kylkehen haavottaa sekä, jost' on kiirehin kuolo,
kalpansa töytäisee verisen läpi tään povisuojan.
Turnus taas pudonneen Amykon sekä veljen Dioren,
yhdyttyään jalan näihin, -- sen saapuvan nuolella kaukaa, 510
-- tään tikarillansa löi; molempain päät, pantua poikki,
vaunuilleen asettaa, mukanaan verissänsä ne vieden.
Tuopa Talon, Tanain sekä urhon Cethegonki tappaa,
kolmet kerrallaan, sekä myös polosenki Onyten,
Ekhionin pojan, vaan emoltaan Peridljojen heimoo; 515
tää Lyciasta, Apollonin kentiltä, laitetut veljet,
nuorenki miehen Meneten, mi halveksi taistoa turhaan,
Arkadiast'; täll' olj kalakkaan Lernan joen luona
pyydykset sekä olj talo pien' eik' kenstien tuttu
portti, mut vuokratullen tilailen hänen taattonsa kylvi. 520
Aivan kuin tuliliekit, joit' on kuivahan metsään,
laakeripuun huminoivahan lehtohon laskettu kerran;
tai kuni syöksyessään alas vuoriston ylängöiltä
koskena pauhaavat kymit, kun merehen nämä kiitää,
raivaten itselleen uran; eip' molemmat hitahammin, 525
Turnus ja Aeneas, sotahan samonneet; jopa riehuu
rinnassa harmi ja voittamaton sydän määrätä raivoo,
nyt jopa haavottamaan koko voimilla käydähän. Tääpä
entisist' es'isistään, suvustaank' kopeoivan Murrhanon,
josta Latinojen maan kuningasten johtuvi heimo, 530
paadella suin päin aivan ja vauhdillakin kiven aimon
syöksi ja maahan kaas. Yli tuon nyt ohjine, aisoin'
rattahat vyöryivät; äkistään kavioinensa talloin,
herraans' sullovans' ei hevoset äkänneet palasiksi.
Rientävän Hyllon, urhoudest' ylen ylvästäväisen, 535
kohtasi tuo ja sen kullattuun ohimoon osas peitsen;
keihäs tää kypärän läpi aivoonsa pysähtyypi.
Ei sua voimakas käs, urohin Danaoista sa Kretheu,
Turnost' auttanut eik' tuenneet jumalansa Kupenkoo,
tullessa Aeneaan; povens keihääsen tulevaiseen 540
puuttui eik' polost' auttanutkaan vask'kilpensä suoja.
Aeolus, Laurentot näkivät torakentälle sunkin
sortuvan ynn' avaralta sun peittävän selkines maata;
kuolitpa, jot' ei saattanehet Argivojen parvet
kaataa eik' Priamon alusmaankaan lyöjä Akhilles: 545
kuolla sun määränäs täss' oli; Lyrnessoss' kotis suur olj,
Idan vuoren luona, mut hautas Laurento-maassa.
Kääntyvät taisteluhun sotajoukot ja kaikki Latinot,
kaikkipa Teukrotkin, Mnestheus ja tuima Serestus,
Messapus hepojen masennuttaja, urho Asilas, 550
Tuscien parvet, Evandronki arkadilais-sotaryhmät;
puolestaan urohot koko voiminens' ottelevat nyt.
Taistellaan joka paikassa hoivaa paits sekä rauhaa.
Tällöin Aeneaall' emo kaunihin johdatti mieleen'
pyrkiä kaupunkiin sekä linnan luo väen kääntää 555
joutuhun, säikyttämään äkist ryntäyksellä Latinot.
Turnoa etsiessään kun tää väkijoukkojen kautta
vei sotarintaa sinne ja tänne, hän kaupungin huomaa
säästynehen sodan vitsauksesta ja nauttivan rauhaa
syyttä. Häll' oit' ajatus isompaan yrityksehen nousee; 560
johtajat Mnestheon, Sergeston sekä urhon Sereston
kutsuen, knmmullen asettuu, johon muu väki Teukroin
yhtehen sai eik' tihjänä kilpiä tai vasamoita
riisu. Hän seisoen keskellä nyt mäkitöyryltä lausuu:
"Tehkäte tahtoni viivyttämättä; nyt Juppiter auttaa; 565
älkäätk' aikehen uutuuden vuoks verkemmin menkö!
Kaupungin, sodan syyn, tänäpäivänä vallan Latinon,
s'ellei taipua tahdo ja tunnusta tottelevansa,
mie hävitän ja sen mahdin suitsevaks raunioks sorran!
Täytyisk' ootella mun, kunnes suvatseis otelmaamme 570
suostua Turnus ja taas masennettuna uutehen taistoon
ryhtysi? Tuo pää, kumppanukset, sodan julman on pääsyy!
Soihtuja tuokaatten heti liekillä liittoa vaatein!"
Virkki ja kiivastuin sydämissään kaikk' samall' lailla
ryhmihin astuvat, sitten tihjänä joukkona muurein 575
luo tulevat. Hetikoht' tikapuut ja jo liekkikin nähdään.
Erkauntuu osa porttien luo sekä vahteja tappaa,
peitsiä heittävät muut sekä nuolilla peittävät taivaan.
Its' esimmäisenä kättänsä muurien puolehen nostaa
Aeneas sekä korkeall' äänell' Latinoa syyttää: 580
vannoo kautt' jumalain väkisin pakotettavans taistoon,
kahdesti nyt Italot vihamiehinä rikkonehen jo
toisenki liiton. -- Nous pelokkaiss' asukkaiss' erimieli
täst'. Osa käskee kaupungin avata sekä portit
Teukroill'; itsenkin kuninkaan varustuksille vievät; 585
tuovat muut asehensa ja jatkavat puoltoa muurein:
aivankuin mehiläisiä kun suletuks kivirotkoon
paimen huomaapi ja sen sauhun katkulla täyttää;
nää asioist' hädissään vaks'kennoisten sisäpuolla
häärivät, kun huristen tuliseen he jo kiihtyvät kiukkuun; 590
palloelee katollen savu musta; nyt kiivahast paaden
hyrrätähän sisustass', savutuprun kieriess' ilmaan.
Vielä se onnettuus väsyneelle Latinolle sattui,
synkeähän suruhun mikä saattoi nyt koko linnan.
Kun tulevan kuninkaatar, näet, vihollisten jo huomaa, 595
nousevan muureillen sekä suojille tuiskivan tulta,
vaan ei vastustavan Rutuloin näe eikäpä Turnon
joukkojen; Turnuksen, polonen, kahakassa jo luuli
kaatunehen; surustaan heti joutuen hän sekapäälle,
itseäns' syyttää onnettomuuksien syyksi ja pääksi. 600
Paljon, mieletön, lausuttuaan surussaan rajusassa,
vaattehens kuollakseen purppuraisen riuhtovi rikki,
kuollonsa hirmuisen punoen täst' ortehen paulan.
