»Ah!» mutisi Kate.
»'Tah-don' siinä kaikki, rakas ystävä. Sanokaa minun jäljessäni:
'tahdon'.»
Kate koetti liikuttaa huuliansa, mutta sanat eivät tulleet ja pappi
oikeastaan vastasi hänen puolestansa.
Seuraava, mitä hän tajusi, oli että joku tarttui hänen käteensä.
Hänestä tuntui nyt turvallisemmalta, kun hänen kylmät sormensa
lepäsivät suuressa lämpimässä kädessä. Se oli Pete ja hän puhui
jotakin. Kate ei kuullut, mitä hän sanoi, mutta hänen tunteensa kertoi
sanojen sisällyksen.
»'Minä Peter Quilliam otan sinut Katherine Cregeen — —'»
Mutta se kaikki kuului epäselvänä kohinana, niinkuin aallot hukkuvat
rannan hiekkaan, eikä hän mitään tajunnut.
Pappi puhui hänelle taaskin, hiljaa, lempeästi, hyväilevästi aivan kuin
pelästyneelle lapselle: »Älkää pelätkö rakas ystäväni, koettakaa puhua
minun jäljessäni, teillä ei ole mitään kiirettä.»