Kauniina kesä-iltana oli pieni Maija isänsä kanssa jalottelemassa.
Hiljanen sa'e [Sa'e, yksi kun sade.] oli äsken wirwottanut kukostawat
niityt ja touwot, ilma oli wilponen, ja aurinko, jo laskehtimassa,
tapaile säteillään pakenewan mehewän pilwen, jota wasten loisti
kauniisti juowattu wesikoarre.
"Woi kuinka ihana tuo wesikoarre on!" saneli Maija hurmotuksissa; "ei
luonnossa ole ihanuuwessa sen wertaista! Kumpa toki olisin tuolla
kummulla, jossa se koskoo moahan, jotta tarkemmasti taitasin sitä
kahtella, koskea siihen ja nähä mitä ainetta se on!"
Isä. Elä usko, lapseni, että tämä ihanuus on jotain totista. Kun
aurinko paistaa wesipisareita wasten ja toinen puoli taiwasta on
peitetty mustalla pilwellä, niin auringon säteet kuwailoo silmäimme
eteen monen karwasen kauniin loistawan wesikoarteen. Jos ei ruoho nyt
sateesta olisi niin märkä, niin menisimme tuonne kummulle, mutta siellä
olisi kaikki tämä ihanuus silmiltämme kateessa, ja taiwas yhellainen
kun muuwaltakin.
Maija. Tuopa olis ihmeteltäwä! Wai on tämä kaunis wesikoarre ainuastaan
warjo, elikkä sen tapanen? Jos ei isä olis sanonut en sunkaan olis
luullut silmäni niin pettäwän.
Isä. Elä sitä niin kummastele, hywä lapseni. Moalimassa on paljon joka
etäältä nähen on kaunis ja hywäksi arwattawa, mutta kun sitä likempätä
ja tarkemmasti kahtoo ja tutkii, niin hawahtoo sen olewan halwan, useen
warsin tyhjänkin, eikä siis mistään arwosta.
Samassa kulki tietä mahtawat komeat waunut jossa istu rikas, kauniisti
puettu, nainen. Neljä jaloa hewosta hallittiin yheltä ajajalla
kullankarrella kaunistetuissa waatteissa, ja kaksi käskyläistä, yhtä
soreassa puwussa, seisoivat waunuijen takana. — Nyt unehtu Maijalta
wesikoarteen tutkisteleminen. Korea nainen ja sen mahtawat waunut
oliwat puoleensa wetänyt Maijan ajatukset, joka nyt kumastellen saneli:
"Woi sitä waimoa! Se lie onnellinen joka taitaa eleä niin mahtawasti ja
on niin rikas?"
Isä. Soisitko olewasi hänen siassa?
Maija. Mitäpä auttaa että sitä suon? Niin onnelliseksi en kuitenkaan
millonkaan tule.
Isä. Mutta minä waron tulewasi onnellisemmaksi, hywä lapseni. Tämän
rouwan päiwillen en sinua soisi?
Maija. Mitä isä nyt puhuu? Tunsitko sitä, hywä isä? Mitä siltä mahtasi
puuttua, joka on niin rikas ja korkeaseätynen?
Isä. Tosin se on rikas ja korkeaseätynen, mutta ei kuitenkaan
onnellinen. Etkö oiwaltnut kuinka kalpea, hilwistywä ja huolehtiwa hän
oli komeissa waunuissaan?
Maija. Sitä en oiwaltanut, sillä kahtelin woan koreita waunuja.
Isä. Mutta minä kahtott häntä surkotellen. Se olt jaloseätynen nainen,
nimeltä Tamminen, joka kewytmielisyytensä ja ylellisyytensä kautta
jo nuorena turmeli terweytensä, hukkasi kauneutensa, katkeroitti
puolisonsa päiwät, kaswatti lapsensa kurita ja hywitä tawoita,
riitauntu ystäwiensä kanssa, ja siis nyt rikkautensa ja korkean
seätynsä kanssa on ilman ilosta hetkeä ja tyytywäistä sywäntä. Semmonen
onni ei sunkaan ole kateen alanen.
Maija. Woi sitä waimo polosta! Ja peältä nähen sitä olisi luullut niin
onnelliseksi!
Isä. Siitä neät, lapseni, kuinka ulkonainen kauneus on pettäwä.
Semmosen ihmisen loistawa arwo katoapi kun sitä tarkemmasti tutkimme
ja opimme tuntemaan ikäankun ihana wesikoarre. Mitä meitä auttaa
korkea seäty, rikkaus, turhat ilot ja huwitukset, kun tyytymättömyys
neännyttää ilon sywämmessämme, rikokset ja roatelewa omatunto
katkeroittaa elämämme, waikka hywä onni on ympäri piirittänyt meitä
ylellisellä rikkauwella? — Harjauntunut ymmärrys, hywä sywän,
säilytetty wiattomuus ja palawa rakkaus lähimmäisiämme kohtaan —
nämät owat paraat ja ainuat autuuwen lähteet. Ehi niitä, niin tulet
onnelliseksi!
Tämä puhe waikutti sywästi hywän Maijan sywäntä. Ajatellen ja miettien
se erkani isästään, muisteli useen hänen hywiä neuwoja ja opetuksia, ja
koki kaiken elinaikansa niitä seurata.
Painowirheitä:
siw. — juowalla — on — lue
1 — 16 — loatuuu, — loatuun.
3 — 11 — joutunnt — joutanut
5 — 15 — isosesti — ilosesti.
10 — 19 — kompelo — kömpelö
14 — 2 — asuen — asuwa
15 — 11 — wälistä — wäliste
16 — 24 ja 25 — hyöhenet — höyhenet
21 — 12 — wanhemmaksikkin — wanhemmaksikin
42 — 6 — etkä — eikä
48 — 24 — o e — ole
57 — 4 — käskinäisen — keskinäisen
64 — 13 — tarwetultuja — terwetultuja
65 — 9 — Eljas — Eljas,
100 — 17 — rikoksensa wirheinsa — rikoksensa ja wirheinsä
103 — 24 — lupoa — lupoa,
107 — 22 — juoksten. — juosten.
113 — 8 — puhtain — puhraina
115 — 21 — toiwoin — toiwon
115 — 22 — uskoin, — uskon,
116 — 2 — heijän — heijät
117 — 23 — petteä — pettää
136 — 1 — oaha — soaha
Ynnä muita pienempiä, jotka Lukia ihte oijaskoon.