Ihmiskunta yleensä.
Sekä uskontomme pyhät alku-tiedot, että muutkin kansojen vanhimmat
muistojutut viittaavat siihen, että ihmis-kunnan alku-perä on ollut
Keski-aasiassa. Siellä on luontokin niin runsaasti jakanut
kauneuttansa, että nämät paikkakunnat Moseksen kirjoissa täydellä
oikeudella kutsutaan "Paratiisiksi" eli "Jumalan puutarhaksi". Pyhä
Raamattu, joka on uskottavista historiallis-tiedoista vanhin, kertoo,
niinkuin tiedämme, että ihmiset ovat lähteneet yhdestä paris-kunnasta,
Aatamista ja Eevasta. Mutta ihmiskunta hävitettiin pian pahuutensa
tähden; ainoastaan Noa perheenensä jätettiin elämään. Kolme poikansa
Sem, Ham ja Japhetti tulivat nyt uuden ihmissuvun esi-isiksi.
Sittemmin ovat myöskin maanpallon kansat näistä Noan pojista saaneet
nimitystä, kun ovat jakauneet kolmeen isoon lahkoon: Semilaiset,
Hamilaiset ja Japhettilaiset.
Koska nyt aikojen kuluessa ihmiset yhä levisivät leviämistänsä maan
päällä, muuttuivat he vähitellen ulko-muotonsa puolesta toisistansa
eriäväisiksi. Tähän oli monta vaikuttavaa syytä, milloin eri ilma-ala
ja muu asuntopaikan eroovaisuus, milloin eri sivistyksen- ja elatuksen
tila. -- Sentähden hajosivatkin ihmiset eri kansoihin; kansa, näet, on
yksi yhteiselämään liitetty väen-paljous, joka kieleltä tahi
ulko-muodolta, tavoilta, uskonnolta ja hallitus-muodoltansa taidetaan
muista kansoista erittää. Mutta muutamat kansat pysyivät likemmässä
sukulaisuudessa toisillensa, toiset taas vallankin vieraantuivat ja
sillä tavoin on syntynyt koko maanpiirissä viisi eri ihmislajia eli
luokkaa, jotka kuitenkin kaikki, -- kun ovat yhdestä pariskunnasta
saaneet alkunsa, -- ovat itsestänsä yhtä pätevät, vaikka monenlaiset
seikat ovatkin estäneet heitä samaan kuntoon pääsemästä.
Nämät ihmisluokat ovat:
1. _Kaukasolainen_ ihmisluokka, johon kuuluvat kaikki
Eurooppalaiset, paitsi suomalaista kansan-lahkoa, Länsi-aasialaiset ja
Pohjois-ahrikkalaiset. Tämä luokka, joka on Kaukason vuori-selänteen
mukaan nimitetty, on kaikista etevimpänä pidettävä. Sillä tämä on se
ainoa, johon sivistys on oikein päässyt juurtumaan ja josta se sitten
on levinnyt toisille kansakunnille. Sentähden voimmekin sen sanoa
ihmiskunnan johdattajaksi. Hänen jalo kutsumuksensa näyttää olevan
sivistyttää vielä raakuudessa eläviä veljiänsä. Myöskin ihmiskunnan
historia kertoilee melkein ainoastaan tähän kuuluvien kansojen
vehkeistä ja edistymisestä, -- vaalea iho, pitkät ja pehmeät hiukset
ynnä kaunis ja soma kasvojen muoto ovat Kaukason ihmis-luokan
tunnus-merkit.
2. _Mongolilainen_ ihmisluokka; siihen kuuluu isoin osa Aasian
asukkaita, jos Länsi-aasialaiset eroitamme, vieläpä Suomalaiset kansat
Euroopassa ynnä Eskimot Pohjois-amerikassa. Siihen kuuluvilla kansoilla
on enimmitten vaalean-keltainen iho, karheat hiukset, silmän-nurkat
vinossa ja poskipäät (sasupäät) pystyssä. Suomalaiset ovat tässä
luokassa melkein ainoat, jotka ovat päässeet korkeampaan sivistykseen.
3. _Aitiopilainen_ ihmisluokka; tämä sisältää kaikki Ahrikkalaiset,
jotka eivät kuulu Kaukasolaiseen ihmisluokkaan. Tunto-merkkinsä ovat:
musta iho, villavat käherä-hiukset, paksut huulet ja nykärä nenä. Se
kutsutaan tavallisesti Neekeriksi.
