Rakennustaiteen ihailija, joka Pihlajavedeltä lähestyen katselee
Savonlinnaa, kuinka sen muurit terrassi-muodossa kohoavat toinen
toisensa ylitse, kunnes vihdoin tornit kukkaisina iloisesti puhkeavat
rakennuksesta, se tuskin luulisi rakennuksen kestävän Suomen kylmyyttä.
Mutta Savossa oli ihmeisin tottuminen. Se, joka on ihaillut Imatran
jaloutta, Saimaan suloutta, Punkaharjun ihmeitä -- hän ei paljon
kummastu uutta ihmettä. Olet ehkä etsien maailman kuuluisaa kauneutta,
matkannut Europan halki, tuntematta Suomesi suloisuutta. Sen neuvon
annan. Käydessäsi Savonlinnassa, majaile kesäinen ilta ihanassa
huvimajassa Punkaharjulla, jossa lukeaksesi voit Savolaisten sinne
perustamasta kirjastosta lainata vaikka mitä isänmaata koskevaa. Lue,
ihaile, ja jos sydämesi vielä on jalojen tunteiden valloitettava, niin
sinä nöyrryt ja pyydät Jumalalta voimaa pysyäksesi puhtaana ja
uskollisena Suomen lapsena.
Savon kansalle, joka historiaansa rakastaa, olkoon sen kaunis
Savonlinna rakas. Linnan monesta kohtalosta on kerran Savon kansan
sydän kovemmin sykkinyt. Linnan kohtalo oli monasti Savon kansan
kohtalo.
Olen tahtonut edellisessä osoittaa kuinka Savonmaan historialliset
vaiheet linnan muureilla kuvailevat. Epäilemättä voi toisen tarkastajan
silmä Savonlinnan harmailla muureilla lukea muistoja, joita minun
silmäni eivät ole eroittaneet.
Mutta vielä sisältää Savonlinna muinaisjäännöksenä harmaiden muuriensa
sisällä muitakin muistoja, rauhallisia muistoja. Monia viehättäviä
kuvia menneiden aikojen oloista ja tavoista voisi taitava linnan
tarkastaja ja tutkija linnan vanhojen tilintekokirjojen avulla, ladella
lukijoillensa ahkeran tutkimuksen hedelminä. Varma asia on, että sen
mielessä, joka noita menneiden aikojen tilintekoja tarkastelee, melkein
jokainen kellastunut lehti tietoineen synnyttää uusia kuvia linnan
entisistä oloista. Jota enemmän noita tietoja miettii ja vertailee
toisiinsa, sitä selvemmäksi kuvat muuttuvat, sitä enemmin noihin
muinoisiin oloihin perheentyy.
Pikimältään käykäämme Tott'in alkuperäisessä linnassa löytyviä
muinaisjäännöksiä tarkastelemaan.
Tiiliä nähtävästi ei käytetty alkuperäistä linnaa rakentaessa. Siihen
oli ehkä vaikea savensaanti Venäläisten vainotessa syynä. Kaikki
vanhimmat kattokuvut ovat kalkkikivestä kudotut, kuten ovi- ja
akkunalävetkin, joissa alkuperäinen muoto on n.s. pistokaarinen.
Pylväällä lepää ainoastaan yksi Kirkkokerrassa olevan kellarin holvi,
joka on kudottu ristikkäisin lieriöholvin muotoon. Paitsi linnan
vanhimmissa kellareissa, tavataan noita alkuperäisiä kupukattoja
ainoastaan Kellotornin pohjakerrassa ja katolin-aikuisessa kappelissa
Kirkkotornin kolmannessa kerrassa, lukuun ottamatta n.s. uuden kirkon
kudottua kattoa, joka ehkä on Juhana III:nen aikuinen.
Takkojen muoto alkuperäisessä linnassa on yksinkertainen. Takan
seinämuurista ulkoneva puolipyöreä alus on melkein permannon tasalla.
Pari kyynärää ylempänä ulkonee seinämuurista takan kalkkikivestä
kudottu otsa, joka johti savun seinämuurin sisässä kulkevaan torveen.
Takkojen muodosta arvata olivat niissä pystövalkiat tavalliset.
Pellirakenuusta ei vielä käytetty. Tuollaisia takkoja on linnassa vielä
jälillä viisi, jotka ovat nähtävät Kellotornin toisessa ja kolmannessa
sekä Kirkkotornin ensimäisessä, neljännessä ja viidennessä kerroissa.
