Linnahan korkeimpaan sekä Pallaan templihin lähtee
äitien suuren seuran keskessä nyt kuninkaatar,
lahjoja vieden ja impi Lavinia vieressä kulki,
niin ison tuskan syy, sulot silmänsä alas luoden, 480
Pyhää sauhua suitsuttain emot astuvat templiin;
näin anovat surullisn' ylevän nuo kynnyksen luona:
"Johtaja taistelujen, asevoipa Tritonia impi,
murtaos, oi, kädelläs Troan liekkiön peitsi ja tuo sa
kaataos maahan ja tappaos aimojen porttien alla!" 485
Valmistihen sotahan nyt joutuhun riehuva Turnus.
Jop' komean vask' suomuisen rutulois-pantsarinsa
olj pukenunna ja kultaset säärystimensäkin jalkaan,
verhota vain oli pääns; sivulleen oli vyöttänyt miekan;
kullasta hohtaen näin yleväst' alas linnasta riens ja, 490
korskeillen väestään, vihamiehens' jo toivossa voitti:
kuin orikin, kun paulansa murrettuaan pakeneepi
tallista vapauteen sekä aavalle kentälle päästen
taikka se laitumellen sekä tammojen parvehen täyttää,
tai vilahtain, tapans jälkehen, tää joen tuttuhun uomaan 495
uimahan laukkaa; keikkuen korskuvi tää kenokauloin,
harjalla vatkaellen lapojaan sekä kauloa vasten.
Vastahan volskialais-väen keskessä hälle Kamilla
sai sekä portin luon hevoltaan kuninkaatar nyt hyppäs;
häntäpä seuraillen uvehilt' alas hyppäsi maahan 500
myös koko joukko ja näin häll' lausuvi sitte Kamilla:
"Ruhtinas, itsehens jos voi luottaa yhtäkän uljuus,
vastustaa minä Aeneaan sotajoukkoa tohdin;
yksin Tyrrhenien lupajan ritarjoukkoja vastaan
mennä. Sä mun sodan suo ens' vaaroihin käsin käydä; 505
sie ole jalkasin muurien luona ja valleja vahdi!"
Näihinpä Turnus, julmahan impehen katsehen luoden,
lausuvi: "Oi imp', Italian iha, kuinka ma voinen
kiittää tai sua palkita? Onhan nyt sinun uljuus
aivan verraton, kun mua seurata taistohon tahdot! 510
Aeneas, kuten maine ja luotettavat vakojamme
kertovat, ratsuväen keveän on laittanut, herja,
ennalta häiritsemään ketomait'; its' ylheän vuoren
harjun korpea myöten kaupunkia läheneepi.
Mie sotasutkausta salon oijelvoisella ahtaall' 515
aijon, sulkeaksen' väelläin hänet kumminki puolin.
Tyrrhenolais-sotajoukon kanssa sä käy kahakoimaan;
kanssasi olkoon tuima Messapus ja myös Lation kuin
Tlburilaistenki joukot; sie ota päällikön toimi!"
Näin nimes; myös Messapoa kuin päämiehiä taistoon 520
ystäviään kehottaa samall' lailla; sitt' taistohon lähtee.
Notko olj mutkainen, sotavehkeihin soveljas ja
väijymyksiin; tuot' ahdistaa salon lehtevän tihjät
rintehet kumminki puolin; tääll' ojelvoinenpa johtaa,
ahtaat myös solakkeet sekä turmasat tiet pujottaivat. 525
Sen yläpuolla on vuoren harjulla, -- väijynnäks oiva --,
tuntematon tasamaa sekä turvahiset pakopaikat,
jos vasemmalt' tai puolelta oikealt' taistella tahdot
tai pysähtyy ylängöille ja suuria paasia viertää.
Tännepä korskea mies tutun seudun tieltä nyt kulki, 530
valtasi paikan ja vaaralliseen salohon teki leirin.