Kun tapaturman tään sai kuulla Latinojen naiset,
siitäpä raivostuin raast oiti Lavinia impi 605
keltaiskutrians kuin rusoposkians; sittepä luonaan
muu väki; voikuuvat valituksista laajalti suojat.
Täst' koko kaupungin läpi kulkee haikea maine.
Mielet lannistuvat; revityin takin käypi Latinus,
huumaunneen' avion tapaturmast' ja vaarasta linnan; 610
tuhkaa tää sirottain, hajahapsians harmait' tahraa,
katkerast itseä syytellen, ett'ei valinnunna
Aeneaan vävykseen ajallaan sekä kanssansa liittoon.
Sillävälin tasangon takareunalla urhea Turnus
harvoja harhoavaisia vainoo ain' hitahammin; 615
ain' vähemmimp' uvetten vikevyys on mielehen hälle.
Outohin kauhuihin seotun tuon huudonpa hälle
korvihins ilma jo toi sekä kauhisti kuuntelevaista
linnan huumahtuneen polotus kuin haikea huuto.
"Voi mua, kaupungin mikä semmoinen suru valtaa? 620
Tai mikä semmoinen polotus nyt linnasta kuuluu?"
Näin nimeää sekä seisahuttaa rajust ohjia kiintäin.
Hällepä nyt ajajansa Metiskon muuttunut hahmoon
sisko, mi vaunujahan, hepojaan sekä ohjia hoiti,
vastaa näin nimeten: "Tätä tietä Teukroja, Turnus, 625
seuratkaamme, miss' ensinnä voittohon tie avauntuu;
muitakin on, jotk' puoltaa voi kädellään asunnoita!
Hyökkää Aeneas Italoihin ja ahdistelee siell';
tehdäänpäs verisauna nyt Teukroillen mekin vuoroon!
Emmehän oo luvultamm' alemmat tai myös kahakoiden 630
voitosta halvemmat!" Tähän Turnus:
"Oi sisar, sun ma jo tunsin, kun häiritsit kavalasti
äsköisen sopimuksen ja antauduit tähän taistoon;
turhaan, haltiatar, petät nyt! Mut Olymposta kenpä
sua lähettäin on tahtonut kestämähän nämät vaivat? 635
Vaiko ett' saisit nähdä sa veljesi hirveän kuolon?
Sillä min teen tai onni min suo enähän menestyksen?
Nä'inhän silmien' eess' mua äänellään nimenneenki
Murrhanon, jota mull' ei rakkahamp' ollunna kenkään,
hukkuvan urhokkaana ja julmaan vaipuvan haavaans. 640
Kaatui onneton Ufenskin, ett'ei häpeäämme
nähdä' sais; Teukrot anast tään asehet sekä ruumiin.
Sallisinkos hävittää, -- sepä viel' tapaturmia puuttuisi --
suojamme? Eik' valeheks Drancen sanat mun käten' näyttäs!
Vai paeta'! Vai tää maa Turnon sais paon nähdä! 645
Siihenkö määrään ast' on kurjoa kuolla? Sä, Tuoni,
oo minullen hyvä ees, jumalain kun suosio poistui!
Sieluni hurskaana sekä tuon vian tietämätönnä
luoksenne astuu eik' koskaan isillen häpeäksi."
Tuskin nää nimes, kun vihollisten keskite rientää 650
ratsulla vaahtoavalla Saces ajaen, näön jonka
nuol oli murskannut sekä Turnoa pyytäen riensi:
"Turnus, viimeinen olet turvamme; armahda kansaas!
Riehuen Aeneas asehillaan syöstä nyt uhkaa
korkeimmat Italoin varustukset ja nää havitella; 655
soihdut jo lentävät huoneillen. Sinuhunpa Latinot
silmänsä luovat; häilyypi kuningaski Latinus,
ket' vävykseen nimittäis tahi kanssaan liittohon pyytäis.
Ystävistäs sull' uskollisin kuninkaatarki itse
päivänsä päätti ja poistui pois vihaten elämäänsä. 660
Porttien luona nyt vainen Messapus ja tuima Atinas
taistoa kannattavat; näist' seisovat kumminki puolin
joukot tihjöinä, kuni raut'oras, veettyne miekoin
törröttäen; sie vain avokentällä rattahin häilät!"
Hämmästyi useain asiain ajatuksista vallan 665
Turno ja tuijottaen oli hiljaan. Mielessä kuohuu
hirmuisen häpeän sekä vimmaavan surun tunne;
raivoten vaivaa lempi ja myös katalan omatunto.
Sittenkuin suru lakkas ja mieleensä valo koitti,
kiivastuen varustuksille silmänsä leimuavaiset 670
käänsi ja kaupunkia tähyst aimoa rattahiltansa.
Vaan, kas, kerrosten välystässä jo liekkien pyörre
aaltona taivaallen kohoaa sekä valtavi tornin;
hirsistä liitellyist' tään tornin olj tehnyt Latinus,
laittanut pyörätkin sekä tehnyt korkeat sillat. 675
"Luoma jo voittaa mun, sisar; lakkaa estelemästä!
Lähkäme, minnekä meit' kova Onni ja haltiat kutsuu!
Aeneaan kera päätetty on käsin käydä ja kuollen
voittoa vaiva; sä et mua näe enähän epäröivän,
siskoni; raivota suo, anon, vaan tää raivoni ensin!" 680
Virkki ja vaunuistaan nopeaan tasangolle hän hyppäs,
raivaten tien vihollisten peitsien kautta ja siskon
huolihins jätti ja kiidellen väen keskustan mursi.
Kallion moisena, kun alas vuoren huipulta suistuu
tää, kun irrottanut sen on tuuli tai sade rankka 685
huuhtonut tai sen, vuotten vierressä, hellitti vanhuus;
kiitävi jyrkäntöön isoll' vauhdilla hirveä louhi,
maast' yhä ponnahtain sekä metsät ja karjat ja miehet
allansa ruhtoellen: hajotettua parvien Turnus
näin samos linnan muurien luo, joss' runsahimmin maa 690
vuodatetust' verest' tiukkus ja keihäit' ilmassa viuhui;
merkin annettuaan kädellään, hän huutaen lausuu:
"Tauotkaat, Rutulot, ja jo estöte peitset, Latinot!
Käyköön kuin hyvähän, se on Onneni; munpa on vainen
liiton täyttäminen edestänne ja miekalla päätös!" 695
Keskeltä erkanevat nyt kaikki ja paikkoa suovat.
