Kymmenes kohtaus.
Appiani. Marinelli.
Appiani. Noh, mitä nyt, herra?
Marinelli. Minä tulen hänen korkea-arvoisuutensa ruhtinaan luota.
Appiani. Mitä hänellä on käskettävää?
Marinelli. Minä olen ylpeä olemastani niin erinomaisen armon tuojana...
Ja ellei kreivi Appiani väkisen tahdo väärin tuntea minussa yhden
uskollisimmista ystävistänsä...
Appiani. Ilman esi-puheetta; jos mä tohdin pyytää.
Marinelli. Voinpa niinkin!... Ruhtinaan täytyy paikalta lähettää
Massan herttuan luokse asia-miehen naima-tuumissansa hänen tyttärensä
ruhtinattaren kanssa. Hän oli kauvan epäilyksissä, kenenkä siksi
määrätä. Viimein on hän päättäinnään, herra kreivi, lähettämään teidät.
Appiani. Minut?
Marinelli. Ja sen ... jos ystävyys tohtisi kehua ... ei ilman minun
esittämättäni...
Appiani. Totisesti, te panette minun pulaan kiitoksen tähden... En ole
ammoin aikoihin enään odottanut, että ruhtinas näkisi hyväksi minua
käyttää...
Marinelli. Minä olen vakuutettu, että se on vaan arvollisen tilaisuuden
puutteesta. Ja ellei tämäkään vielä olisi kyllä arvollinen semmoiselle
miehelle, kuin kreivi Appiani, niin on tosin ystävyyteni ollut liian
ajatoin.
Appiani. Ystävyys ja ystävyys, joka kolmantena sanana!... Kenenkä
kanssa minä sitte puhun? Markisi Marinellin ystävyyttä en olisi konsana
uneksinutkaan...
Marinelli. Minä myödytän tehneeni väärin, herra kreivi, kärsimättömästi
väärin, että olen teidän myöten-antamattanne tahtonut olla ystävänne...
Vaan, jospa niinki; mitä se tekee? Ruhtinaan armo, teille tarjottu
kunnia seisovat, enkä epäile teidän tavoittavanne niitä mielellänne.
Appiani (vähän mietittyänsä). Epäilemättä.
Marinelli. Noh, niin tulkaatte nyt.
Appiani. Minnekkä?
Marinelli. Dosalaan, ruhtinaan luokse... Kaikki on jo valmis; ja teidän
täytyy vielä tänä päivänä lähteä.
Appiani. Mitä sanotte?... Vieläkö tänä päivänä?
Marinelli. Parempi, vielä jos ihan tänä hetkenä, kuin seuraavana. Asia
on erin kiirehtivä.
Appiani. Tosiaanko?... Niin on mieleni paha, että täytyy luopuani siitä
kunniasta, jonka ruhtinas on minulle arvellut.
Marinelli. Kuinka?
Appiani. Minun ei käy tänä päivänä lähteminen; ... eikä
huomennakaan; ... eikä vielä yli-huomennakaan...
Marinelli. Te laskette leikkiä, herra kreivi.
Appiani. Niin teidänkö kanssanne?
Marinelli. Verrattomasti! Kuin pila koskee ruhtinaan, niin on se vielä
sitä hullumpi... Te ette voi siis?
Appiani. En, herra, en... Ja minä toivon itse ruhtinaan ottavan esteeni
hyväksi.
Marinelli. Sitä minä haluaisin kuulla.
Appiani. Ah, vähänen asia vaan!... Näette sen; minä aivon vielä tänä
päivänä ottaa itselleni vaimon.
Marinelli. Noh, entäpä sitte?
Appiani. Entä sitte? ... entä sitte?... Tuo kysymyksenne onkin ihmeen
arvelematoin.
Marinelli. On niitä esi-merkkiä, herra kreivi, että pitoja sopii
tuonnemma lykätä... En suinkaan luule siitä aina olevan morsiamelle
eli sulhaiselle etua. Asialla olkoon myötänään vastuksensakin. Mutta
kuitenkin, arvelen, että herran käsky...