Opista sillävälin nopeaa yleviss' asunnoissa,
seuransa neitsyitä sekä joukostaan pyhäst' yhtä,
näin puhutellen Latonia murheissaan pakinoihin
ryhtyi: "Taisteluhun rajuhun nyt saapi Kamilla, 535
impyet, turhaan hän asehillammekin varustaupi,
armahin lapsi; sill' eipä Dianalle lempi se ookkaan
outoa eik' äkistään minun mieltäni liikuta lempeys.
Vallastaan vihan vuoks erotettuna, min väkivalta
vaikutti, Privernon ikilinnan kun jätti Metabus, 540
pienoisen paetessaan tappelujen hälinässä
vei pakohon mukanansa ja tään emon jälkehen kutsui
Kasmillan nimest', puustavin poistettuansa, Kamillaks.
Hän sylissään tätä kantaen, suurien vuorien jylhään
korpehen matkusti, kun joka suunnalta nuolia tuiski, 545
kun joka paikassa volskialais-sotaparvia kiehui.
Tään paetessapa juur Amasenus vaahdoten tulvi
äyräittens' ylimpäin yli; moinen pilvistä syöksi,
näät, sade. Uimahan aikoessaan, laps kultansa tuota
vain pidättää, pelättää rakas kantamus. Kaikkia yksin 550
miettivällen äkistään tää miete nyt mielehen juohtui:
keihään aimoisen, mitä kantamahan osui urho
voimakkaass' kädessään, -- luja-oksasen kärvetyn tammen
pinnalle tyttöisensä hän nyt vetäs niinillä kiinni,
kiinnittäen mukavasti, ja peitsen keskehen laittoi; 555
tuotapa viipottain kädessään näin taivolle lausuu:
'Sullen, armas Latonia impi ja lehtojen turva,
tyttösen tään omistan isänään, kun ilmojen kautta
peitsehen turvaten hän vihamiest', anoen, pakeneepi!
Haltiatar, omakses ota hän, anon, kun lähetän tään 560
tuulihin vaarallisiin!' Näin virkki ja kaikella voimin
paiskasi peitsen; viuhahti ilma ja vuolahan virran
poikki jo peitsellä lens suhahtain katalainen Kamilla.
Vaan Metabus lähemmin ison joukon ahdistaessa
virtahan antautuu sekä keihään neitosen kanssa 565
riemuiten -- Trivian pyhän lahjan -- turpehest' ottaa.
Ei mitkään asunnot hänt' eikäpä linnojen muurit
suojelleet eik' hän sovintoon rajupäält' olis käynyt;
yksinpä paimenten elämää vai vuorilla vietti.
Korvessa tää tytärtään kuin myös petojen ukuroissa, 570
laidunta käyvän tamman nännistä maitoa saaden,
hoiti ja tään ohukaisille huulille lyps utareita.
Kohta kun alkoi vaan laps askelta ottaen käydä,
tää lelukseen häll' antoi keihäitä teräpäitä;
pienosen harteillen sälyttäin pani nuolet ja joutsen. 575
Kultaisen hius-neulan ja huntuisen asemesta
riippuvat kiireheltään yli selkänsä tiikerin taljat.
Hennolla tää kädellään jopa poikien peitsiä paiskoi,
linkoakin pääns' ympäri kieputti piukkein hihnoin,
strymonilais kuren kuin tai valkosen joutsenen tappoi. 580
Turhaan tuot' useat emot Tyrrheni-kaupunkiloissa
toivovat minjäkseen: tää tyytyen vainen Dianaan,
neitona viettääpi asehissa ja impeydessä
ain' eloaan. En sois, ett' ois hänet vallannut moinen
taistelun into, kun Teukrojen kanss' sotahan sekauntuu; 585
tää, minullen rakas, ois sisaristani yhdeksi tullut!
Siis sinä, koskapa häntä jo katkera kuolema uhkaa,
lähteös taivahalt' impi ja riennä Latinojen seutuun,
jossa nyt surkea turmio-enteinen sota käydään!