Vaan isä Aeneas, kun Turnon sai nimen kuulla,
hylkääpi varustukset ja korkean linnanki sikseen;
poistavi esteet kaikki ja jättävi puuhansa kesken,
riemusta korskuillen, kovin helskyttäen asettansa: 700
lailla Athon tai kuin on Eryx tahi itse kun pauhaa
huiskuvin tammeineen sekä telmäelee lumisella
huipullaan kohoten päin ilmoihin Apenninnus.
Vaan jopa kilpaillen Rutulot sekä Teukrot ja kaikki
katselemaan kävivät Italot, jotk' puolsivat linnaa 705
ylhäistä kuin myös jotk' puskurill' linnoa särki,
kaikki he lask' asehens' oliltaan. Imehtiipi Latinus,
kuinka nyt maan eri suunnilla syntynehet oli yhteen
saanehet aimoisat urohot otellaksensa miekoin.
Mut nämät, tyhjäksi kun avauntuupi toratanner, 710
viskattuaan vasamans' etähältä ja kiirehest juosten,
ryhtyvät taistelemaan vask'kilpeinsä kumistessa.
Allansa huokaa maa, kun tihjöjä iskuja miekoin
tuiskuilee; väki ynn' urous täss' yhtenen yhtyy.
Niinkuin suuren Silaan ylängöillä taikka Taburnon 715
kun päin pyörähtäen vihamielin syöksyvi kaksi
härkää taistelemaan: pelokkaina nyt paimenet väistyy,
pelvosta ääneti on koko karja ja tuumivat hiehot,
ken salon valtias ois ja ken johtoons sais koko karjan;
suurella voimallaan jakelee nuo iskuja vuoroon, 720
sarvin kun puskevat ponnistaen; verivirta jo kaulaa,
kylkiä huuhtoo; mylvinästään koko korpikin raikuu:
näin troalainen Aeneas sekä Daunian urho
kilpine yhtehen sai, näin taivahan täyttävi kalske.
Vaakaa kannattaa tasapainossa Juppiter itse, 725
laskettuaan molempain eri kohtalot sille hän katsoo,
kenpä nyt tuomittais häviöön, mihin kuolema kääntyis.
Hyökkää äkkiähän, koko ruumistaan kohotuttain
varpahilleen Turnus sekä kalpoa nostaen iskee.
Huudahtavat levotoinna Teukroin ynnä Latinoin 730
rintamat, jalvoilleen kavahtain. Mut petturi miekka
murtuvi iskussaan sekä kiivahan pettänyt näin ois,
ellei ois paennut. Pakenee Itätuult' nopeammin,
kun näki joutavan kahvan ja myös kätens' suojattomiksi.
Kiireissään, hoetaan, kun ensin rattahill' astui 735
taistohon lähteäkseen, hänen, unhottaen isän kalvan,
miekan temmanneen mukahans' ajurmiehen Metiskon.
Sen ajan tuo kest, kun paeten sitä väistivät Teukrot;
vaan kun Vulkanon jumalan sopahan tämä sattui
ihmisten teko-miekka, se särkyi kuin lasi hapras 740
iskusta; keltais-hiekalla kiiltelevät säpäleet vain.
Siis hädissään paeten mihin milloink' juoksevi Turnus,
kiidellen epäsääntöisesti nyt ristihin, rastiin.
Sillä sen ympäritseen sulk Dardanojen kehä tihjä,
sulkevi täält' iso suo, mut muurit korkeat tuolta. 745
Myöskin Aeneas, hitahammaksi polvensa ehkä
saattoi nuolen tuottama haava ja juoksuans' esti,
arkoa innokkaast perävilkkaa seuraten vainoo:
aivan kuin erämies, kun tää joen saartaman kohtaa
tai punahöyhenten pelotuksilla teljetyn hirven, 750
juosten vainovi tuota ja koiransa haukkumisilla;
vaan tuo väijymysten sekä kammosta korkean rannan
kiitäen risteilee tuhat kertaa; virkkupa Umber
vainovi suu levällään sekä, saamaisillansa, luullen
saanehen, haukkaisee erehtyin vain tyhjeä ilmaa. 755
Tuostakos syntyypi melu; kaikuvat rannat ja lammet
ympärillään sekä ryskeestään rytisee koko taivas.
Tuo pakojuoksussaan Rutuloita nyt kaikkia soimaa,
its' kutakin nimittäin sekä pyytäen taattua miekkaa.
Tappaa Aeneas sitä vasten ja surmata uhkaa 760
oiti sen, ken avun sois sekä peljättää pelokkaita,
estäväns kaupungist' uhaten; näin ähkyen vainoo.
Juosten täyttävät viis kehystää sekä yhtäkin monta
risteillen. Sill' ei nyt pyydetty pient' eli halpaa
palkkaa, mut Turnon elämästä ja hengest' olj taisto. 765
Katkeralehtinen tässä oliv, pyhä Faunolle, sattui
seisomahan, mikä puu merimiehille kuulu olj ennen,
jolle he, säilyttyään merivaarasta, lahjansa toivat,
Laurentohengillen ripustain tähän lyylityt vaatteet;
tään pyhän puun oli kaatanehet erotuksetta Teukrot, 770
että he taistella ois typityhjällä kentällä voineet.
Peitsipä Aeneaan oli täällä; sen tänn' oli vauhti
tuonunna, kiinnittäen pysyväisesti norjahan runkoon.
Ponnistaen kädellään koki temmata Dardanon poika
peitsensä pois sekä vainota tällä, kun juosten sit' ei voi 775
saavuttaa. Vaan tuskissansa siks pelvosta Turnus,
"Faunus, armahtaos, anon", lausuu; "oi, parahin maa,
säilytä peitsi, jos oon pitänyt teit' arvossa aina,
joit' ovat loukanneet Teukrot sodallaan tihokkaalla!"
Lausui; eik' jumalain apu tyhjähän toivottu ollut. 780
Sillä nyt tempoen kauankin, ei norjasta puusta
millään voimallakaan hajottaa voi puun rakoelmaa
Aeneas. Kunis uuraast ponnistelee sekä puuhaa,
muuttautuin ajurmiehen muotohon taasen Metiskon
autti ja veljelleen toi kalvan Daunian nymfi. 785
Nymfille rohkeallen kun tuon Venus sallituks huomas,
suuttuen riensi ja puun syväst' aukosta riuhtasi peitsen.
Uljastunein' asehilta ja mieleltä vilkastuneina,
miekkahan luottaen tää, mut tuo vasamaltansa tuima,
seisovat vastakkain he nyt läähöttäen sotatyöstään. 790
Junollen kuningas mut kaiken voipa Olympon
lausuvi keltais-pilveltä taistoa katselevalle:
"Puoliso, min lopun saa tuo? Tai mitä jäänevi vihdoin?
Sankarin Aeneaan sinä tunnet ja tietäväs myönnät,
taivaallen luvatuks sekä nousevan tähtihin luomans 795
kautta. Mit' aijot? Tai jää-jänkällä toivossa miss' oot?