Takkojen alkuperäistä muotoa todistaa Kirkkotornin pohjakerrassa
löytyvä takka, jonka otsassa vielä nähdään Sturen ja Tott'in vaakunat
kuvattuina.
Noiden takkojen avulla voimme eroittaa muutamia asuntohuoneitakin
linnan vanhimmissa osissa. Sellaisen tapaamme esim. Kellotornin
kolmannessa kerrassa, johon ahtaat kiertoportaat tornin muurissa meidät
johtavat. Oviläpi, joka huoneesen vie, on pistokaariseen muotoon
holvattu. Puuttuva ovi on huoneesen päin auennut. Huonetta valaisevat
kolme ulospäin ahdistuvaa pistokaarista akkunaläpiä. Ne ovat avaroilla
ja mataloilla komeroilla varustetut. Komerojen kummallakin sivulla ovat
laudoitetut istuma-penkit ja niiden katot ovat olleet tuohilla ja
laudoilla puetut.
Ensimäisestä akkunasta, joka sisääntullessa jää vasemmalle kädellesi,
aukenee tuo avara, mutta ihmeen ihana näköala saariselle
Pihlajavedelle, jonka luoteispuolella Säämingin korkeat kankaat
mustametsäisinä kohoavat. Keskimäisestä akkunasta näet allasi salmen
virran, Vääräsaarelta edelleen leviävän Savonlinnan kaupungin, jonka
Haapasalmi jo meidän aikoina jakaa ja josta Nälkävuori, 1788 vuoden
onnettoman piirityksen muistona kohoaa;[44] muinoisten linnan
asukkaiden ja vihollisten luilla täytetyn Myllymäen, jossa haahmot
vielä yön synkeydessä miekkailevat toistensa kanssa, ja vihdoin taulun
taustalla Säämingin synkeät metsät. Kaupungin asemesta olisit
kolmesataa vuotta taa'päin nähnyt metsäisellä Vääräsaarella n.s.
linnamalmin, jolla kappeli eli kirkko silloin siaitsi. Kolmannen
akkunan penkille kun istut katselemaan, näet Kyrönsalmen, Kalkki- ja
Kyrönniemeltä ahdistetun juoksun, johon Kalkkiniemen taustalla edessäsi
aukeneva avara Haapavesi työntää pohjoisen Savon vesiä.
Ensimäisen ja toisen akkunan välillä on raukeneva takka nähtävä. Toisen
ja kolmannen akkunan välillä taasen on pistokaarinen oviläpi, jonka ovi
on huoneesen päin auennut. Se on vienyt tornin muurista ulkonevaan
holvattuun aamuhuoneesen. Kolmannen akkunan oikealla puolella on
neliskulmainen komero suoralla lautakatteella.
Yksinkertainen lautakatto lepäsi neliskulmaisiksi veistetyillä
tukevilla orsihirsillä. Katto liitettiin tuohella muuria vastaan.
Samalla tavalla on laattiakin tehty. Mahdollista on että sekä katto
että paljaat muurit olivat, sen aikuisen tavan mukaan, erinäisellä
katto- ja seinäveralla puetut.
Varsin samannäköinen on asuntohuone Kirkkotornin viidennessä kerrassa.
Asutut ovat luultavasti myöskin huoneet viimeksi mainitun tornin
ensimäisessä ja neljännessä kerrassa olleet, ehkä akkunat niissä
puuttuvat tuota keskiajan linnoissa tavallista istuimilla varustettua
komeroa, jossa, rakastetun tarinan mukaan, linnan naiset, sykkivällä
sydämellä istuen, silmäilivät väreillänsä koristettua soturia hurjan
tappelun vaiheissa. Ymmärrettävää on että vaaran lähestyessä
asuntohuoneidenkin akkunoita varustettiin ampumakoneilla.
Varsin tärkeä senaikuisen varustustaidon oppimiseksi on Kellotornin
toinen kerta. Siinä näemme tykistöväen tarpeeksi tornin keskellä
kasematin tapaisen huoneen, jonka ympäri muurin paksuudessa on
tykkilävillä varustettu käytävä. Huoneesen ennen aukeni rautainen ovi.