4. _Amerikkalainen_ ihmisluokka; tähän kuuluvat kaikki
Amerikan kotoperäiset kansat eli alku-asukkaat. Nämät tunnetaan
vasken-karvaisesta ihosta, ohuesta mustatukasta ja leveästä
naamastansa.
5. _Malajilainen_ ihmisluokka; tähän kuuluu osa Intian itä-saarennon
asukkaita ynnä Etelä-meren saaristolaiset. Malajilaiseen kansakuntaan
kuuluvilla on ruosteen-karvainen iho, leveä nenä, pitkä suu, mustat,
paksut käherä-hiukset.
Näistä ihmisluokkain tunnus-merkeistä havaitsemme, ihon, tukan ja
pääkallon rakennuksen paraiten osoittavan, mihin luokkaan kukin kansa
on luettava. Kaukasolaisessa ihmisluokassa tunnetaan Eurooppalaisen pää
kohta pitkällisestä raivastaan, joka tavallisesti on munanmuotoinen,
myöskin kauniista otsan kuvusta ja suorasta nenän-roustosta, joka on
joksikin esiin pistävä. Itäindialaiset ovat merkittävät pääkallonsa
suipukasta kuvusta, lyhyestä taka-raivasta ja varsin lujista
leukapielistänsä. Aitiopilaisen ihmisluokan Ahrikkalaisilla taas on
kaita taka-raiva ja lyhyt nenän-rousto, mutta Tartarilaisilla ja
Kalmukilla Kaspian meren tienoilla on suippo pääkallo, alhainen otsa,
syvät silmänkolot ja aivan lyhyt nenän-rousto.
Näin helposti ei käy ko'on ja vartalon puolesta ihmisluokat toisistansa
eroittaa. Lyhyimmät ihmiset asuvat pohjois- ja etelä-navan likellä. He
harvoin ovat enemmän kuin neljän jalan korkuiset. Syy tähän
matelevaisuuteen on kylmä ilma, joka myöskin kutistaa kasvut ja estää
heidät sitten kurjuudestansa kohoomasta. Pää-syy kansojen erinäisyyteen
on ilmanala, jolla ymmärretään jonkun maan kylmyys, lämpimyys ja säät.
Mimmoinen ilmanala maassa on, rippuu varsinkin siitä, onko maa
päiväntasaajaa likellä vai siitä kaukana. Mitä likempänä
päiväntasaajata maa onpi, sitä lämpösempi; mitä kaukaisempana siitä,
sitä kylmempi. Myöskin monta muuta seikkaa kosee ilman-alaan. Niin
voivat meren likeisyys, maan sisällinen luonne, jos se esimerkiksi on
suoperäinen tahi ei, ja korkeat vuoret, jotka maan rajoittavat ja
suojelevat, tehdä ilmanalan joksikin toisemmoiseksi, kuin
päivä-tasaajan kaukaisuudesta arvaten päättää sopisi.
Kun nyt Kaukasolainen ihmisluokka, joka on kaikista vanhimpana
pidettävä, yhä levisi maan päällä, niin oli tästä välttämätön seuraus,
että ne ihmiset, jotka Aasiasta muuttivat majansa tuohon kuumempaan
Ahrikkaan, tulivat monen muutoksen alaisiksi. Niinpä muuttui ihonsa
ihan mustaksi. Mutta ilmanala ei kose ainoastaan ruumiin kuntoon ja
muotoon, vaan myös ihmisten hengelliseenkin vireyteen. Myöskin
elatusaineista ja muista ihmiseen koskevista asioista voimme saman
sanoa. On esimerkiksi havaittu, että ihmiset, jotka vuorimaissa asuvat,
ovat vireät, ahkerat, innokkaat ja vapautta rakastavaiset, mutta
nevaisten paikkakuntien asukkaat synkkämieliset ja jotensakin
tylsäpäiset. Tästä yleisestä luonnonla'ista on kuitenkin monta
poikkeusta.
Kansakuntien erityisiin ihoihin nähden, on vielä seuraava seikka
muistettavana. Ihmisen ruumiilla on oikeastansa kaksi peitettä, toinen
ulkopuolinen tahi päällysnahka ja toinen sisällinen, joka nimitetään
varsinaiseksi nahaksi. Näitten peiteitten välillä on mahdottoman hieno
liivainen aine, joka leviää yli koko ihmisruumiin. Tämä aine tekee
semmoisen ihojen erinäisyyden mahdolliseksi; Neekerillä on se musta ja
Malajilaisilla ruosteen-karvainen. Tämä liiva, näet, hiiluu kuulakan
eli läpi-näyttävän päällysnahan läpi ja antaa siis ruumiille värinsä.
