Ekyptin kansa on ensimäinen, josta sivistys ja viljelys on päässyt
muille maille leviämään. Kun Patriarkka Jakoppi vielä karjan-hoitajana
eleli päiviänsä, oli Ekyptissä jo täydellinen valtakunnallinen olo
muodostunut. Mutta kuin tämän maan luonto on niin erinomainen ja on
kansan edistymiseen ja sivistykseen meidän aikoihin asti paljon kossut,
niin on meidän ensiksi tämän kummallisen maan luontoa tarkasteleminen.
Ekyptin on Pohjois-ahrikassa ainoa maa, jonka läpitse iso virta
melkoiselta pituudelta juoksee. Maan viljelys ja satoisuus on kokonaan
tämän Nil nimisen virran vaikuttama. Sillä tämä voimallinen kymi tulvaa
joka vuosi kesä-aikana yli reunojensa ja peittää maan veteen. Silloin
täytyy asukasten paeta vuorien kukkuloille ja muille paikoille, joihin
tulvavesi ei pääse. Siellä sitten pysyvät, kunnes virta taas vetäytyy
takasin alaansa. Mutta tämä jättää mennessänsä viljamaille erinomaisen
höystävän lietteen, joka tekee pellot niin hedelmällisiksi, että, muuta
höystöä ja työtä kaipaamatta, antavat kylväjälle ihmeellisen runsaan
sadon. Tämä Nil-virran kastama alankomaa, joka myöskin kutsutaan Nilin
laaksoksi, on vanhastaan ollut oikea viljelyksen pesä. Viljelys on,
näet, virran juoksua seuraten, käynyt etelästä pohjaseen, niinkuin
vanhat muistomerkit vielä kylliksi osoittavat. Missä Ekyptiä
eteläisempänä Nilin molemmat haarat toisiinsa yhdistyessänsä tekevät
ison saaren, oli tuo ikivanha Meroe niminen pappein valtakunta. Tämän
valtion olivat ennen muinoin papit asettaneet ja, saatuansa kaiken
hallituksen käsiinsä, ruvenneet kaupankäynnillä kaukaisilla mailla
maata rikastuttamaan. Täällä sitten pääsi viljelys melkoiseen
kukoistukseen ja täältä sai myöskin Ekypti sivistyksensä alkusiemenet.
Ensi-alussa Ekypti ei ollut yhtä ainoata suurta valtakuntaa, vaan oli
moniin pienempiin jaettu, jotka sitten aikojen kuluessa yhdistettyinä
tulivat yhdeksi suureksi valtioksi, jonka pääkaupunki oli tuo mainio
Täbai, joka jo 1000 vuotta e.Kr. kutsuttiin "sataporttiseksi". Näissä
muinaisissa aioissa kukoisti tässä kaupungissa korkein sivistys, mikä
silloin maailmassa oli.
Näitten aikojen kuuluisimpia hallitsijoita Ekyptissa oli Sesostris
(1500 e.Kr.), joka valloitti Aasian kansat.
Pappien säätykunta oli muinaisista aioista Ekyptissä suuressa arvossa.
Tähän kuuluvat suvut olivat etevimmät ja rikkaimmat koko maassa. Heidän
omina oli myöskin kaikki laveimmat ja parhaimmat alustat. Kaikki virat
ja toimitukset, joissa tieteellistä oppia tarvitaan, olivat heidän
hallussa. Niin olivat he lääkäriä, tuomaria, rakentamisen johdattajia
j.n.e. Heiltä sai Moseskin kaiken oppinsa. Myös otettiin heidän
säätykunnasta kuninkaalliset neuvonantajat. Tällä lailla pääsivät
hallituksenkin asioissa perää pitämään. Pappien säätykuntaa likinnä
arvossa oli sotijain, joitten luku silloin, kuin valtakunta oli hyvissä
voimissa, meni aina puolen-miljonaan. Palkaksi saivat nämät alusmaita
nautittavaksi. Elatuskeinot eli ammatit olivat kolmannen lukuisimman
säätykunnan huostaan jätetty. Tähän kuului käsi-työläiset, taiturit ja
kauppiaat. -- Ekyptissä näemme siis olevan melkein samat kansalliset
laitokset kuin Intialaisillakin. Ekyptiläisillä oli aikaisemmin kuin
muilla kansoilla viisaat ja säveät la'it ja he antoivat siis muille
seurattavan esikuvan. Heidän uskontonsa oli epäjumalien Osiris'in ja
Isis'in palvelukseen perustettu. Näitten kuvat palveltiin yli koko
Ekyptin maan. Osiris kunnioitettiin sankarina ja maanviljelyksen
perustajana. Myöskin oli hän kuvauksena niistä luonnon voimista, jotka
tekivät maan hedelmälliseksi. Isis taas oli kuun kuva. Aivan
kummallinen tapa vanhoilla Ekyptiläisillä oli muutamien eläinten
kunnioitettaminen. Oli, näet, monta lajia eläviä, jotka sen hyödyn
vuoksi, joka ihmisillä heistä oli, pidettiin pyhinä. Semmoisia oli
kissat, käärmeet ja koirat y.m. Joka tahdollansa jonkun näistä elävistä
tappoi, rangaistiin kuolemalla. Mutta erinomaisessa arvossa pidettiin
kaksi sonnia, Apis Memphin ja Mnevis Heliopolin kaupungissa. Myöskin
epäjumalille uhrattiin sonnia. -- Ehkä tämmöinen ilkeä epäusko oli
päässyt Ekyptiläisiin juurtumaan, uskovat he kuitenkin, ihmisen elämän
jatkautuvan kuoleman jälkeen. Tämän elämän pysyväisyydestä eivät paljon
väliä pitäneet, mutta sitä enemmin pitivät kuoleman jälkeiset olot
arvossa. Sitä vasten olikin heillä iso huollenpito kuolleista ja
haudoista. Kuolleitten ruumiit balsamoittiin ja ovat semmoisinaan,
jolloin niitä kutsuttiin muumioiksi, säilyneet vuosi-sadat läpitsensä
meidän aikoihin asti. Balsamoittu ruumis käärittiin hienoon kankaasen
ja kasvot peitettiin naamarilla, johon kasvojen muoto oli kuvattu. Näin
verhottu pantiin muumia arkkuun kalliista puu-aineesta ja laskettiin
sitten hautaan. Haudat taas olivat isot maanalaiset luolat, jotka
tavallisesti olivat maakunnan läpi kulkevien vuori-selänneitten
juurella. He olivatkin haudoiksi hyvin sopivat. Nämät kuolleitten
lepokammiot ovat vielä meidänkin aikoihin asti säilyneet, kun elävien
asunnot jo aikaa ovat hävinneet.