Kynnykseltä astumme kiviportaita kolme neljä askelta alas pohjakerran
kalkkikivestä kudotulle holville. Holvin keskellä on neliskulmainen
aukko, josta tykistöä ja kelloja on torniin nostettu. Muuta permantoa
kuin tuo holvi ei huoneessa enää löydy. Oikealla kädellä ovea on
muurissa tuo neliskulmainen komero, jonka tapaamme vanhan linnan
muissakin asutuissa huoneissa. Lähellä sitä on hyvästi säilynyt takka
ennen kerrottua muotoa. Paitsi näitä tarpeellisuuksia näemme huoneen
aliseinuksessa seitsemän leveää pistokaarista komeroa, joista kolme,
ensimäinen, neljäs ja seitsemäs, ylemmältä osaltansa puhkaistuna,
päästävät tykkikäytävästä hiukan päivän valoa huoneesen. Noista
aukoista konttivat vuorotellen tykinampujat käytävässä oleville
tykkiläville. Vihdoin näemme huoneessa noita komeroita ylempänä neljä
neliskulmaista savureikää, joista huoneesen tunkeuva kruutinsavu
pääsi tulvaamaan ulos. Huone mahtaa olla tuo tilikirjoissa n.s.
_Tykinampujain kamari_. Käytävä on lähes kaksi kyynärää leveä ja
varustettu seitsemällä tykkilävellä, joista ainoastaan viidessä, jotka
painuvat Vääräsaarelle päin, on n.s. tykkivuode eli tappireijällä
varustettu poikkipuu, jolla tykki lepäsi. Lävet ovat myöskin komerolla
varustetut, tykki-ampujain seisoa.
Käytävä ei kierrä koko tornia. Sen jatkona on samoin muurin paksuudessa
vähäinen suoja, jossa ehkä muinoin tykinampujain päällikkö majaili.
Venäläiset ovat varustaneet huoneen uudenaikaiseksi valtiolliselle
vangille, joka sanotaan siinä majailleen tämän vuosisadan kolmannella
kymmenellä. Samaan aikaan oli toinen valtiollinen vanki majaillut
alempana tornin pohjakerran kyljellä toisessa suojassa, johon eräs
tornin ulkomuurissa Kirkkotornin puolella oleva ovi kivisiä portaita
myöden johtaa. Tuo suoja on monella komerolla varustettu ja tarjosi
vangille mitä kauniimman näköalan Pihlajavedelle päin.
Paitsi tässä kerrottua tykkikäytävää löytyy toinen samantapainen
Kirkkotornin kolmannen kerran tasalla. Se kuitenkin puuttuu tuota
myöhemmin n.s. kasemattia.
Merkillisimpiä muinaisjäännöksiä Tott'in aikuisessa linnassa on tuo
paavinuskon aikuinen kappeli eli kirkko Kirkkotornin kolmannessa
kerrassa.
Kappeli on linnan varsinaisella keskikohdalla. Kappelin eteisestä tai
läheisyydestä jakaantuivat käytävät ja kiertoportaat kaikille linnan
osille.
Kappelin oviläpi on pyörökaarinen ja, ehkä myöhempinä aikoina, tiilistä
holvattu. Se on ollut kahdella ovella varustettu, toinen eteiseen,
toinen kappeliin päin aukeneva. Kappeli ei ole aivan ymmyrkäinen, vaan
pitkänsoikea; sen pituus on siten 32 1/2 ja leveys 24 jalkaa.
Permanto, joka lepää petäjäorsilla, on savella yhdistetyistä
kalkkikivi-liuskoista ladottu. Katto, kolmesta kaaresta yhdistetty
ristiholvi, on kalkkikivestä ladottu. Holviristi on 18 1/2 jalkaa
permannosta. Kalkilla liimatut seinät ovat 1868 vuoden tulipalossa
savusta pahaksi mustuneet. Kirkon itäseinässä on oikealla kädellä
ovesta tullen pieni komerontapainen kuori, jonka pohja on puolitoista
jalkaa ylempänä kappelin permantoa. Kuori on 6 jalkaa leveä, 5 jalkaa
syvä ja katettu yksinkertaisella ristiholvilla. Kummallakin sivulla on
laudoitettuja muurattuja penkkiä. Sekä sivuilla ylempänä noita penkkiä,
että kuorin takamuurissa on leveitä mataloita komeroita kirkon-astioita
ja pyhäinkuvia varten. Ylempänä komeron takaseinällä on puoli-viidettä
jalkaa leveä ja kuusi jalkaa korkea komero, jossa luultavasti
alttarikaappi kuvineen kerran välkkyi keraisten kynttiläin valossa.[45]
Lähellä kuoria ulkonee kappelin seinämuurista kaksi liuskamalevyä,
joilla arvattavasti pyhä vesi muinoin sijaitsi. Vihdoin nähdään
kappelin seinämuurissa useita komeroita, joissa pyhäin kuvia koreili
tai kerakynttilöitä paloi.