Ottaos nää sekä joutsesta laukase kostaen siihen, 590
ken pyhän ruumiin haavoittaneekin, nuolella tällä;
Teukroko tai Italus, verellään samall' lailla sen maksaa!
Raukan ruumihin, lannistumattomatkin asehet vien
pilven longassa hautaan, kätkien nuot isänmaahan!"
Virkki; mut ilman köykäsen kautta se taivahalt' astui. 595
Helskyen' mustahan sitt' vihuriin hänen hahmonsa haihtui.
Muureja sillävälin läheneepi jo Teukrojen joukko,
Etruskien päämiehet ja ratsuväen koko parvi,
ryhmittäin jaetut luvultaan. Koko kentällä riehuu
keikkuillen hevonen sekä piukkein' ohjinens hyppii, 600
kääntyen sinne ja tänne; jo laajalti peitsien rautaa
törröittää keto, hohdellen komeoist' asehista.
Vastahan rientävi Messapus, nopeatki Latinot,
myös Koras veljensäkin ja Kamillan impyen parvi,
kaikki he ilmauvat kedollen tanahan käsillänsä 605
keihäitään ojentain etähälle ja näit' täristellen;
miehien kiitäminen, hepojenkin korskunta kiihtyy.
Nuolien heitäntämatkalle tultua nää molemmat nyt
seisahtuvat, äkistään korottaat sotahuudon ja ärjyin
kannustavat hepojaan: jokapaikasta äkkiä tuiskii 610
keihäitä, tiheän lumen lailla, ja taivahan varjoo.
Äkkiähän tanapeitsin Tyrrhenus ja tuima Akonteus
yhtehen törmäävät sekä suurella ryskehell' ensin
aikahan saa häviön, nelijalkaisten karahuttaiss'
rintoja rintoihin. Alas syöstynä maahan Akonteus 615
aivan kuin salamalt' tahi viippaimen ison kuulan
kautt' etähällen lens sekä ilmahan henkensä heitti.
Oitis horjahtuvat sotarinnat ja kilpens Latinot
kääntyen viskaavat selän taa, hevot nurmille kääntäin.
Vainoovat, Asilaan komentaiss' etujoukkoa, Teukrot. 620
Porttien luo jopa saapuivat, kun taasen Latinot
nostavat huudon ja taas hepojaan takasin palauttaat;
nää paeten palajaa, kokonaan irt' ohjansa laskein.
Niinkuin arjullaan meri vuorohon hyökyvi, milloin
rannoillen etehenpäin roiskahuttaa yli riuttain 625
vaahtosta vettä ja kuohahtaa sorallen etähälle;
milloin taas nopeaan pakenee sekä kiehuen härppää
vieritetyt kivet, kun vesin vyöryvin jättävi rannan.
Kahdesti muurille päin Rutulot ajoi Tusceja takaa;
kahdesti taas, selän suojaten, täytyvät katsoa taakseen. 630
Vaan kun yhtyivät käsikähmähän kolmannen kerran,
rintamat kietouvat ja kun mies soti miestänsä vastaan,
silloin sortunehet valittaa; verivirrassa vyöryy
ruumihit kuin asehet sekasin, urosten tapellessa,
puoleks'ki kuolleet potk uvehet: raju ottelu nousee. 635
Orsilohkos Remulon, kun kammosi ryhtyä mieheen,
paiskasi keihäänsä hevoseen, osuen tämän korvaan.
Lyönnistä jalvoilleen kavahtaa jymyjalka ja vatkaa
haavasta tuskaillen, kavioit', ylös rintansa nostain.
Maahan suistuvi tuo pudoten. Katillus Jollan 640
ynn' ison urhoudelta ja varreltaan, asehiltaan
kaatoi Herminion, jonk' peitota keltanen tukka
liehi ja peitota hartiot olj; ei säikytä haavat
tuot'; asehill' oli altis. Tään isot hartiot keihäs
puhkaisee sekä tuskasta kiertää koukkuhun miehen. 645
Juokseepi jokapaikassa verta; he taistellen suovat
kuoloa, haavoistaan urohon myös kuolon he saavat.