Jo aikasin rupesivat Ekyptiläiset tähti-oppiin pystymään. He olivat
ensimäiset, jotka määräsivät auringon vuoden 365 1/4 päiväksi. Myöskin
on mittaus-oppi heidän keksimänsä ja lääkkiys-oppi pääsi heidän kautta
parempaan kuntoon. Heistä sai tuo kuvakirjoitus, josta nykyään kaikki
Ekyptin muistopatsaat ovat täynnä, alkunsa. Myöskin syntyi heistä
ylempi rakennus-taide, ehkä heidän synkeä mielenlaatunsa ja rakkaus
muinaisuuteen estikin heidät siinä taiteessa paljon edistymästä.
Rakennukset ovat hirvittävästä suuruudestaan kuuluisat. Maailman
mainiot ovat Pyramidit ja Obeliskit, nuot Ekyptiläisten jalot
muinaisuuden muistot. Obeliskit olivat nelikulmaiset, silitetyt
patsaat, jotka usein ulottuivat 200 jalan korkeaksi. Tämän
kiven-paljouden kuljettamiseksi ja asettamiseksi oli summattoman paljon
työväkeä tarpeella. Sentähden täytyi kansan rasittavilla päivätöillä
Pyramidin ja kuningasten hautojen rakennettaessa, menettää aikansa ja
voimansa. Niin puhutaan eräästä Keops-nimisestä kuninkaasta hänen yhtä
päätä pitäneen 100,000 ihmistä työssä rakentaaksensa pyramidin; ja
ilman tämmöstä väen-paljoutta ei olisikkaan semmoisia ihmetöitä voinut
syntyä.
Paitsi näitä rakennuksia löytyy myöskin maanalaisia teko-luolia, jotka
käytettiin asuin-huoneiksi tahi haudoiksi joko kansalle tahi
kuninkaille. Semmoisia katakombi-nimisiä hautoja oli kullakin
kaupungilla ainakin yksi, mutta toisinaan useatkin.
Tämä osuus Ekyptin historiasta, jonka nyt olemme kuvailleet, loppuu
8:teen vuosisataan e.Kr. Sen jälkeen valloittivat Etiopilaiset Ekyptin
maan, joka jo ennen oli jakaunut useampiin pienempiin valtakuntiin.
Ekyptiläiset kyllä loivat vieraan ikeen päältänsä, mutta entinen
kukoistus oli jo mennyt palaamattomiin. Tällä aialla tapahtuu vielä
tuon mainion Labyrintin rakentaminen. Tähän kuuluisaan rakennukseen
kuului kaksitoista peitettyä pihaa, puolentoista tuhatta maan päällä
olevata kammiota ja yhtä monta maan alle rakettua.
Muutamien vuosisatojen kuluttua noin v. 650 e.Kr. onnistui
Psammetikolle, päästä Ekyptiläisten itsevaltiaaksi. Nyt alkoi uusi
aikakausi Ekyptin historiassa. Muukalaiset, jotka ennen olivat olleet
maasta suljetut, pääsivät nyt vapaasti maassa liikkumaan. Kauppahalu
heräsi yht'äkkiä kansassa. Mutta eipä paljon aikaa suotu tälle uudelle
vireydelle, synnyttääksensä uusia voimia Ekyptin maalle. Jo v. 525
saivat Persialaiset koko maan haltuunsa. Ekyptin kansa, joka tähän asti
oli ollut kaikista maailman kansoista etevin, muuttui nyt yhä
vähäpätöisemmäksi. Kuninkaat olivat Persian läänitys miehet, kunnekka
Makedonian kuningas Aleksanteri Suuri v. 332 e.Kr. valloitti Ekyptin
maan. Mutta eipä aikaakaan, niin hajosi tuo iso Makedonialainen valta,
perustajansa kuoltua v. 323. Silloin otti Ptolemaio, joka oli ollut
Aleksanterin sotapäälliköitä, Ekyptin maan hallitaksensa. Siis oli
Ekypti taas päässyt itsenäiseksi valtakunnaksi, jommoisena se pysyi,
kunnes joutui Rooman käskyn-alaisiksi. Kuitenkin sai kansa pitää omia
kuninkaitansa aina vuoteen 31 saakka, jolloin maa tehtiin roomalaiseksi
maakunnaksi. Tästä aiasta alkaen hävisi tämä ihmeellinen maa historian
muistosta. Kansain-vaellusten aikoina, joista vasta tulemme puhumaan,
oli Ekypti milloin yhden milloin toisen kansan rääkättävänä, kunnes
yhdistettiin Turkin valtakuntaan, jonka alusmaana se tähän asti on
pysynyt. Viimeisellä vuosikymmenisellä ovat tieteet ja taiteet Ekyptin
maassa taasen syntyneet uuteen vireyteen ja voimaan.