Ainoastaan ahtaasta rautaisella luukulla varustetusta akkunasta
kappelin koillisessa muurissa päivän säde niukasti pyhää huonetta
valaisi. Kappeli siis näkyy olleen kokonaan kynttilöiden valaistava.
Mahdollista on kuitenkin että kaksi Kirkkotornin ulkomuurilla nähtävää
tukittua neliskulmaista aukkoa ovat aikoinaan olleet kappelin
akkunoita, ehkä niistä kappelin sisämuurilla on vaikea havaita jälkiä.
Erästä ahdasta huonetta muurin paksuudessa tornin toisen kerran tasalla
voisi ehkä arvata katolisen papin asunnoksi.
Vanhimmista linnan huoneista ansaitsee erinäistä huomiota eräs suuri
tupa Kirkkokerran alemmassa kerroksessa. Tupaan, joka on uuden kirkon
alla, johtavat Kirkkotornin pohjakerrasta muutaman-askeleiset portaat
alas. Huonetta ovat valaisseet kaksi akkunaa esilinnan pihalle päin.
Niistä on toinen muodostettu oveksi, kun myöhempi aika teki tuvasta
halkoaitan. Tuvan lounaisessa nurkassa nähdään jäännöksiä olleesta
takasta. Mahdollista on että tupa oli toinen linnan vanhimmissa
tilintekokirjoissa mainituista _Herrastuvista_.
Tuvan luoteisesta nurkasta johtaa meidät ovi kivisille portaille, jotka
muurien läpitse vievät Asuntokertaan Kirkko- ja Kellotornien välillä.
Noista portaista haaraantuu särkyneitä kiertoportaita, jotka vievät
Asunto- ja Kirkkokerran ylikerroksiin, vieläpä tukitut portaat
esilinnan pihalle päin, myöhemmin rakennetun Adjutanttikerran
vanhan-aikuisia kellareita kohden, joissa ehkä muinoin herras-oluet
säilytettiin. Sillä paikalla Asuntokerrassa, mistä nuo monet portaat
alkoivat, oli ehkä Savonlinnan vanha Lauri Tott'in aikuinen linnatupa,
jolla nimellä sotaväen kasarmia muinoin kutsuttiin. Valitettavasti ovat
Asuntokerran muinoiset huoneet niin tykkänään hävitetyt,
että ainoastaan muurin pinnalla näkee selviä jälkiä kerran
muinoisesta muodosta. Merkillisiä viittauksia antaa siinä suhteessa
Komendanttimuurin avara pinta.
Tuon muurin pintaan on nähtävästi muinoisen Asuntokerran holvikutouksia
liittynyt. Muurissa näemme sen ohella ovia, jotka osaksi tukituista
käytävistä muurin paksuudessa ovat vieneet Asuntokerran katoille ja
ylikerroksiin. Niukempia viittauksia ei puutu muissakaan Asuntokerran
säilyneissä ja likeisissä muureissa. Muinoisen asuntokerran
selvittäminen ja ymmärtäminen on mitä hauskimpia tutkimus-aloja
linnassa.
Keskiajan linnoissa tavallisesti ei voinut välittömästi päästä
pohjakerrasta ylikertoihin. Pääsö ylikertoihin välitettiin
tikapuilla, jotka ylikerrasta laskettiin alas tulevan käytettäviksi.
Savonlinnassakin alkavat kiertoportaat sekä Kirkko- että Kellotornissa
vasta toisesta kerrasta. Niin oli laita Mustassakin tornissa.