Vaan kahakoiden keskess' amazoni-neito Kamilla,
kantaen viint', avoks toisen rintansa jäädessä, raivoo;
tää kädellään joko norjia peitsiä tihjähän paiskoi, 650
taikkapa vahvaa kirvestä uupumaton kätens käytti.
Helskää kultanen jouts olallaan, asehetki Dianan.
Vieläpä kun pakohon ajetaan sekä poijes hän taantuu,
kääntyen päin paetessaan joutsella nuolia ampui.
Ympärillään valitut sisaret ja Larinasta neito, 655
Tulla ja Tarpeija imp, joka vaskista kirvestä käytti,
Italon tyttäret, joit' omaks kunniaksensa Kamilla
oiviksi rauhan kuin sodankin kätyreiks valikoitsi.
Niinkuin thrakialaiset Amazonit kun Thermodontin
virran poikk', otellen koreoill' asehillansa, kiitää, 660
Hippolyte sotanainen ja vaunussa Penthesileia
kun palajaa sekä ympärillään iso neitojen joukko
riehuvi kirkuillen, kuun moisine kilpine helskäin.
Kennenkä peitsellä ens, kenen viimeks hirveä impi
surmaat? Kuin monet ruumihit kuolohon syökset sä maalle? 665
-- Euneon, Klytion pojan ensin, jonk' avonaisen
rinnan puhkaisee iso varsinen peitsensä eestään.
Kaatuu oksentain verisyöksyä tuo sekä maahan
suistuupi verihins' sekä tuskissa kiemurteleikse.
Nytpä Liriin, Pagasoonki hän yhtyi; näistä kun toinen 670
ratsulta haavotetult' alas syöstyä ohjia korjaa,
toinen auttamahan tätä saapuu suojuksetonna;
syöksyvät päistikkäin molemmat. Tähän liitti Amastron --
Hippotadeen; etähältä hän vainoten peitsellä kaataa
Tereon, Harpalykon sekä Demofo'on sekä Khromin; 675
kuin mont' paiskasikin kädellään vain keihoa, neito,
niin mont' tappoi Teukronki miest'. Tamineins etähällä
outone ynnä iapygilais-hevoll' Ornytus kulkee:
tään sotilaan tukevii olanpäitäpä nyljetty hiehon
taljanen peittää, päätänsä mut hukan hirveä kuono, 680
valkosin hampaineen sitä peittivät myös suden leuat;
suojanans maalainen käsissään oli nuija; se liikkui
joukkojen keskessä päältään muist' ylettyin ylemmäksi.
Tään erottain, joka helppoa olj sotilain paetessa,
hän lävistää sekä närkästyneenä nyt lausuvi hälle: 685
"Metsäänkös samonnees, Tyrrhenialainen, sä luulit?
Päivä jo sai, mikä näyttääpi valeheks sanojanne
naisien taistosta. Et vähäisen nimen sie isies vie
hengille kuitenkaan, kun Kamillan peitseltä kaaduit!"
Niin myös Orsilokhon sekä Buten, kaks jätinmoista 690
Teukroa: kääntynehen pois Buten peitsellä iski
pantsarin kuin kypärän välihin, miss' istuvan kaula
paisti ja miss' olaltaan vasemmalt' alas laskehti kilpi.
Kierrolla Orsilokhon jätin ahdistettuna välttää
piirissä ahtaammassa sen, vainoten vainoavaista. 695
Sitt' ison kirveensä uron luiden ja suojusten kautta
varpailleen kavahtain anovaan, ylen pyytävähänkin,
iskee, lämpösin' roiskuttain ajuneen hänen muotons'.