Appiani. Herran käskykö?... Herran? Herra, jonka itse valitsemme siksi,
ei niin oikeastaan olekkaan meidän herramme. Sen myödytän, että teidän
tulisi osoittaa ruhtinaalle täydemmän kuuliaisuuden. Mutta ei minun.
Minä tulin hänen hoviinsa vapaa-tahtoisesti. Minä tahdoin kunnian
häntä palvella; mutta en orjanansa olla. Minä olen suuremman Herran
ala-valtias...
Marinelli. Suurempi tai pienempi: Herra on herra.
Appiani. Vieläpä minä teidän kanssanne tästä riitelemään. Lyhyesti,
sanokaa ruhtinaalle, mitä olette kuulleet: ... mieleni muka olevan
pahan, etten voi ottaa hänen armoansa hyväkseni, sen vuoksi, että mä
tänä päivänä päätän yhden liiton, joka on tekevä koko minun onneni.
Marinelli. Ettekö tahdo antaa hänen samalla tietää, kenenkä kanssa?
Appiani. Emilia Galotin.
Marinelli. Tämänkö talon tyttären?
Appiani. Tämän talon.
Marinelli. Hm! hm!
Appiani. Mikä mielenne?
Marinelli. Arvelisin, olevan siis sitä vähemmän estettä, viivyttää
vihkiäiset, kunnekka palajatte.
Appiani. Vihkiäiset? Ainoastaan vihkiäiset?
Marinelli. Hyvät vanhemmat eivät tuosta niin tarkkaa pitäne.
Appiani. Hyvät vanhemmat?
Marinelli. Ja jääpihän Emilia teidän varoillenne varmaan toki.
Appiani. Varmaan toki?... Te olette tuolla tokillanne ... toki koko
apina!
Marinelli. Minulleko niin, kreivi?
Appiani. Miks ei?
Marinelli. No taivas ja helvetti! Me tavataan toisemme.
Appiani. Pah! Äkäinen on apina; mutta...
Marinelli. Kuolema ja kadotus! Kreivi, minä vaadin hyvitystä.
Appiani. Se on tietty.
Marinelli. Ja ottaisin sen nyt kohdastaan: ... vaan en toki turmelle
tätä hellän sulhaisen ilo-päivää.
Appiani. Hento-sydämminen kappale! Ei toki! Ei toki! (Tarttuen hänen
käteensä.) Massaan en kaiketikaan anna tänä päivänä itseäni lähettää:
mutta kävelykseen teidän kanssanne on minulla aikaa jälellä...
Lähdetään! Lähdetään!
Marinelli (tempaisekse irti ja menee pois). Vaan malttakaahan, kreivi,
malttakaa!...
Yksitoistakymmenes kohtaus.
Appiani. Klaudia Galotti.
Appiani. Mene, heittiö!... Haa! se teki hyvää. Vereni on tullut
kiehuksiin. Sekä tunnen itseni toisin ja paremmin.
Klaudia (kiireimmästi ja huolestuneena). Jumalan tähden! Herra
kreivi... Minä olen kuullut kiivaan riidan... Teidän kasvonne palavat.
Mikä on tapahtunut?
Appiani. Ei mitään, armollinen rouva, ei niin mitään. Kammari-herra
Marinelli on osoittanut minulle erin hyvän työn. Hän on vapauttanut
minun käymästä ruhtinaan luona.
Klaudia. Todellako?
Appiani. Me saatamme nyt sitä aikaisemmin lähteä. Minä menen
kiirehtämään väkeäni liikkeelle, ja tulen paikalla takaisin. Sillä
välin on Emiliakin valmistuva.
Klaudia. Voinko minä olla ihan huoletoin, herra kreivi?
Appiani. Ihan huoletoin, armollinen rouva.
(Rouva menee sisään ja hän pois.)