ANNA. Ja mitä minä heitä varten uhrasin, ja miksi minä nyt tänne tulin,
luulin olevani täällä niin tervetullut kuin taivaan enkeli! Oi, niitä
kurjia, niitä kiittämättömiä, niitä luonnottomia! (Pyyhkii silmiään ja
nuuskaa.) En, minä en tahdo itkeä; ne eivät sitä ansaitse.
RISTO. Rauhoittukaa, hyvä täti, ehkeivät ne sentään ole niin pahoja
kuin luulisi. Nuo kestipuuhat ja -- --