Phoinikilaiset eivät ole sota- ja valloitus-teoista vaan keksinnöistä
ja teollisuudesta maineensa saaneet. He asuskelivat eteläisessä
Syriassa pitkin välimeren kaitaa rannikkoa. Tästä meren likeisyydestä
syntyi heissä halu merenkulkuun ja kaupankäyntiin; he olivatkin
vanhimmilla aioilla ainoat, jotka jotain laveampaa kauppaa kävivät,
vaihettaen eri maitten tuotteet toisiinsa. Ensiksi rupesivat
merirosvoiksi välimerellä, mutta pian kuljeskelivat tätä merta
kauppioina. Vanhin kauppakaupunki tällä rannikolla oli Sidoni, mutta
pian tuli Tyro kaikkein mahtavammaksi kaupassa ja liikkeessä. Tyron
rikkaudesta, loisteesta ja kaupan-teosta antaa propheta Hesekiel
(27:ssä luvussa) komean kertomuksen. Muut Phoinikilaiset olivat yhtä
vireät ja vilkkaat. Matkoiltansa toivat kotiinsa tinaa ja merenpihkaa
eli merenkultaa (joka vanhaan aikaan kutsuttiin elektroksi). Nämät
aineet oli heidän kaukaisista maista tuominen. Tinaa saatiin Britannian
saarista ja merenpihkaa luultavasti Itämeren rannikoilta. Toiselta
puolelta taas purjehtivat punaisesta merestä rikkaille etelämaille,
onnelliseen Arapiaan ja Intiaan.
Yhtä lavea oli myöskin Phoinikilaisten maakauppa, jota matkajoukoissa
eli karavaanissa käytiin Aasian kaukaisimmissa paikkakunnissa.
Tämmöiselle matkajoukolle myivät Jaakopin poiat Joseph veljensä.
Näin saivat Phoinikilaiset pitkin maata ja merta kaiken maailman
kalliimmat tuotteet, niinkuin kultaa, kalliita kiviä, helmiä, kanelia ja
suitsutuksia, jotka käytettiin pyhillä uhrilla. Tämän lavean kaupan
tueksi asettivat he siirtokuntia milloin minnekin. Tämmöisiä
Phoinikilaisten asettamia siirtokuntia oli Kretassa, Siciliassa,
Sardiniassa ja muilla Keskimeren saareilla ja erittäinkin Espanian
eteläisellä ja läntisellä rannikolla. Tässä syntyi noin v. 1100 e.Kr.
tuo kuuluisa Cadiz. Mutta Phoinikilaisten etevin siirtokunta oli
Ahrikan pohjois-rannikolle perustettu Karthago. Näin näemme jo kansojen
hämärässä muinaisuudessa pitkin Keskimeren rantamaita vahvoja
kaupunkia, joitten satamat oli täynnä liehuvia laivanviiriä, ja
kaukaisissa santakorvissa havaitsemme joka haaralle kulkevia
matkajoukkoja.
Mutta yhtä ison maineen ovat Phoinikalaiset keksinnöillänsä ansainneet.
Heistä luullaan lasin keksintö syntyneen. Tämä aine kuitenkin
muinaisuudessa ei niin yleisesti käytetty kuin meidän aikoina.
Sittemmin keksivät he purpura-värin, joka saadaan purpura-simpsukan
nesteestä. Tämä purpura-neste käytettiin ainoasti kangasten
värjäykseksi. Luultavasti on myöskin heistä luvunlasku, raha ja
puustavinkirjoitus saaneet alkunsa. -- Phoinikilaiset eivät
itsenäisyytensä aikana olleet yhtä valtakuntaa, vaan olivat jakauneet
moniin omavaltaisiin kaupunkikuntiin, joilla olivat omat
perintökuninkaansa. Näitten valta taas oli la'issa hyvin tarkkaan
määrätty ja rajoitettu. Näistä kaupungista oli -- kuten jo mainitsimme
-- Sidoni ja Tyro etevimmät. Sittemmin antautuivat Phoinikilaiset
Persian vallan alle ja tulivat näin tämän valtion onnen ja
onnettomuuden osallisiksi. Vihdoin viimeinkin oli heidän Rooman valtan
myöntyminen.