VARONEN: Ei; mutta antakaas minun hallita varsin itsevaltaisesti, niin
saatte nähdä, jos uskollisesti teette kukin mitä käsken, niin käy
valloitusretkemme onnellisesti. Jos Varonen vielä, kuin ennenkin,
oikein tietää varansa pitää ja katsoo, jos ollaan sovinnossa ja
vekkuloidaan vähän, niin pettyvät Pöllölän herrat, miten vaan tahdomme.
PIETARI: Hyvä kun ei kumminkaan minun tarvitse olla osallinen
tempuissanne, kuin nyt!
KIRJALIINI: Minulle olisi tietenkin hauskaa saada teitä kanssani
kotimatkalle; mutta epäilen vaan jos mitään Pöllölässä saisimme
toimeen, ja liiatenkin kuinka Sorvia ollenkaan siellä vastaan
otettaisiin.
VARONEN: Kaikki käy hyvin kun vaan teeskeleimme itsekin vähän
pöllömäisiksi. "Hulluus hulluutta vastaan!" Mairitellaan nyt vaan
ensiksi vähän tuota poika-Kekkulia, niin se vie meitin, jos ei muuten
niin isänsä tietämättäkin, vaikka sisariensa -- -- --
9:säs Kohtaus.
Entiset. Mikkeli.
MIKKELI (tulee kirje kädessä): He, he, he, he! Hyvät herrat, kukas
uskoisi mitä löydetään talonpoikienkin tykönä. Etsiessäni piippuja näin
tämän.
TOISET: Mikä se on?
AATAMI (punehduksissaan kurottaa kättänsä kirjettä ottamaan): Antakaas
mä katson sitä.
MIKKELI: Mitä sinä sitä tahdot, kosk' et kumminkaan ymmärrä. Mutta
mistä tämä on tullut komppeisiisi?