Mutta tämän liiva-aineen väriin kosee myös ilman-ala paljon.
Koska nyt olemme tarkastelleet tämän ihmiskunnan jakaamisen viiteen
pää-luokkaan, niin käykäämme katsastelemaan ihmisten ensi-oloja ja
alku-seikkoja.
Paremmin ja selkeämmin kuin uskontomme alku-tiedoissa, ei ole missään
ihmiskunnan ensi-olot kuvattuina. Ensimäisestä pariskunnasta syntyi
perhe. Tästä taas syntyi toisia perheitä, jotka yhdistyivät isoon
perhe-kuntaan, jonka luonnollinen esimies vanhin perheen-isä oli.
Luemme Moseksen kirjoissa, että Aaprahamin suku jo kolmannessa
sukupolvessa, Jaakopin isännöidessä, sisälsi seitsemänkymmentä henkeä.
Tämä seitsemän-kymmenen hengen lukuinen perhekunta läksi Ekyptiin.
Kolmensadan vuoden kuluttua oli tästä Jaakopin perhekunnasta jo
paisunut kansa, johon kuului monta sataa tuhatta henkeä.
Samatekkuin Heprealainen eli Juutalainen kansa, ovat myöskin muut
kansat vähitellen syntyneet.
Aivan ihmeteltävä on, kuinka ihminen niillä hengellisillä lahjoilla ja
voimilla, jotka Jumala hänelle lahjoitukseksi oikeasta kodistansa
antoi, vähitellen halvasta olostansa on voinut päästä sille korkealle
sivistyksen kannalle, sekä tiedetten että taidetten puolesta, jolla se
nyt on.
Puute oli nähtävästi ihmisen ensimäinen opettaja, ja tuo ihmisen
keksintö-voima toinen. Kuvitelkaamme mielehemme ensimäiset ihmiset,
kuinka alastomina hääräsivät maan päällä. Nyt teki kuumuus tahi kylmyys
jotakin suojelusta heille tarpeelliseksi. Silloin näki ihminen eläimet,
kuinka he juoskentelivat suojelevissa peitoissansa, jotka itse Luoja
oli heille antanut. Eipä siis ihmettä ollutkaan, että ihminen tappoi
eläimet ja heidän lämpöisistä taljoista teki itsellensä puvun.
Semmoisista vähäpäätöisistä aluista syntyivät kaikki keksinnöt, jotka
sittemmin ihmisten kautta tapahtuivat. Ensimäiset puitten lehdistä ja
eläinten taljoista säitä vastaan suojelukseksi tehdyt peitot olivat
pian toisiin soveliaampiin ja mukavampiin vaatteisin vaihetettavat.
Värin koreus, josta itä-maissa eläinten taljat välkkyvät, yllytti
myöskin ihmistä pitämään ulko-näöstänsä ja vaatteistansa enemmän
huolta. Sittenpä keksittiin kutominen ja pianpa reipasteltiin
kudotuissa kankaissa, jotka sittemmin opittiin monenmoisilla värillä
koristamaan. Yhtä halpa alku oli myöskin rakennustaidon. Ihmisten tarve
suojella itsensä kylmästä, lämpimästä ja sateista pakoitti heitä
itsellensä majoja tekemään, jotka alussa eivät olleet muista
rakennusaineista, kuin lehdityksistä, mutta sittemmin tulivat yhä
muhkeammiksi, kunnes viimein opittiin kiviä yhteen liittämään ja muuria
rakentamaan.
Kuinka kielet ovat ihmisille syntyneet, taidamme vieläkin joka hetki
pienissä lapsissa havaita. Lapsi, kun ei vielä muulla keinolla voi
tahtoansa ja mieltänsä selittää, käyttää aina ensiksi viittaus-puhetta;
sittemmin vasta oppii muutamia sanoja lausumaan ja pieniä lauseita
sommittelemaan. Moninaisista syistä näyttää se meille aivan
todenmukaiselta, että ensimäiset ihmiset ovat samaa keinoa käyttäneet
ymmärtääksensä toinen toistansa. Äänellisestä puheesta syntyi myöhemmin
kuva-kirjoitus, jolla ymmärretään taito määrätyt mielimykset ja
ajatukset silmille esitellä ja muistossa pitää. Jos esimerkiksi
voiman mielimys tahdottiin oikein nähtäväksi tehdä, niin kuvailtiin
Jalopeura eli joku muu elävä, jolla tiedetään olevan paljon voimia.