Ne portaat, jotka Adjutanttikerran kautta vievät käytävään
Komendanttimuurissa, eivät ensinkään ole verrattavat alkuperäiseen
ylöspääsöön. Jos esilinnan pihalta tarkastamme Komendanttimuuria, niin
näemme ylempänä Vesiportin bastionilta tulevaa holvikäytävää jälkiä
suuresta tukitusta ovilävestä. Se oli epäilemättä esilinnan pääovi,
joka vei Komendanttimuurin vanhaan käytävään. Tuolle ovelle päästiin
nähtävästi ainoastaan tikapuilla. Mainittu vanha käytävä, josta
muitakin jälkiä on muurissa nähtävänä, oli nykyistä käytävää alempana
ja vei sekä vanhan Komendantti- että Asuntokerran ylikerroksiin.
Linnan tilikirjoissa v. 1567 puhutaan rautaovella varustetusta
salaportista esilinnassa. Arvattavasti tarkoitetaan tuolla portilla
sitä matalaa oviläpeä, joka löytyy Komendanttimuurin eteläpuolisessa
jaksossa ja joka esilinnan pihalta vie erääsen venäjän aikana tiilistä
holvattuun kellariin. Portti ehkä muinoin vei muurin taakse kätkettyyn
vene-satamaan. Mahdollista on muutamista jäljistä Komendanttimuurissa
sekä Kirkkokerran vastakohtaisessa muurissa arvata, että linnapiha
aikoinaan oli välimuurilla jaettu kahteen osaan, joten salaportti jäi
kätköön tuon muurin taakse.
Mutta jo jättäkäämme nuo vanhimman linnan muinaisjäännökset, jotka
muutoin voisivat liioin pidättää huomiotamme.
Lähestykäämme Savonlinnaa sen mahtavuuden aikakaudella, kun linnan
viisi tornia uljaina vihollista uhkailivat. Tilintekokirjat ja
asemapiirrokset antavat meille tästä käynnistä seuraavan kuvan.
Jos me Savonlinnan Vääräsaarelle perustetusta kaupungista, vanhaa n.s.
_Lmnakatua_ käyden, lähestymme linnaa, niin tulemme puusillalle, joka
vie meidät vähäiselle Tallisaarelle. Silta, joka vielä 1786 lepäsi
uittohirsillä, oli 12 sylen pituinen. Tuossakin sillassa oli ennen
vanhaan n.s. vipusilta, jolla ylikulku joka yöksi katkaistiin.
Vipusillan vieressä sanotaan olleen mylly. Tallisaaren puolisessa
sillanpäässä oli portti, jonka suippukattoa risti koristi. Tältä
portilta ulottuivat hevois- ja karjatallit kahdessa rivissä pitkin
saaren pohjoista ja länsi-rantaa, joten linnan puolinen, kallioinen
ranta jäi avonaiseksi.
Tuosta rannasta alkoi rauta-ankkureilla kallioon kiinnitetty
_linnansilta_, jolle samallainen portti vei kuin jo mainittu portti
Tallisaaren sillan päässä. Linnansilta lepäsi uittohirsillä, jotka
olivat raudoilla kiinnitetyt toisiinsa. Tyveneemmässä vedessä linnan
puolella oli sillan alla kaksi kiviarkkua hirsisalvoksella. 40 sylen
pituisen sillan, joka oli varustettu koristuksilla ja käsipuilla, kovat
myrskyt tuon tuostakin rikkoivat, esim. v. 1591 ja 1708. Ruotsin aikana
ulottui silta nykyisen portin sivutse sille niemekkeelle, jolla
Vesiportin bastioni nyt on.
Siinä seisoi sillan kohdalla linnan mahtava portti, joka vei v. 1602
perustettuun uuteen esilinnaan. Portti oli tehty 40:stä laudasta ja
tervattu; portin saranoihin meni 2 leiviskää rautaa. Portin yllä
irvisteli kuuden naulan kuulainen tykinsuu tulevia vastaan ja sitä
ylempänä oli vähäinen tornirakennus, josta vahti tuleville ärjäisi
kysymyksensä.
Vahti, jolla portin sisäpuolella oli puusta rakennettu tupa, pystytti
joka yöksi seitsemän sylen pituisella köydellä vipusillan, joka oli
portin edustalla linnansillan päässä. Toisen, ehkä Paksussa tornissa
asuvan vahdin toimitus luultavasti oli Kyrönniemen ja Paksun tornin
välisen virran sulkeminen hirsistä yhdistetyllä salvalla; se myöskin
oli joka ilta tehtävä.