Appenninneiltä sotilas osui Aunonki poika
tään näkemään, näöstään mut säikähtyen aristuupi, 700
-- huonoin ei Ligureista, kun pettää sattuma salli;
kun ei juoksussa nähnynnä tää paon mahdollisuutta
eik' kuningattaren ahdistavan pois kääntyvän huomaa,
ryhtyi koettelemaan kavaluutta ja viekasta juonta,
lausuen näin: "Mitä on erityistä jos luotat sä, nainen, 705
voimalliseen hepohon? Pako heitä ja nyt tasamaalla
rohkeneppas käsikähmähän käydä ja jalkasin taistoon;
sittepä näet, kell' antaa kiitosta horjakka maine!"
Virkki; mut tuo, sydäntyin sekä suuresti harmistuneena,
ystävälleen hevon jätti ja yhdenlais-asehissa 710
pelvota kalpoineen, somin kilpinehen jalan vastaan
läksi. Mut nuorekas mies, petoksella mi voittavans luuli,
kiitääpi pakohon heti ynn' hevon kääntäen pois päin,
kannuksillahan kiihdyttelee nopeaa elukkaansa.
"Turha Ligur, kavaluudestas sinä tyhjähän kerskut, 715
turhaan, veijari, sie kotimaasi nyt konstia koitit;
ei sua pettävän Aunon luo petos ehjänä auta!"
Näin nimes impi, kun jalkoineen tulisest nopeoine
juosten hän sivuaa hevosen, edelt' ottaen ohjat,
kimppuhuns käy sekä rankaisee verisest vihamiehen; 720
kuin keveäst' ylevält' voi kallioltaan pyhä lintu
lennolla saavuttaa ylevistäkin pilvistä kyyhkyn,
pitää kiinn' otetun sekä käyrillä kynsillä raastaa,
tään veren, untuvien revittyin' alas sinkotess' ilmaan.
Huolimatonn' ei, näit' inehmoin isä ynn' ylähäisten 725
katsellen yleväisnä Olympon huipulla istuu.
Tyrrhenien Tarkhooisä kiihoittaa kamaloihin
taistoihin, kivottain närän katkeran tutkasimilla.
Siis sotahan sekä väistelevän väen keskehen Tarkho
karrauttaa hevollaan, kehottain sanoillaan sotajoukkoo, 730
myös nimeltään kutakin pakolaist' otelmaan palauttaa:
"Oi mikä pelko, te ain' kevytmieliset, toimettomatkin
Tyrrhenit, kuinkapa mielenne moinen valtasi arkuus?
Nainenko teit' työns karkuritielle ja tään väen voitti!
Kalpaa miks tahi näit' vasamoita me kannamme turhaan? 735
Eivätpä lempeilyyn hitahat ole tai kisaleikkiin,
taikka jos Bakkhon-tanssihin kutsuvi kaareva pilli,
joss' aterjat odottaa sekä täysine maljone pöydät,
-- tuo halunn' on ikä voimanne -- kun papit mielenne jälkeen
uhroavat sekä runsas atria korpihin kutsuu!" 740
Näin nimeten hevosen väen keskellen karahuttaa,
itsekin kuollakseen sekä raivoten käi Venulukseen;
ratsulta tempasi pois kädellään syleten vihamiehen,
tään sylissään sitt' aimolla voimalla joutuhun viepi.
Huutopa taivaallen kohoaa; siks kaikki Latinot 745
katsovat tuot'. Tasangolla nyt tuimana kiitävi Tarkho,
miehen ynn' asehet kulettain; sitt' tuon vasamasta
kärjen katkaisee sekä etsivi paljasta paikkaa,
minnekä kuolemanhaavaa löis; tenienpä se vastaan
estävi kaulaltaan käden, voimilla voimia välttäin. 750
Kuin ylähälle kun lentäen temmatun käärmehen kotka
keltanen vie, kun tarttuen kynsin sen kietovi jalkaan;
vaan mato haavoitettuna kiemurteleiks käperryksiin
ynn' omat suomuksens törötyttäen suin suhajaapi,
korkeallen kurottuin; tuo kuitenki käyrine nuokin 755
hakkaa taistelevaa sekä siipinens ilmassa läiskää:
saalihins tlburilaisenki näin juur joukosta Tarkho
voittaen vie. Etevää esimerkkiä päällikön noutain
Tyrrhenit hyökkäävät. Tuoss' Arruns kuollonomainen
peitsellä kuin kavaluudella vilkasta vainos Kamillaa, 760
ensin tutkaellen, mist' ois häll' ehtosin onni.