Haavoittaa jumalaa kuni ihmistä onk' otollista?
taikka onk' kalpaa, -- sillä min vois sua paitsi Juturna --,
Turnolta vietyä tuoda ja voitettua väell' auttaa?
Herkeä vihdoinkin sekä pyyntöihimme sä taivu, 800
elköhön semmoinen sua kalvako äänetön harmi
elköönkä sulokasvoillas suru nähtäkö synkkä!
Loppuhun saavuttiin. Oot maisin kuin merin voinut
Teukroja ahdistaa, sodan hirmuisen viritellä,
perheen solvaista sekä häiritä häät murehella: 805
muuta en koetella salli!" Olj Juppiter näin puhununna,
haltiatar kun Saturnia muodolta nöyränä vastaa:
"Kun tämä tahtosi mull' on tiettynä, Juppiter aimo,
niin Turnon sekä maat olen murheeksein hylännynnä.
Et mua ilmais-istumellain näkis istuvan muuten, 810
siedellen sopivat, sopimattomat, mut tulisesti
rintamass' seisoisin, tylyhyn sotahan Troat johtain!
Käskin Juturnaa veikkoonsa katalaa, hyväks nähden,
auttamahan, suurt' uskaltamaan elons vuoksi ma suostuin
mut en taistelemaan, ei joutsin eikäpä peitsin: 815
vannon sen stygilais-puronkin pään rauhattoman kautt',
raskaimman valan kautta, mi määrätty on jumaloille!
Vaan jopa taivun mie sekä taistelut suuttuen hylkään.
Sulta sen vain, mitä ei laki ykskään Kohtalon kiellä,
mie Lation anon puolesta, arvonkin omies vuoks: 820
kun nyt onnellisell' aviolla jo laativat rauhan,
-- olkohon --, kun lakiloita ja liittoja solmitahan jo --,
ettei vanhat Latinot tarvitsis nimens muuttaa,
etkä sa vaatisi heit' troalaisiksi muuttua koskaan,
eikäpä muuttamahan puhettaan tahi vaattehen partta! 825
Sill' Lation nimi, albalais-kuninkaat ijät' olkoot!
Kuulusa kunnostaan Rooman ain' olkohon heimo,
hukkukohon sekä hukkua suo niminensä jo Troijan!"
Näin hymyellen häll' inehmoin sekä asjojen alku:
"Juppiterink' sisar vainen ja toinen Saturnuksen lapsi 830
kuohuttelee vihan moisia aaltoja rintansa alla?
Kuitenki hillitse taas sinun turhaan alkanut raivos!
Myönnän sen, mitä pyydät; alttihist taipuen suostun.
Ausonit säilyttää kotikielen kuin tapans' saavat;
niinkuin on, nimens' olkohon; yhdistettynä vainen 835
Teukrot tääll' asukoot! Tavat, uhrienkin menot tuohon
liitän viel' sekä teen Lation ihan yhdeksi kansaks.
Heimo täst' Ausonien verehen sekotettuna nousee,
jonka sa näet inehmot, jumalatkin hurskaudellaan
voittavan eikäpä suo sull' arvoa muu suku moista!" 840
Tuohonpa suostui Juno ja mieltään helpotti riemu.
Sitten taivaalla eroten hän pilven jo jätti.
Näiden päätyttyä Isä mielessä miettivi muuta,
kuinka Juturnan hän erottais asehista nyt veljen.
Kerrotahan olevan kaks kauheeta Rajutarta, 845
jotka on Tuonen Megaeran kanss' Yö hirveän synkkä
yhdellä kerralla synnyttänyt sekä kielillä kyiden
lahjonnunna ja suonunna noillen kerkeät siivet.
Nää ovat Juppiterin, ylen ankaran herransa, suojan
alla ja nää levittää kipujaan kipeöill' inehmoille, 850
jos joskus jumalain kuningas kamalan ruton taikka
kuoleman laittavi tai sodall' ansainneit' aristaapi
linnoja. Näist' nopeaan lähett' taivaan kannelta yhden
Juppiter, toimittamaan nyt Juturnalle ennettä käskein.
Joutuhun tuo samoten, vilahtain kuni tuppuri maahan 855
tai kuni joutseltakin läpi pilvien laukastu nuoli,
hirveän myrkkysin' nestehineen varannut min on Parthi,
Parthipa taikka Kydon, -- ja mi kuoloa armota tuottaa;
oudost tää suhahtain nopeaan ohi varjojen kiitää.
Näin kulk yön tytärkin sekä saapui nyt sotamaille. 860
Kunpa se Ilion joukot ja Turnonkin väen huomaa,
pienen lintuisen hän äkkiä muuttuvi muotoon,
tuon, joka haudoilla tahi rauniokummulla joskus
istuen suo pahantietävän voikunan yön pimeässä:
muuttuen muotohon tään sepä Turnon kasvojen luona 865
kirkuen lenteli rutto ja siipinens kilpehen läiski.
Kammon hämmästys jäseneitä jo raukasi kumma,
pörhistää tukan kauhu ja äänensä kurkkuhun tarttuu.
Vaan kun Raivottarein suhinan tuns lennosta kaukaa,
onneton kiskaltaa hajalleen hivuksensa Juturna, 870
kynsine -- raadellen sisar kasvoja, nyrkkine -- rintaa.
"Kuinkapa auttaa voi sisares enähän sua, Turno?
Tai mitä jäi katalallen mull'? Elämääs miten voisin
pitkittää? Miten vastustaa mokomaa kuvatusta?
Täydyn jo rintaman jättää. Älkäätten pelotelko 875
arkaa, hirveät liekkiöt, tunnen ma siipenne läiskeen,
äänenki murhaavan; mua ei petä ylpeät käskyt
suuren Juppiterin! Täänk' impeydestä hän antaa?
Miks elon ainaisen soi? Miksi on kuoleman ehto
poistettu? Semmoiset surut jos minä vältteä voisin, 880
varmahan veikon onnettoman toveriks Manalalle
lähtisin. Kuolematon oon?! Jääkös mull' ilo mikään,
kun, veli, puutut sie? Haa, joskapa pohjaton maa mun
nielisi, että mä, haltiatar, tulisin Manalalle!"
Näin nimeten sinivaattehellaan pään peitti ja raskaast 885
huoahtain syvähän suvantoon jopa Tenhotar peittyi.
Vastahan Aeneas käy sylkyttäen jätinmoista
peistänsä puista ja näin vihastuin sydämestänsä lausuu:
"Miksikä aikailet? Tai taas mitä, Turnus, sa aijot?
Ei ravaten, asehillapa julmill' on taisteltavamme! 890
Muutuppa vaikk' joka muotoon, paa kokohon mitä voit vain
mielelläs tahi taidollas'; haluaisitko tähtiin
töydätä taikkapa maan ukuroihinkin lymyttäidä!"