Tällä kuva-kirjoituksella täytyi ihmisten kauvan tulla aikaan,
kunnes viimeinkin puustavi-kirjoitus keksittiin. Tultiin, näet,
ajattelemaan, että olisi mahdollinen yksityisille kieliäänille merkkiä
mukailla ja niinpä sitten päästiin kirjainten keksintöön. Tämä
puustavi-kirjoituksen keksintö, jonka kautta me kuinka hyvänsä voimme
toisille ajatuksemme ja tuntomme ilmoittaa, osoittaa täydellisesti,
millä erinomaisilla lahjoilla ihmisen henki on varustettu. Sekä
kirjainten keksinnön että myöskin kirjapainon kautta, joka paljoa
myöhemmin keksittiin, on ihmiskunnan sivistys tukevalle pohjalle
iäksi-päiväksi perustettu.
Yhdestä kielestä, joka ensi-aikoina oli koko ihmiskunnalla yhteinen,
syntyivät ilmanalan ja muitten ulkonaisten seikkojen vaikutuksesta
monet erilaiset kielen-murteet. Näistä murteista ovat sittemmin eri
kielet saaneet alkunsa. Mutta näillä on kuitenkin muutamia yhteisiä
lakiloita, josta meidän sopii arvata heidän kaikkien yhdestä
alkukielestä lähteneen. Aivan kummallisiin päätöksiin tulemme kielten
toisiinsa vertaamisella. Niin esimerkiksi näemme Saksan ja Persian
kielissä, jos heitä toisiinsa vertaamme, paljon yhtäläisyyttä, vaikka
Saksalaiset ja Persialaiset asuvat kovin kaukana toinen toisestansa.
Tämä näyttää todeksi, että Saksalaisten esi-isät ennen muinoin ovat
Aasiassa asustelleet.
Kielten muodostumiseen kosee myöskin paljon kunkin kansan sivistys ja
viljelys. Sivistynyt ihminen puhuu äidin-kieltänsä varsin toisella
tavalla, kuin sivistymätön. Useinkin on hänen vaikea ymmärtää sitä
puhetta, millä luonnon kasvattama ihminen koettaa ajatuksiansa
selitellä. Mitä tässä on puhuttu erinäisistä ihmisistä, se myöskin
sopii kokonaisiin kansoihin.
Myöskin elatus-keinot ovat aikojen kuluessa ihmisissä paljon
edistyneet. Alussa elettiin ainoastansa puitten hedelmistä, joka
ihmiskunnan ensimäisessä asunto-paikassa, tuossa satoisassa ja
lämpöisessä Aasiassa oli vallankin sopiva. Vasta sittemmin opittiin
maan-hedelmistä elatusaineita hankkimaan. Taas kun huomattiin, että
muutamat eläimet hankkivat itsellensä ruokaa toisien elävien lihasta,
tässäpä se ajatus, eikös olisi myöskin ihmisillen tuosta jotakin
ruuan-puolta. Mutta kun tämä joksikin karvaalta ja kitkerältä maistui,
raa'alta syödä, juohtui jonkun mieleen, eikö sitä voisi kuinkaan
ma'ustaa. Tästäpä sitten ruvettiin keittämisen ja paistamisen keinoa
viljelemään. -- Tarve myöskin pakoitti ihmiset maanviljelykseen
ryhtymään. Kun ihmiset yhä karttuivat karttumistansa, ei riittänyt
enään ihmisten tarpeesen tuo vilja, joka itsestänsä nousi maan povesta.