Minnekkä riehuellen väen keskessä käänsihe neito,
sinnepä Arrunskin samoaa sekä ääneti seuraa;
mistäpä voittaen tuo palajaa vihamiehien luonta,
sieltäpä nuorikin mies salahan nopeast hevot kääntää. 765
Milloin täält' yrittää tahi tuolt', joka suunnalta koettaa
kimppuhun käydä ja tarkkaa keihoa sylkytti, kehno.
Pappipa muinoinen Cybelen Khloreus etähällä
sattui kiiltelemään Frygian-komeoiss' asehissaan,
kun hepoaan ajel vaahtoavaa, jota kaunisti loimi, 770
kultais-haat sekä myös vask' suomut, sulkien moiset.
Tummasta muhkeena purppurast' etämaisesta itse
joutsestaan lykilaisesta laukas Gortynia-nuolii;
kultaa olj kypäräns sekä kultanen jouts olallansa
helskyi; myös solin kultasin keltaisest' sametista 775
manttelin laskoksiin hän liehuvihin kokoaapi;
yllään kirjottu takki ja polvill' olj haljakka-vaippa.
Tuot' sota-impi, ett' temppelihin troalais-tamineita
lahjoittais tahi itseäns ett' koristais otetulla
kultapuvullaan, tuota hän vain kahakan hälinässä 780
hurjana vainos ja kaiken joukon kautt' epimättä
saalihiks tuon asun saada nyt naisen kiihkolla pyysi:
väijytys-paikasta kun sopivan näki tullehen hetken,
keihoa sylkyttää, jumaloit' anoen täten, Arruns:
"Suurin haltia, templin Sprakten vahti, Apollo, 785
sie, jota ens kumarramme ja jonk' ylistykseksi lieskan
laitamme mäntyispuista ja, luottaen hurskauteemme,
astumme, palvelias, tulen kautt' yli hiilien leimun;
suo, isä kaikenvoipa sä, pois asetustamme poistaa
tään häpeän! En saalista tai tytön voitosta pyydä 790
arvoa enk' asettaan niitäkään; mull' arvoa muut työt
tuottakohot! Kun vain rajurutto tä haavahan sortuis,
niin kotikaupunkiin palajan minä mainehetonna!"
-- Kuuli ja toiveistaan tahallaan osan onnistumaan suo
Feebus; toisenpa taas osan haihdutti tuulien huostaan. 795
Ruttohon kuolohon että hän kaatais raisun Kamillan,
myöns anovalle, mut ett' isänmaan palaten näkis taasen,
ei luvannut, hajottain etelän rajutuulihin äänens.
Siispä kun viuhahtain kädestään lens ilmojen kautta
keihäs, tarkastavat sekä tuimina katsovat kaikki 800
Volskit nyt kuninkaatarta. Eipä hän tuulesta mitään,
ei hälinäst' eik' ilmassa kiitäväst' astalast' äkkää,
siks kunis tunkeutuin ota ottavi paljahan rinnan
alle ja juo syvällen osuneena nyt impyen verta.
Hämmästyneet sisaret saa yhtehen auttoaksensa 805
syöksähtyvää kuninkaatarta. Karkaa pelkuri Arruns,
riemuhuns pelko kun yhtyi eik' enähän rohennut tää
peitsehen luottaa tai vasamoin, käsin impehen käydä.