Ruotsin aikuinen uusi esilinna käsitti pääasiallisesti saman alan, kuin
nykyinen Suvorovin rakentama. Pohjoinen osa, josta Kellotornin likeinen
muuri vielä on jäännös, näyttää olleen muodoltansa jokseenkin
samallainen kuin tähänkin aikaan, mutta sille niemekkeelle, jolla
Vesiportin bastioni nyt on, ulkoni suoranurkkainen poikkeus.
Linnan tuonaikuisia sisäpuolisia rakennuksia en uskalla ruveta
kuvailemaan. Jääköön se toisen kertojan tehtäväksi. Nähtävää vain on
että sekä uudessa esilinnassa ja suurella linnapihalla oli puisiakin
rakennuksia, mainiten kasarmeja.
Uudesta esilinnasta vei tuo vielä löytyvä 42 jalan pituinen
holvi-käytävä vanhan esilinnan pihalle. Kummallakin puolen käytävää
aukeni ovia suojiin, joita arvattavasti käytettiin vankihuoneina.
Matkustavaisen, joka jälkeen 1869 vuoden linnanpalon, jolloin
Komendanttimuurin käytävästä Kirkkokertaan vievä, kivipilarilla lepäävä
silta paloi, tahtoi päästä linnan ylikertoihin, oli pyrkiminen
Kirkkotornin toiseen tai kolmanteen kertaan, joko tikapuilla saman
tornin pohjakerrasta, tai Paksun bastionin kautta, 1868 vuoden palon
jälkeen tehtyjä keikkuvia ja vaarallisia kattoja myöden.
Ennen vanhaan vei ylikertoihin nähtävästi kaksi tietä. Toinen kulki
Komendanttimuurin tukitun käytävän kautta Asuntokerran ylikertoihin,
josta puinen altaani näkyy vieneen eräälle nykyisen uuden kirkon
ovelle, joka nyt on kirkon, Kirkkotorina likeisin akkuna. Tuolta
altaanilta vei mainitun oven tai akkunan vierestä toinen myöhemmin
tukittu ovi toiselle tielle eli niille kiertoportaille, jotka
Asuutokerran alikerrasta nousivat Kirkkokerran lakalle, Kirkkotornin
kolmannen kerran tasalla. Mainitulta lakalta, josta kiviportaat veivät
kirkkokerran katolle, aukeni ovi n.s. Kirkkokäytävään, joka holvattuna
yhdisti Kirkkotornin ja Pyhän Erkin tornin ja siten myöskin saattoi
sille Komendanttimuurilla juoksevalle kallerille, joka vei Kellotornin
toiseen kertaan.
Kirkkokäytävästä myöskin aukeni ovi tornikappelin eteiseen, josta
toiset portaat veivät kasarmikerroksen katolle, toiset niille ehkä
kaltereilla varustetuille katoille, jotka peittivät Kirkkotornin,
Kiilatornin ja Paksun tornin välillä juoksevien suojamuurien alat ja
joilta ulommissa suojamuureissa olevat tykkilävet olivat alttiina.
Noilta katoilta aukeni ovia sekä Kiilatornin neljänteen kertaan että
Paksuun torniin.
Linnan muista kulkuneuvoista huomautettakoon vielä se arvattavasti
kallerilla varustettu käytävä, joka Asuntokerran ylitse yhdisti
tykkikäytävät Kirkkotornin kolmannessa ja Kellotornin toisessa
kerrassa. Asuutokerran katolta näkyy myös auenneen ovi
Komendanttimuuriin, jonka läpi ahtaat kiviportaat oikaisivat sille
kallerille, joka yhdisti Pyhän Erkin tornin ja Kellotornin.
Voisimme vihdoin käydä Kellotornin pohjakertaan sitä aukkoa
katselemaan, josta, varsin epäluotettavan tarinan mukaan, alkoi
kaupungille vievä maan alainen käytävä, tai sille pitkälle holvatulle
käytävälle, joka Upseerikerran alitse vie suurelta linnapihalta
Vähäportin bastionin alikertaan, taikka niille kuuden sylen pituisille
holvikäytäville, jotka suuren linnapihan tiilisestä kasarmista vievät
Kiilatornin alikertoihin, ja mietiskellä eikö jotkut puiset portaat ja
altaanit aikoinaan ole mahtaneet viedä noilta käytäviltä eräälle
tukitulle ovelle, jonka kummastellen näemme Kirkkotornin ja Kiilatornin
välisessä sisemmässä suojamuurissa.