Päätään tuo pudistain: "Mua ei kamalat sanas, julmur,
säikytä, mut jumalat aristaa sekä Juppiter nurja!" 895
Eik' enempää nimeten näki luonaan hirveän louhen,
kallion sammaltuneen, olemaan joka kentällä sattui,
pantuna pyykiks, se ett' torat ratkaisis ketomaista.
Tuskin tuon kakstoistakin miestä nyt jaksaisi nostaa,
jommoiset inehmot nykyjään maa tuottavi meille. 900
Senp' käsin ruskavin nostaen paiskasi tää vihamieheen
nousten korkeammalle ja täydessä juoksussa urho.
Vaan ei juostessaan eik' käydessä itseäns tunne,
kätt' ei nostaessaan tahi liikuttaiss' eto-paatta:
polvensa notkahuvat, verikin jääkylmäksi hyytyy. 905
Eip' urohon kivi tää, läpi tyhjää ilmoa vierren,
kulkenutkaan koko matkaa eikäpä sattunut kohden.
Aivan kuin unessai, kun silmiä raukea torkka
painavi yöllä ja, juoksemahan haluten, sitä turhaan
koettavan näytämme, kun kipeöinä juur yrittäissä 910
vaivumm', eik' puhe kuulu, kun ruumihin tunnetut voimat
pettävät eikäpä ään' eik' myös sanat tottele meitä:
Turnolta, näin mitä keinoa taidolla koettikin, julma
haltiatar menestyksen kiels. Siks häll' eri tunteet
rintaa raatelevat. Rutuloita ja muureja katsoo, 915
oottaapi pelokkaana ja peitsen ruhtovan pelkää;
väistyä ei mihinkään eik' torjua voi vihamiestä,
eik' näe vaunujakaan eik' myös ajajaa sisartansa!
Arvelevaan Aeneas julmaa peistänsä viippaa;
paikan katsoen etsittyään, koko ruumihillansa 920
paiskavi kaukaa. Muurienkaan ei puskurin koskaan
sinkomat paadet niin rymisneet eik' ukkosen pauhu
niin jyrisnyt. Kuni tuulispää lens synkeä peitsi,
tuottaen hirmuista hävitystä; se pantsarin reunat
puhkaisten sekä seitsenkertaiset nahat kilven, 925
tunkeus viuhahtaen yläreiteen. Horjuvin polvin
sortui haavoitettuna kentällen iso Turnus.
Nousevat nyt valittain Rutulot, kaikk' kukkulat kaikuu
ympärillään sekä parkua kannattavat salot kauas.
Nöyränä hän rukoellen silmiä, kättänsä nostaa, 930
pyytäen lausuu: "Tään olen ansainnut; ma en pyydä
armoa; onneas käytä! Mut jos apean isän murhe
liikuttaa sua voi, anon: -- on samanlain' isä ollut
sullakin, Ankhises --, Daunon ijäkkyyttä sä sääli;
mut taas ennen jos tahdot ruumiistan' elon ottaa, 935
suo omillein mun! Sa voitit ja voitetun nostavan kättä
Ausonit nähnehet on; sun vaimos Lavinia olkoon;
tyytyköhön vihas tuohon!" Julmana olj asehissaan
Aeneas, kun tuijotti tuohon ja hillitsi kättään;
arvelevaa jopa ain' enemmin hänen lausehens' alkoi 940
liikuttaa, näki kun yleväll' olallaan kovaks onneks
ystäväns Pallaksen sapelvyön, mikä tuttuna varsin
Soljiltaan kimaltelj: tuon haavoitettuans Turnus
kaasi ja harteillaan vihamiehestä merkkiä kantoi.
Sitte kun katsoessaan kamalan surun muiston ja saaliin 945
huomasi hän, täst' kiehahtaen kamalan vihan raivoon
näin nimes: "Verhottuin vain mun toverin varukseenko
täällä sa säilyisit? Pallas sinut haavalla tällä,
Pallas sun tuhoaa, verestäs näin ottaen koston!"
Tuon nimeten vihamiehen rintahan julmana miekan 950
kätkevi. Tään jäseneitä siks kirvoittaapi jo kylmyys,
kun elo huokauksen kera, suuttuen, Tuonehen haihtui.
Viitteet:
V. 83. Orithyia oli Athenan kuninkaan Erekhteon tytär, jonka Thrakian
kuningas Boreas ryösti ja otti puolisokseen. -- Thrakia oli kuuluisa
hyvistä hevosistaan.
V. 94. "Aurunkon" eli aurunkolaisen Aktorin, eroitukseksi
samannimisestä troijalaisesta Aktorista (vert. IX, 500).
V. 106. Arina (vert. lat. arena) = hiekkamaa, hiekkaranta.
V. 115. Alkukielen mukaan kuuluu tämä värssy näin: "nousivat,
sieramistaan ylävist' tuhuttain valoansa."
V. 162. "Neljäkäs vaunuissaan", s.o. neljän hevosen vetämissä
vaunuissaan.
V. 198. "Kaksois-lasten Latonan", s.o. Latonan kaksoisten, Apollon ja
Dianan kautta.
V. 296. "Kyllänsä sai" (hoc habet) -- oli myös gladiaattorin puhetapa,
kun oli saanut vastustajansa kuollettavasti haavotetuksi.
V. 347. Homeron mukaan ei Dolon ollut juuri mikään sankari (Il.
X, 314-457); sillä kun hän yöllä vakomusmatkallaan Kreikkalaisten
leirissä joutui Odysseyn ja Diomeden vangiksi, ilmoitti hän, henkensä
pelastaakseen, näille kaikki, mitä he vain tahtoivat tietää. Diomedes
tappoi hänet sitten kuitenkin.
V. 365. Edoni-maa on thrakialaisen Strymonin virran luona.
V. 401. "Paeonilaistapahan" = lääkärein tavoin (vert. Aen. VII, 769).
V. 412. Diktamno yrtti (Origanum Dictamnus, Linn.) kasvaa Dikteellä,
joksi kutsutaan erästä kukkulaa Idan vuorella Kreetan saarella.
V. 419. Nimellä "Panakea", joka johtuu kreikkal. sanoista "pan" =
kaikki ja "akos" = tuska, tarkoitetaan jotakin kasvia, josta
valmistettu lääke muka voisi lievittää kaikki tuskat.
V. 515. Ekhion auttoi Kadmusta, kun tää perusti Thebeä.
V. 516. "Apollonin kentiltä" = hänelle pyhitetyiltä kentiltä. --
"Laitetut veljet"; näillä veljillä tarkoitetaan luultavasti Klarusta ja
Thermonia (vertaa Aen. X, 126).
