Runous.
Lasi pieni, hieno, kirkas,
siinä kullan kallis neste,
jonka joka helmi syttää
tulet suonten suihkamahan.
Sadan liljasanan mahla,
tuhat tuskan valmumieltä
vasta rivin yhden pienen
ijäks saavat tuoksumahan.
Heleä heila.
Taas nään minä taivahan siintävän
ja auer ilmoja leijaa --
oi, siintäös, taivas, siintäös niin,
kun saapuvi heleä heila!
Täys nuppuja nuoria metsä on
ja tuulet tuoksuja heijaa --
oi, lemua, metsäni, lemua niin,
kun saapuvi heleä heila!
Mun rintani pelkää ja riemuitsee,
mun vereni seisoo ja seilaa --
oi, seiso hiljaa sydämein,
kun saapuvi heleä heila.