"Ylihuomenna, elikkä ensi keskiwiikkona on weli Jussin nimipäiwä," sano
pieni Kaisa äijilleen. "Mielusesti lahjottasin hänelle jotain, joka
olisi sen mieleistä, mutta en wielä ole keksinyt mitään, jota taitasin
antoa. Eiköhän äiti tietäsi mitään antimeksi Pienelle Jussille?"
Äiti. Miks eikäs; mutta minkätähen minun pitäsi sinun kautta antaman
Jussillen? Etkö luule minunkin mielelläni sillen antawan jotain? Jos
minä antasin sinulle jotain antoaksesi Jussille, niin se olisi minä
joka antaa lahjan, eikä sinä.
Kaisa. Kyllä niin hywä äiti; mutta antasin niin mielusesti weljelleni
jotain.
Äiti. Eikö ihtelläsi ole mitään soweliasta antimeksi weljellesi
hänen nimipäiwällä? Arwellaanpa wähän! Pieni myrtipuusi, joka kaswaa
kauniissa posliini-astiassa? Se on sinun.