V. 701. Athos on erään vuoren nimi Makedoniassa. -- Eryx luultavasti
vuoren nimi Siciliassa (vertaa Aen. I, 570).
V. 715. Silas on myös eräs metsänen vuori Bruttiassa (etel. Italiassa).
-- Taburnus on vuoren nimi, mikä on Kampania- ja Samnium-maakuntain
rajalla.
V. 753. Umber -- koiran nimi; Umbrian maa oli kuuluisa hyvistä
koiristaan.
V. 766. Oliv = olivipuu, öljypuu.
V. 858. Kydon s.o. Kydonin kaupungin asukas, Kreetan saaren
pohjoispuolella. Kydonit olivat taitavia joutsimiehiä ja nuolien
myrkyttäjiä.
V. 943. "Tuon", nim. Pallaan.
Oudompien Aeneidi-suomennoksessa käytettyjen sanojen selitys.
Aaluva -- vesa, varpa.
Aana -- enne, merkki.
Aari -- suuri herneen jyvä.
Aarnio -- suuri, vanha.
Aarnio-aarre -- muinais-aarre.
Aarniokas -- jättiläinen; hirveän suuri.
Aarniometsä -- ikivanha metsä.
Aatkela -- harmillinen, vihattu, vastenmielinen.
Aava -- ulappa, meri.
Aavikko -- ulappa, uranto.
Ahtaa -- ahdistaa.
Aikaella -- vitkastella, hidastella.
Ailut -- tuska.
Aimo -- kelpo, suuri.
Aimosa -- kelpo, aika suuri.
Aines -- materiaali, rakennusaine.
Airut -- sanansaattaja.
Alho -- laakso, noro, notko.
Allikko -- seisova vesi, vesilutakko.
Ange -- murhe.
Ankehikas -- murheellinen.
Ankeus -- murhe, ahdistus.
Antura -- kenkä.
Apea -- surullinen.
Appoa -- mässätä.
Arina -- liesi.
Arina -- riutta, kuivakari; hiekkamaa (vertaa lat. arena).
Arju, -- iso, kohaeleva laine.
Arpa -- ennustus, luote.
Artti -- riita.
Arvella -- miettiä, ajatella, harkita.
Asekas -- sotilas.
Askeltaa -- astua.
Astali -- keihäs.
Asu -- varus, tamineet, asekerta, sotapuku.
Asuton -- varukseton, aseeton.
Auder -- höyry, kaasu; poutapilvi.
Autto -- tyhjä, autio.
Auvo -- riemu.
Avio -- puoliso.
Avittaa -- auttaa.
Ehto, ehdon l. ehon -- oiva, kaunis.
Ehtysä -- maho, hedelmätön.
Ehättää -- ehdättää, saavuttaa.
E'istää -- edistää.
Eittää -- kieltää.
Empiä -- arvella, epäellä.
Enne -- ennustusmerkki,
Ennuste -- ennustus.
Entää -- saavuttaa, ehdättää.
Epiä -- arvella, epäellä, empiä, estellä, kieltää.
Epäkelpo -- kelvoton.
Epäröidä -- epäellä, arvella.
Erjetä, erkenen -- haaraantua, erkaantua.
Erä -- saalis.
Erälaakso -- yksinäinen, kaukainen salolaakso.
Erämies -- metsästäjä.
Etopaasi -- aika paasi.
Etäs -- kau'as, etäälle.
Evätä -- eittää, kieltää.
Haalea -- tuhkan l. valkean harmaa.
Haarniska -- sotapaita.
Hakaroida -- estellä; tarttua kiinui.
Halea -- kalman karvainen, kaamea.
Haljakka -- kallis vaippa.
Haltiokas -- hurmehtiva, innostunut.
Halvot -- halot.
Hankkilus -- olalta riippuvan miekan kannatusremelit.
Hapenisto -- hiukset, tukka.
Haperuus -- heikkous, hataruus.
Harkita -- ajatella, miettiä, arvella.
Harso -- läpikuultava, harvaraitainen vaate.
Haura -- merenruoho.
Hautaiset -- hautajaiset.
Helosa -- kirkas, hohtava.
Helvistyä -- kuivettua, näivettyä, pelehtyä.
Hermelikaappu -- näädännahkainen levätti l. viitta.
Hetahasti -- sydämellisesti.
Hiiata -- pettää.
Hiipua -- sammua, hiiltyä, peittyä tuhkalla.
Hiivata -- vetää, laahata (merimiesten käyttämä sana).
Hilpeä -- ilonen.
Hiltijä -- hillitsijä.
Himaroita -- halaita, haluta.
Himeäst' -- sumeasti, himmeästi.
Hivuvuosi -- ruttovuosi.
Hoipata -- suurin askelin pötkiä.
Hoiva -- lepo, rauha.
Holvaella -- pilaella, ilkastella, laskea leikkiä.
Horista -- lörpöttää, höpistä.
Horho -- lehto, metsistö.
Houkka -- hupakko.
Houkkio -- mieletön, hupsu.
Huiskua -- häilyä.
Huiskuttaa -- häilyttää.
Huotra -- miekantuppi.
Hupa -- katoava; vähän; tyhjä.
Hurme -- veri.
Huuru -- höyry, kaasu.
Huuruta -- höyrytä.
Hyinen -- jäinen.
Hykertyä alas -- painua alas.
Hyöky -- rantaan murtuva aalto.
Häikäistä -- sokaista.
Häimertyä -- hämmästyä, ällistyä, oukkamustua.
Hälvetä -- haihtua, vaaleta.
Härnäellä -- kiusaella, suututtaa.
Hätöttää -- vainota, ahdistaa.
Häätää -- estää, ajaa pois.
Höytyvä -- haituva, hieno karva, liemen.
Iha -- sulo; ihanne.
Ihanelma -- ihanne.
Ihapöytä -- kaunis pöytä.
Ihavirta -- soma virta.
Ihta -- halu, kiivaus.
Ijäkkyys -- vanhuus.
Ikipitkä -- ikuinen.
Iloviesti -- ilosanoma.
Ime -- ihme.
Inehmo -- ihminen.
Irjua -- irvistää; karjua.
Jatustaa -- vaivalla kaluta, syödä.
Joikua -- huutaa joutsenen tavoin.
Jurma -- syvänkö, kuilu.
Jurmu -- äkkijyrkkä, syvänkö.
Juro -- tyly.
Juumikko -- syvänkö, äkkisyvä.
Jymytä -- kumista, jylistä.
Jänkkä -- synkkä l. rakehinen pilvi.
Jännätä -- jännittää.
Jänttärä -- tukeva.
Jäystellä -- pureksia, kaluta.
Jäytää -- kuluttaa, kalvaa.
Jäähtää -- jäähdyttää.
Jääjänkkä -- jäinen l. rakehinen pilvi.
Jääksiä -- vihkiä, luvata haltioille.
