33. WESIKOARRE.

Kauniina kesä-iltana oli pieni Maija isänsä kanssa jalottelemassa.

Hiljanen sa'e [Sa'e, yksi kun sade.] oli äsken wirwottanut kukostawat

niityt ja touwot, ilma oli wilponen, ja aurinko, jo laskehtimassa,

tapaile säteillään pakenewan mehewän pilwen, jota wasten loisti

kauniisti juowattu wesikoarre.

"Woi kuinka ihana tuo wesikoarre on!" saneli Maija hurmotuksissa; "ei

luonnossa ole ihanuuwessa sen wertaista! Kumpa toki olisin tuolla

kummulla, jossa se koskoo moahan, jotta tarkemmasti taitasin sitä

kahtella, koskea siihen ja nähä mitä ainetta se on!"

Isä. Elä usko, lapseni, että tämä ihanuus on jotain totista. Kun

aurinko paistaa wesipisareita wasten ja toinen puoli taiwasta on

peitetty mustalla pilwellä, niin auringon säteet kuwailoo silmäimme

eteen monen karwasen kauniin loistawan wesikoarteen. Jos ei ruoho nyt

sateesta olisi niin märkä, niin menisimme tuonne kummulle, mutta siellä

olisi kaikki tämä ihanuus silmiltämme kateessa, ja taiwas yhellainen

kun muuwaltakin.

Maija. Tuopa olis ihmeteltäwä! Wai on tämä kaunis wesikoarre ainuastaan

warjo, elikkä sen tapanen? Jos ei isä olis sanonut en sunkaan olis

luullut silmäni niin pettäwän.

Isä. Elä sitä niin kummastele, hywä lapseni. Moalimassa on paljon joka

etäältä nähen on kaunis ja hywäksi arwattawa, mutta kun sitä likempätä

ja tarkemmasti kahtoo ja tutkii, niin hawahtoo sen olewan halwan, useen

warsin tyhjänkin, eikä siis mistään arwosta.

Samassa kulki tietä mahtawat komeat waunut jossa istu rikas, kauniisti

puettu, nainen. Neljä jaloa hewosta hallittiin yheltä ajajalla

kullankarrella kaunistetuissa waatteissa, ja kaksi käskyläistä, yhtä

soreassa puwussa, seisoivat waunuijen takana. — Nyt unehtu Maijalta

wesikoarteen tutkisteleminen. Korea nainen ja sen mahtawat waunut

oliwat puoleensa wetänyt Maijan ajatukset, joka nyt kumastellen saneli:

"Woi sitä waimoa! Se lie onnellinen joka taitaa eleä niin mahtawasti ja

on niin rikas?"

Isä. Soisitko olewasi hänen siassa?

Maija. Mitäpä auttaa että sitä suon? Niin onnelliseksi en kuitenkaan

millonkaan tule.

Isä. Mutta minä waron tulewasi onnellisemmaksi, hywä lapseni. Tämän

rouwan päiwillen en sinua soisi?

Maija. Mitä isä nyt puhuu? Tunsitko sitä, hywä isä? Mitä siltä mahtasi

puuttua, joka on niin rikas ja korkeaseätynen?

Isä. Tosin se on rikas ja korkeaseätynen, mutta ei kuitenkaan

onnellinen. Etkö oiwaltnut kuinka kalpea, hilwistywä ja huolehtiwa hän

oli komeissa waunuissaan?

Maija. Sitä en oiwaltanut, sillä kahtelin woan koreita waunuja.

Isä. Mutta minä kahtott häntä surkotellen. Se olt jaloseätynen nainen,

nimeltä Tamminen, joka kewytmielisyytensä ja ylellisyytensä kautta

jo nuorena turmeli terweytensä, hukkasi kauneutensa, katkeroitti

puolisonsa päiwät, kaswatti lapsensa kurita ja hywitä tawoita,

riitauntu ystäwiensä kanssa, ja siis nyt rikkautensa ja korkean

seätynsä kanssa on ilman ilosta hetkeä ja tyytywäistä sywäntä. Semmonen

onni ei sunkaan ole kateen alanen.

Maija. Woi sitä waimo polosta! Ja peältä nähen sitä olisi luullut niin

onnelliseksi!

Isä. Siitä neät, lapseni, kuinka ulkonainen kauneus on pettäwä.

Semmosen ihmisen loistawa arwo katoapi kun sitä tarkemmasti tutkimme

ja opimme tuntemaan ikäankun ihana wesikoarre. Mitä meitä auttaa

korkea seäty, rikkaus, turhat ilot ja huwitukset, kun tyytymättömyys

neännyttää ilon sywämmessämme, rikokset ja roatelewa omatunto

katkeroittaa elämämme, waikka hywä onni on ympäri piirittänyt meitä

ylellisellä rikkauwella? — Harjauntunut ymmärrys, hywä sywän,

säilytetty wiattomuus ja palawa rakkaus lähimmäisiämme kohtaan —

nämät owat paraat ja ainuat autuuwen lähteet. Ehi niitä, niin tulet

onnelliseksi!

Tämä puhe waikutti sywästi hywän Maijan sywäntä. Ajatellen ja miettien

se erkani isästään, muisteli useen hänen hywiä neuwoja ja opetuksia, ja

koki kaiken elinaikansa niitä seurata.

Painowirheitä:

siw. — juowalla — on — lue

1 — 16 — loatuuu, — loatuun.

3 — 11 — joutunnt — joutanut

5 — 15 — isosesti — ilosesti.

10 — 19 — kompelo — kömpelö

14 — 2 — asuen — asuwa

15 — 11 — wälistä — wäliste

16 — 24 ja 25 — hyöhenet — höyhenet

21 — 12 — wanhemmaksikkin — wanhemmaksikin

42 — 6 — etkä — eikä

48 — 24 — o e — ole

57 — 4 — käskinäisen — keskinäisen

64 — 13 — tarwetultuja — terwetultuja

65 — 9 — Eljas — Eljas,

100 — 17 — rikoksensa wirheinsa — rikoksensa ja wirheinsä

103 — 24 — lupoa — lupoa,

107 — 22 — juoksten. — juosten.

113 — 8 — puhtain — puhraina

115 — 21 — toiwoin — toiwon

115 — 22 — uskoin, — uskon,

116 — 2 — heijän — heijät

117 — 23 — petteä — pettää

136 — 1 — oaha — soaha

Ynnä muita pienempiä, jotka Lukia ihte oijaskoon.

Ajanwiete lapsille · 第 42 / 42 题