Aivan kuin susi, ennen kuin sitä kostajat vainoo,
vuorille korkeillen heti teittömillen pakeneepi, 810
paimenen raadeltuaan tahi myös vasikan isonlaisen,
tietäen rohkean työns sekä häntäns, sen alas laskein,
luihuna painaapi mahalleen sekä metsähän pötkii:
näinpähän Arrunskin näkyvistä nyt joutuhun poistui,
turvaiten pakohon näin joukon keskehen kätkyi. 815
Kuollen imp' kädellään veti keihoa, mut poviluiden
jää välihin syvähän tään haavaan rautanen nirkko.
Vaipuu hän veretönnä ja kuolohon raukeat silmät
synkkenevät; helo entinen purppuraposkilta poistui.
Kuollen Akkalle näin sitt', yhdelle ystäviänsä, 820
hän nimeää, johon ennen muitapa luotti Kamilla,
jonk' kera vaihtoi myös surujaan --, sekä lausuvi hälle:
"Voin tähän ast jotakin, sisar Akka, mut katkera haava
heikentää, sumullaan pimennellen mun luonani kaikki.
Riennä ja Turnollen nää viimeisn' neuvona saata: 825
saisi ett' otteluhun sekä Teukroja linnasta estäisi
Voi hyvin!" Näin nimetessään ohjakset kirpos ja maahan
vaipui pyörtyen itsekkin. Koko ruumihistaan hän
kylmeten kirvoittuu vähitellen ja kuollonomaisna,
kaulan ja hervottoman pään lask, eroten asehistaan; 830
huoahtain vast'mielisnä henkensä Tuonehen haihtui.
Tähtihin kultaisiin yleten siks surkea parku
nousevi; ärtyy vainen Kamillan kuoltua taisto;
kerralla hyökkääpi koko Teukrojen tihjäkäs joukko,
johtajat Tyrrhenien ja Evandron Arkadilaiset. 835
Vaan jo Dianan vartia vaarasen harjulla Opis
istuvi ylhäällä sekä pelvota taistoja katsoo.
Miesten raivoavain kun huutaissa parahillaan
kaukana huomas Kamillan surkean kuolonsa saaneen,
huokasi näin nimeten sydämestään hän syvimmästä: 840
"Liiaks, o neitonen, liioin ankaran sie kurituksen
sait, kun Teukroja vainota koettanut oot asehillas!
Ei sua auttanut, ett' erilläs lehikoissa Dianaa
palvelit aina ja harteillas ett' viintämme kannoit.
Ei sua kuitenkaan kuningattares mainetta vaille 845
heittänyt kuollessas eik' kuolosi unhotetuksi
jää inehmoiss' eik' kostota kuollehes mainehes kerro.
Ken hyvähän vaan haavall' on loukannut sinun ruumiis,
sen sovittaa elollaan!" -- Olj juurella korkean vuoren
muinois-Laurentoin kuninkaan Dercennuksen kumpu, 850
tehtynä maankamaroist', yli mink' oli tuuheva tammi:
tännepä haltiatar ihanin ens joutuhun lentäin
seisahtui ja Arrunsia kummun huipulta vahti.
Kun näki mieleltään ilosan sekä kerskoavaisen,
"Syrjähän miks", nimeää, "pakenet? Tänn' ohjoa kulkus, 855
tänneppä, hukkuva, vainen, Kamillan ett' arvosen saisit
palkan! Diananko vain sinäkin saat nuolista surmas?"
Virkki ja viinestä kultaisestapa lentävän nuolen
Opis otti ja närkästyneenä nyt jännitti joutsen,
hetkisen pingottain, kunis yhtyivät kera toistens 860
kiipperät päät ja kun sai molemmat kädet taas ihan suoraks,
rautasta kosk vasen nuolta ja jäntehell' oikea rintaa.
Tuskin viuhahtavan vasaman suhahtain läpi ilmain,
Arruns kuuli, kun ruumihisens samass' sai se jo nuolen.