Kaaso -- morsiamen vaatehtija, morsiuspiika.
Kaatra -- lammaslauma, lauma.
Kahilainen -- kaislainen.
Kaiho -- kateellinen.
Kaihtua -- haihtua (pilvistä puhuen).
Kaikota -- paeta.
Kaikottaa -- huutaen eläviä karkottaa (metsästäessä).
Kaimoella -- muistella, juohtaa mieleen vanhoja seikkoja.
Kaiskera -- tukala.
Kalki -- onneton.
Kalkkalo (Aen. VIII, 697) -- eräs kastanjettejen laatuinen
egyptiläinen soittokone, jota käytettiin Isiksen
palveluksessa sekä tanssiin ja leikkiin kehotettaessa.
Kallioriutat -- kalliosärkät.
Kalliovinkelo -- kalliohalkeema, kallioluola.
Kalpa -- miekka.
Kalve -- siimes, varjo.
Kalvehikas -- siimeksikäs.
Kamaltua -- kauhistua.
Kapsahtaa -- nousta äkkiä, keikahtaa.
Karahka -- tanko, seiväs.
Karehtia -- liikkua.
Karike -- jäännös.
Karjaspää -- lakkapää, pauhaava aalto.
Karju -- metsäsika, villisika.
Karkella -- tanssia.
Karrauttaa -- karahuttaa, ajaa täyttä laukkaa.
Karski -- reipas.
Karskisti -- uljaasti.
Karu -- ynseä, kova, synkkä.
Karumaa -- kivikkomaa.
Katala; katalainen -- onneton.
Kauttaaltaan -- läpikotasin, peräti, kokonaan.
Keijua -- keinua, häilyä.
Keikkua -- hyppiä.
Keksi -- venheen haka, puoshaka, koukkukärkinen tanko.
Kenokaula -- pystykaula.
Kensti -- pöyhkeilevä, koreileva, dandy.
Kerittää -- kirvottaa, irrottaa.
Kerso -- äpärä, lehtolapsi.
Kiemurteleita -- mutkailla, käpertäitä.
Kieriä -- palloella (savusta puhuen).
Kihopaasi -- kallio, jonka ympärillä vesi pauhaa.
Kiintää -- kiinnittää.
Kiipperä -- kaareva, käyrä.
Kiiriä -- vyöryä, pyörteleitä.
Kilpistyä -- kipertyä.
Kimaltaa -- kiiltää, läikkyä, välkkyä.
Kimmeltää -- kiiltää, loistaa.
Kimpale -- möhkä, suuri pala.
Kirjota -- koristaa (kirjavaksi).
Kirvota, Kirvottua -- irrottua, pudota.
Kiviharkko -- kivenlohkare.
Kiviriutta -- särkkä, kariniemi.
Kivottaa -- kehottaa, kiihottaa.
Koikkia -- suurin askelin hoipata, pötkiä.
Koito -- parka, onneton.
Koitto -- itä (Aen. IX, 111).
Koitua -- sattua, kääntyä.
Koljeet -- käädyt, kaulaketjut.
Komero -- ukura, luola, onelma.
Kommelus -- pula.
Kontu -- maatila.
Korskaella -- kuorsata.
Korskeilla -- kopeilla.
Kothurnot -- korkeat saappaat, joita metsästäessä sekä
murhenäytelmiä esiteltäessä käytettiin.
Kotonen -- kotimainen.
Kouko -- hirviö, peto.
Kuihkata -- vihjaista, kuiskata.
Kurkottaa -- ojentaa.
Kurpponen -- karvakenkä.
Kutisko -- pensaikko.
Kuuro -- myrskyinen rankkasade.
Kuvatus -- haamu, tenttu, kuvahinen.
Kuvotus -- vatsanväänne l. katkominen, ellotus.
Kylträtä -- tehdä kunniaa, asetta olkapään luo nostaa.
Kymi -- virta, kemi.
Kypene -- kipinä, säen.
Kyyneltää -- vuodattaa kyyneleitä.
Kyyntyä -- tuhkaan peittyä (tulesta puhuen).
Käetä -- aikoa, ruveta.
Kärtsä -- kiivas.
Kätyri -- apulainen.
Köpelö -- saamaton, hidas, kömpelö.
Laapuri -- hellebardi, kirveellä varustettu keihäs.
Laatia -- tehdä, laittaa.
Laiminki -- peilityyni, läikkyvä vedenpinta.
Lakko -- välirauha, aselepo.
Lamauntua -- hervottua.
Lantua -- taipua, nöyrtyä.
Laukata -- juosta neliä.
Leijua -- liihottaa, häilyen liikkua.
Leikit, Leikkeet -- kalut, kapineet.
Lekkeri -- ankkuri, viinilasku.
Leppä -- veri.
Lepänkiima -- verenhimo.
Leuto -- lieviä, vieno (Aen. VI, 715, oikeitt. -- kivun poistava).
Levätti -- viitta, vaippa.
Lieattu -- sidottu (kammitsalla).
Liekkiö -- veijari.
Liementää -- liemenparralla varustaa.
Lieminka -- ohkanen pilven haihtuva.
Lohtu -- lohdutus.
Loimo -- roihu, ilmivalkea.
Lonka -- pilventönkkä.
Lumikieppi -- lumivyöry, laviini.
Luoma -- sallima, luote, kohtalo, onni.
Lutsu -- emäsika.
Lyykistää -- painaa alas.
Lyylimälaakso -- uhrauslaakso.
Lyyliä -- uhrata.
Lähetti -- lähettiläs.
Läikkä -- meren päilyvä, peilityyni pinta.
Maininki -- läikkyvät aallot merellä kotvan aikaa jo tuulen laattua.
Manaus -- manuutus, paittaus, muistutus, käsky.
Mantu -- maa.
Mantuhinen -- mainen, maahinen.
Meuruella -- mellastaa.
Miehuinen, Miehyt -- nuorimies, nuorukainen.
Miel'tehtonen -- mielusa.
Moinen -- semmoinen.
Moukari -- suuri vasara, palja.
Muihe, Muju -- myrkky.
Mulkoa -- väännellä l. käännellä oudosti silmiä.
Murehellinen -- murheellinen.
Murskata -- musertaa.
Mustanpuuhava -- mustanko.
Myrysmies -- loitsija, poppamies; ennustaja.
Myöhänkö -- myöhänläntä.
Mörä -- örinä.
Möyrytä -- örätä, öristä, murista.
Naava -- puunsammal.
Nirkko -- oas, teränhaka.
Näljästää -- tehdä limaskaiseksi.
Närä -- viha, pahansuonti.
Ohto, ohdon l. ohon -- otso, karhu.
Oieti -- heti, oitis.
Ojelvoinen, Oijelvoinen -- polku.
Oljeta, Oijentua -- sattua, päätyä.
