tämä oli hänen voittonsa hetki, eikä se, mitä
sisällä oli tapahtunut: tämä, jolloin hänen syntinsä oli tunnustettu,
jolloin mikään hänen omassatunnossaan ei peloittanut häntä, jolloin
maailma ja sen kunnia ei enää voinut häntä houkutella ja hän astui
ulos vankilakopista käsi kädessä langenneen naisen kanssa, alkaakseen
yhdessä elämänsä uudestaan ja kulkeakseen uutta tulevaisuutta kohti.
Ja Kate? Hän kesti hänen kanssaan hänen tulikokeensa. Hyveellisien
sisariensa ja koko maailman edessä hän oli astunut rakastettunsa
rinnalla tämän alennuksen kuiluun, jossa tämä oli päässyt
itsekieltämyksen kukkulalle, häpeän ja kunnian korkeimmalle huipulle.
Hetkiseksi hän pysähtyi ja horjahti aivan kuin hänen päänsä yläpuolella
käyvä kuuma hengitys olisi hänet huumannut. Mutta Philip kiersi
käsivartensa hänen ympärilleen ja sinä hetkenä hän oli voimakas taas.
Aurinko, joka paistoi suoraan korkean tornin yläpuolelta, valaisi
Philipin korkeuteen käännettyjä kasvoja, ja hänen silmänsä loistivat
kyynelten läpi.