Voisimme Komendanttimuurin eteläpuolelta kummastella akkunoita, joiden
sisäpuolella muurin paksuudessa näemme ainoastaan ahtaita koppeloita,
joissa ehkä onnettomia vankeja muinoin pidettiin. Hajonneen tuollaisen
koppelon näemme saman muurin tekemän polven ääressä. Siitä on,
tarinoidaan, löytty ihmisen luut ja kahleet. Noita koppeloita tapaamme
myös ulkomuureissa kummallakin puolen Paksua bastionia.
Voisin näyttää sinulle paikkoja linnassa, missä epäilemättä
pääsemättömiä huoneita löytyy tai joko laulellen kanssasi, koetella
linnan holvien kaikua taikka -- ennen kaikkea -- panoramassa näyttää
sinulle tornien ylimmäisistä kerroista _Savonmaata_.
Mutta näillekin hätäisille lehdille on jo kylläksi muistoja paisunut
muistokkaasta Savonlinnasta. Jos ne sinua miellyttävät ja Savonlinna on
saanut jonkun sijan sydämessäsi, niin ehkä lisäksi haet omia muistoja
itsellesi jalon Savonlinnan muureista. Muistoja sieltä ei puutu.
Jo on entisten sotilain hylkäämä Savonlinna saavuttanut Suomen
mahtavainkin suosion. Linnan avonaiset suojat seisovat jälleen
katettuina ja vaaratta voimme astua sen ahtaita kiertoportaita ja
käytäviä.[46]
Kuka tiennee Savonlinnan tulevaisuuden?
Ehkä on Tallisaari Kyrönvirrassa kerran väkirikkaan kaupungin rakkahin
huvila, josta pieni höyry joka neljännes kuljettaa kansaa vanhan
Savonlinnan portille.
Ehkä tervehtii vierasta vielä linnan portailla linnalainen, joka
saattelee häntä linnan monissa mutkissa, vihdoin vieden vieraansa
perustettuun Savon historialliseen museoon taikka kirjastoon, jossa
kirjat kertovat Suomen ja Savon suloisuutta, kokeneen kansan
entisyyttä.
Mutta linnan suojaisille pihoille ehkä kasvattamat tukevat tammet
kohoavat korkeiden muurien ylitse ikään kuin todistaen, kuinka Suomen
kansan kestäväisyydestä ja rakkaudesta sen tulevaisuus ja voima yhä on
kasvava.
Viiteselitykset:
[1] _Grönbladin kopiokirjat_ Suomen Valtioarkistossa.
[2] Venäläisessä kirjassa: _Akti Arkheograf. Eksped._ T. III. s. 3;
M.A. Castrén, Suomi 1843; Skand. Sällsk. Hdl. XXIX; _Dosifei, Opisanie
Solovetskavo Monastiria_, y.m.
[3] _Ignatius, Finlands Historia under Karl X:s regering_, s. 96.
[4] Vrt. _Korsholman linna ja lääni keskiajalla_, s. 17-21.
[5] _Rein, Finlands Hist._ I: 265.
[6] _Åbo Tidn._ 1793, N:o 15.
[7] _Gottlundin kokoilemat_ Valtioarlustossa vuodelta 1475.
[8] _Åbo Tidn._ I. c.
[9] _Korsholman Linna ja Lääni_, siv, 75; _Detmar, Lübect Chronik Hmb._
1829-30. II: s. 411; _Sv. Biogr. Lex._ XVII: 275.
[10] _Grönbladin kokoilemat_ Valtio-arkistossa.
[11] _Koskinen, Suomen kansan Historia_, s. 73; _Waarasen ja Grönbladin
kopiot_ Valtioarkistossa.
[12] _Arv. Handl_. VI: 367, 373-5.
[13] _Koskinen, Opiksi ja huviksi_ I. _Wiipurin pamaus_; Arv. ffandl.
VI: 93.
[14] _Grönblad, Medeltidshandl._, siv. 95, 109, 111-114; _Arvidsson,
Handl,_ IV: 83, 84.
[15] _Grönblad_, m.p., s. 119, 120, 143, 144, 410, 650.
[16] _Grönblad_, m.p., s. 523, 526, 569, 587, 710, 747; _Arvidsson,
Handl._ I: 224, II: 148, V: 216; _Granlund, Gustaf I:s Regist._ 1;
_Geijer, Acta Hist. Chr._ II ill., s. 4.