Ometta -- navetta.
Onelma -- luola.
Ontto -- onsi.
Otelma -- tappelu, taisto.
Otus -- elävä.
Ouniva -- aavistava.
Outa -- metsä.
Ovela -- sukava, viekas
Oveluus -- kavaluus.
Paaterosyöksä -- paasien syöksy.
Pahkua -- tähdätä, suunnata.
Paittauttaa -- maimuttaa.
Pakinoita -- puhella, tarinoita, jutella.
Palas -- metsätie, polku.
Pantsari -- rautanen rintapaita, sopa, sotisopa, haarniska.
Panu -- salama, salahma.
Parooli -- lunnassana, merkkisana sodan aikana.
Parraspuut -- reunapuut.
Patja -- tyyny, polstari.
Pauanne -- jyrisijä, ukkonen.
Peihtoa -- pieksää.
Peijaiset -- hautajaiset.
Peijata -- pettää.
Peikko -- hirviö.
Peitsi -- keiho, astala.
Pelmuttaa -- hävittää, hajottaa.
Peräruori -- laivan peräsin, ruori.
Pirahuttaa -- sinkahuttaa, murentaa.
Pohtaa -- lyödä, mutkia.
Ponsi -- tuki, turva.
Povarmies -- ennustaja, poppamies.
Puikahtaa -- pujahtaa.
Pulma -- pula, hätä.
Puola; puolapuut -- rattaan rummusta lähtevät puut.
Pyhäkkö -- templi, pyhä esine.
Päilyvä -- rasvatyyni.
Päähyt -- suuri l. aika pää.
Raamaista -- raapaista.
Raastaa -- raadella.
Raat, monikko sanasta raaka -- maston poikkipuut.
Raisu -- raivosa, virkku.
Rajuta -- raivota.
Rappeuta -- mennä rappiolle, pilalle.
Rauma -- salmi.
Rauneikko -- rauniokasa.
Raunikko -- louhikko.
Regatta -- laivasto.
Rehahtaa -- puhjeta, syttyä.
Remuta -- meluta.
Retusmies -- mies parka, mies raiska.
Reualtaa -- reväistä, kiskoa.
Reuhata -- pauhata.
Revaltaa -- repiä.
Riuahtunut -- lakastunut, nurpistunut, kalvistunut.
Riuhtoa -- repiä.
Roihu -- ilmivalkea, hohku, loimo.
Roihuva -- leimuava.
Roikua -- maata, olla pitkällään.
Ruhajoukko -- sora- l. rauniojoukko.
Ruho -- linnun rintalasta; möhkömäinen.
Ruitot -- rinnassa olevat sisälmykset.
Runnakko -- syöksy.
Ruoteli -- ruori, peräsin.
Ruuhi -- venhe; ruumis-arkku.
Ruuma -- laivanrunko, laivansisus.
Rytömaa -- korpi, missä on paljon kaatuneita puita.
Ryöppysä -- koskekas, pauhaava.
Röyhy -- viuhka.
Saada -- tulla, saapua, koitua.
Saartaa -- piirittää.
Saarto -- piiritys.
Sakara -- ulos pistävä kärki, muurin hammas.
Salitinluu -- kulkkuluu.
Samertua -- röyheltyä.
Samota -- kulkea,
Sapikka -- kenkä (vert. ven. sapog).
Sarastaa -- koittaa, valjeta.
Sarkka -- malja.
Satimet -- pyydysneuvot, pyydykset.
Satu -- kohtalo, seikkailu.
Sees -- kirkas taivas.
Seestää -- kirkastaa.
Sevätä -- halata, syletä.
Siekata -- viipyä, vitkastella.
Siimestää -- varjota.
Simare -- säpäle, muru.
Sintsi -- porstua.
Sirottaa -- levittää.
Siuhua -- viuhua (lentävän nuolen vaikuttamasta äänestä puhuen).
Sohju -- tiheä, ruittoisa sade.
Sopa -- sotapaita, haarniska.
Soraluikku -- sorapilli, sorea ääninen pilli (ruots. skalmeja,
saksal. Schalmei).
Suistua -- syöksyä, kaatua.
Suortuvat -- pitkät hiukset.
Surkuella -- säälitellä.
Suupua -- vaipua, kuolla.
Suvanto -- syvä, tyyni paikka virrassa tahi järvessä.
Sylkyttää -- heiluttaa, viipata.
Syy -- suoni, juoni (esim. kivissä, puissa).
Syväri -- syvä kohta.
Säilä -- kalpa, miekka, sapeli.
Säkeinen -- kirkas, paistava.
Särähtyy -- leimuten repeytyy.
Sävy -- mielilaatu, luonne.
Sävymieli -- maltillisuus, ihmisellisyys, kohtuus.
Säärystin -- sääripeite (raudasta t. teräksestä).
Taajeta -- tihjetä, levitä.
Taatto -- isä.
Tahra -- häpeä.
Takertua -- tarttua.
Talja -- vuota, nahat, turkikset.
Taika -- köli, aluksen pohjan-alainen puu.
Talmanen -- utuinen, sumuinen, terheninen.
Tamineet -- varus, asekerta, sotapuku.
Tanaan, tanahan -- vaakasuoraan.
Tehoa -- vaikuttaa.
Tehovoima -- tenho, vaikuttava voima.
Teikkoa -- leikiten puskea (kuten vasikka).
Telineet -- rakennuspuitteet.
Teliä -- halailla, syleillä (lasten keskuudessa käytetty sana).
Tenho -- salainen voima, taika, vaikutin, lumous.
Tenhoton -- voimaton, vaikuttamaton.
Teniä -- kamppailla vastaan.
Tihkeä -- tiheä, tuuhea.
Tihomieli -- rikoksellinen.
Tihotyö -- rikos.
Tikari -- sotapuukko.
Toramaa -- tappelutanner.
Torkka -- torkkuminen.
Touvi -- paksu köysi (laivoissa).
Tuhto -- soutupenkki.
Tuhutella -- humajaa, hurista.
Tuivertaa -- huljuttaa, huiskuttaa, huojuttaa, häilyttää.
Tukisolmu -- ponsi.
Tulen-aina -- tuli-aines.
Tuppuri -- tuulispää.
Turjuttaa -- häilyttää.
Turma -- perikato, hukka, tuho.
Tursas -- kummallinen merihirviö, hirviö.
Turtuttaa -- tehdä tunnottomaksi.
Tutkasin -- pistin, tutkain.
Tuurihikas -- keihäällä varustettu.
Tyrehtyä -- pysähtyä, väsähtyä vuotamasta.
Tyrmistyä -- kauhusta synketä, pimetä.
Tyrmiä -- ynseä, tyly, juro.
Täyttää -- juosta neliä.
Tönkkä -- jäykkä.
Törötyttää -- pystyttää.