Kuolevan tuon toverit sekä huokuvan viimeisillään 865
jättävät unhottaen virumaan kedon outohon multaan;
siivinp' Olympoon taivahiseen läks lentäen Opis.
Johtajan näin kadotettua läks ritarparvi Kamillan
karkuhun, myös pakenee Rutulot sekä tuima Atinas;
päälliköt eksynehet sekä yksin jäänehet joukot 870
suojaa etsivät, kun, hevot kääntäen, pyrkivät linnaan.
Eikäpä Teukroin ahdistaessa ja tuodessa surmaa
keihine kenkään kestää voi tahi näit' pysähdyttää;
vaan väsyneill' olillaan nämä löysiä jousia kantaa;
kiitäessään jymyää hepojen kapioist' tomukenttä. 875
Vyöryy muurien luo pölypilvi jo synkkä ja musta;
silloinp' vartiopaikoissaan emot, rintoa lyöden,
haikean huudon nostavat taivahan tähtiä kohti.
Jotkapa juosten ens avonaisihin syöksyvät porttiin,
näit' takoaan sekanen vihamiesten vainovi joukko; 880
eipä he kurjoa kuoloa vältä, mut kynnyksienki
luon', isänmaan varustusten kuin kodin turvasan luonai
kuolevat haavoihins. Osa sulkee heiltä jo portit
eivätkä rohkene tiet' tovereill' avata' tahi linnaan
laskea, tuot' anovaisia; syntyy surkein murha 885
porttia puollustavain sekä näihin syöstyjen kesken.
Jääneinä ulos itkevien emojen näkyvissä,
suin päin kaivoksiin osa, tungoksen tupatessa,
syöstähän; valloilleen hevot laskien muut sokeasti
porttihin murskauvat sekä ramppeihin vakavoihin. 890
Vieläpä äiditkin varustuksilla kiivahimmasti
-- heitä Kamillan es'kuva, lemp isänmaan kuten neuvoo
heittävät keihäitä käsineen hötelöin; kovan tammen
kangin kuin karastuin karahkoinkin matkivat rautaa,
innoissaan haluten ens' kuoloa linnansa eestä. 895
Turnon sillävälin salossaan kamaloittavi julmin
airut ja urhokkaan ylen rauhattomaks teki Akka:
Volskien rintamien hajonneeks, eronneeksi Kamillan,
tuimana hyökkääväin vihamiesten, auttaess' Onnen,
kaikki jo vallanneen; jopa ehtivän linnahank' kauhun. 900
Raivoten tuo, kosk' Juppiterin kova tahto sen vaatii,
hylkää miehitetyt mäen töyrät ja korpesat vaarat.
Tuskin olj näkyvistä hän pääsnyt, kentälle joutuin,
kun isä Aeneas avonaisihin metsihin mennen
nouseepi yli harjun ja synkästä korvesta lähtee. 905
Kumpikin näin väkineen varustuksille rientävi joutuin
eivätkä toisist' oo ylen pitkän matkan he päässä,
kun näki Aeneas ketojen tomun vallassa aivan
tupruavan etähällä jo Laurentolaisien joukot;
julman Aeneaan tuns Turnuskin asehissa, 910
astuvan jalkaväen, hepojenkin hurskavan kuuli.
Ehkäpä oisivat nää heti taistohon käynehet, jos ei
Länteiseen merehen väsyneet uvehens olis Febus
ruusunen kastanut, näin yön tuottaen mentyä päivän.
Kaupungin edustall' asettuu he ja vahtivat linnaa. 915
Viitteet:
V. 3. "Kuollosta", nim. Pallaan.
V. 8. "Asettaa" haudalle aseet niin, että niistä tuli Mezention hahmo
hänen aseissa ollessa.
V. 196. "Katalat", "onnettomat" olivat vasamat sen vuoksi, koska
ne eivät voineet pelastaa niiden omistajaa kaatumasta.