[17] _Koskinen, Suomen kansan Historia_, s. 110.
[18] _Arvidsson, Handl._ V: 298, 315,322; _J.J. Tengström, Några blad
ur Finlands häfder_. Suomi 1853, s. 220.
[19] _F. Collan, Bidrag till Savolaks och Karelens hist. under Gustaf
I:s tid_. Suomi 1851, s. 11-13; _Europaeus, Kronol. ant. ang. Nyslott
och dess län, utdr. hufvuds. ur Arvidssons Bandi._ Hist. Seuran
arkistossa. Kirkkoh. Enehjelmin muistoonpanoja linnasta omistaa maist.
C.J. Gummerus.
[20] _Arvidsson, Handl._ III: 237.
[21] M.p., s. 343, 349.
[22] _Grönblad, Kopior ur Samlingen Livonica_ i Svenska Riksarkivet,
s. 112-4. Suomen Valtioarkistossa.
[23] _Grönblad_, m.p., s. 18 v., 19, 139; _Grönblad, Excerpter rörande
Savolaks och Karelen_, s. 16 v. Suomen Valtioarkistossa.
[24] _Grönblad, Excerpter_ etc, s. 17 v.
[25] _Grönblad, Kopior_ etc, siv. 29-30, 33, 41, 45-48, 158, 106,
169-171.
[26] _Grönblad_, m.p., s. 175 v.--176 v.
[27] M.p., s. 188-189.
[28] _Grönblad, Excerpter_ etc, s. 28 v.
[29] _Arvidsson, Bandl._ IV: 83, 84, V: 216,
[30] _Olaus Magnus, Historia de gentibus septentrionalibus_. Romae
MDLV, 715, 716.
[31] Kertomus perustuu paraasta päästä linnan, Valtioarkistossa
säilytettyihin tilintekokirjoihin v:sta 1553 aikain.
[32] _Arvidsson, Handl._ II: 257.
[33] _Grönblad, Kopior ur samlingen Livonica_, s. 138 v., 170.
[34] _Koskinen, Suonien kansan Hiet._, s. 150.
[35] Kaupunki kadotti nuo oikeutensa v. 1680. _Tigerstedt, Bref fr.
Generalguv. och Landsh_ i Finland I: 103, 141. Vielä v. 1786 oli
kaupungissa ainoastaan 70 asukasta. _Fr. Langell, Topographische
Beschreibung der Wiburgschen Stathalterschaft_ 1786. Käsikirj.
Tiedeseuran arkistossa.
[36] _Waaranen, Urkunder_ III: 59.
[37] _Ignatius, Finl. Hist. under Karl X:s Reg._, s. 83-7.
[38] _Knorring, Gamla Finland_, siv. 260,
[39] _Tengberg, Sveriges krig med Ryssland åren 1741-43_, s. 109.
[40] _Rein, Kriget i Finland åren 1788-90_.
[41] _Grot, Perejesdi po Finlandii_. S. Pb. 1847, s. 20; vrt.
_Miljukow, Otscherki Finlandii_, s. 50.
[42] _Fr. v. Schmltz, Suvorows Leben und Heerzüge_ I, 101. Suvorowin
suomalaiseen sukuperään nähden mainittakoon että Venäjän etevin
kirkonmies Nikon puolestaan oli Mordvalainen. _Melnikow, Otscherki
Mordvi_. Ruskii Wiestnik 1867.
[43] Heinäkuun 14 p. 1848 kävi ruhtinas E. Galitzin Savonlinnassa,
Venäläisten vielä siellä ollessa. Hänen julkaisemansa sekä kertomus
linnan osista että piirtokuva ovat hyvin epäluotettavia. _E. Galitzin
La Finlande_, Paris 1852. _T. I: 180_. Toinen matkustavainen, joka on
tehnyt muistutuksia linnan tyhjentämisestä muutama vuosi myöhemmin, on
näyttelijäjoukon johtaja _Roos_ kirjasessa: _Gömdt är icke glömdt_.
[44] Nälkävuoren nimitys tavataan kuitenkin jo 1600-luvun
asemakartoilla.
[45] Luettelo on tallella kappelin kalustosta v. 1499, messuvaatteista,
kirjoista y.m. _Arvidsson, Handl._ IV: 84.
[46] Rakennustoimista linnassa jälkeen 1869 v:den palon vrt.
valtioarkistossa: N:o 45/142 B: D: 1869.