»Pete pojan tietenkin», vastasi Mummi.
Caesar mörähti.
»Olimmehan me itsekin köyhiä kun alotimme, isä.»
Mummi tunsi pimeässä vanhuksen tuikeasti häntä katselevan. »Olimme
niinkin, mutta ihmiset unohtavat helposti menneet asiat. Lainata täytyi
kun ostimme suuren ylävesirattaan, muistathan sen? Ja kun vanha pastori
Harrison lähetti meille myllyyn ensimmäisen kuormallisen kauroja, emme
voineet sitä jauhaa, kun ei ollut — —»
Caesar nykäisi peitettä sanoen: »Etkö voi olla puhumatta, vaimo, että
saan nukkua raskaan työni jälkeen?»
»Sitähän minä vain, että älä sinä saata sitä poikaraukkaa turmioon.»
Caesar ärähti ylenkatseellisesti ja veti peitteen päänsä yli.
»Niin kyllä, isä, huonomman miehen voisi tyttö saada. Muhkea, kelpo
poika hän on. Oikein tekee hyvää sydämelle nähdä hänen iloiset
kasvonsa — tuntuu ihan siltä kuin joisi kaivosta raitista vettä. Entä
hänen naurunsa — sitä on yhtä hauska kuulla aamuisin kuin porsaiden
röhkimistä kaukalon — —»
»Mene sitten itse naimisiin pojan kanssa, vaimo, äläkä siinä jaarittele
tyhjiä», huudahti Caesar, potkaisi säärellään, kääntyi selin Mummiin ja
alkoi äänekkäästi kuorsata.