No, sitten ei muuta neuvoa ollut, kun koetella, millä keinolla
saataisiin viljasato enenemään. Tästäpä keksittiin tuo ihmiskunnan
sivistykselle aivan tärkeä maan-viljelys, joka vieroitti kansat
kolkasta kierto-elämästä ja tuimasta metsästämisestä, kiinnittäen
heidät vakinaisiin asunto-sioihin. Ihmiskunnan viimeiset keksinnöt
olivat tieteet ja taiteet. Ensimäinen tiede, joka oli ihmisille tuttu,
oli tähtitiede. Karja-kansat, jotka öisin oleskelivat ulkona
itä-maitten kirkkaan ja lämpimän taivaan alla, tottuivat pian tähtien
säännöllistä juoksua tarkastelemaan, aina nähdessänsä heitä
kimaltavaisella taivaalla. He koettivat tämän järjestyksen
ijankaikkisia lakiloita tiedustella ja oppivatkin pian sekä heille
tuttujen tähtein että myöskin auringon ja kuun juoksua luvunlaskulla
määräämään. Ruoko-putki, johon paimen sattumuksesta puhalsi, antoi
ääntä jonkunmoista ja niinpä oli ensimäinen askel soittokalujen
keksintöön otettuna. Vedenpinnalla uiskenteleva vesilintu kiihoitti
ihmistä koettamaan, eikö olisi myöskin hänen mahdollista vesiä
kuljeskella. Muutamat yhteen liitetyt hirret eli ontaksi koverrettu
ranka (kuten Suomalaisten haapiot) olivat ensimäiset alukset. Nämät
tulivat pian yhä täydellisemmiksi, sittenkun niihin liitettiin airot ja
purjeet. Tämmöinen oli alus-rakennuksen alku. -- Tämmöisistä pienistä
alkuseikoista synnyttyänsä, ovat vuosisatojen kuluessa tieteet ja
taiteet edistyneet, kunnes ovat päässeet siihen isoon kuntoon, jossa
meidän aikoina ovat.
Jos luomme silmät maankarttaan, joka esittelee koko maanpallon pintaa,
näyttää se meille melkein mahdottomalta, että ihmiset yhdestä ainoasta
paikasta olisivat voineet levitä kaikkiin maanpallon osiin.
Kysyttäneen, kuinka ovat ihmiset voineet päästä Amerikkaan eli
Etelämeren saariin siihen aikaan, jona merenkulku tapahtui ainoastaan
pienillä ja heikoilla aluksilla. Tähän voimme ehkä vastata, että maan
erityiset osat ennen vedenpaisumista, ja milt'ei jälkeenkin päin,
olivat useammissa kohden toisiinsa yhdistettyinä ja että Amerikka siis
oli Aasian tahi Ahrikan kanssa jonkunmoisessa yhdistyksessä.
Alku-kansan siirtyminen toisiin maanosiin tapahtui silloin, kuin se
karttui niin lukuiseksi, ett'ei enään mahtunut yhteen asunto-paikkaan.
Osa siitä läksi joko omalla ehdolla tahi muitten pakoittamisesta
vanhasta asunto-siastaan vaeltamaan. Ensimäiset matkustukset
ihmiskunnan alku-kodista näyttävät kääntäytyneen itäänpäin auringon
nousua kohden. Näin tulivat Kiina ja Intia ensiksi kansoitetuiksi;
vasta myöhemmin Etelä-aasia ja Ahrikka; viimeiseksi on kaiketi Eurooppa
saanut asukkaansa.
Näitä tarkastellessamme, emme taida olla ihmettelemättä Jumalan
viisautta, joka niin on varustanut ihmisruumiin, että ihminen voi
asuskella missä osassa hyvänsä maanpalloa ja nauttia kaikki sen
syötävät tuotteet. Monta eläimen ja kasvun lajia lakastuu ja kuolentuu,
jos heitä kauaksi alkuperäisestä kotopaikastansa muutetaan.
Vieläkin luokaamme silmämme itse maanpalloon, tuohon isoon
näytelmä-paikkaan, jossa kansakunnat hääräävät.
Kuinka maanpallo on saanut nykyisen muotonsa selittelee meille Pyhä
Raamattu. Maanpallon muodostuminen ynnä eläin- ja kasvu-kunnan luominen
tapahtui aika-kausissa, joitten pituus rippui siitä, kuinka pian
yli-ympärin paisuva vesi oli voinut siaa jättää. Kun nyt tuo ääretön
veden-paljous oli juossut maanpallon syviin koloihin, syntyivät meret,
ja veden-pintaa ylemmäksi nousivat erityiset maan-osat vuorinensa,
jotka olivat ikäänkuin maanpallon luut. Tuimat virrat raivosivat
itsellensä tien ja tekivät laaksoja. Kasvukunta syntyi koristaen
maanpintaa. Tähän loi Jumala sitten eläimet ja ihmisen.
Se maanpiirin osa, jossa ihmisillä ensiksi oli asunto-siansa, oli
Aasia. Sitten mainitsee historia Ekyptiläiset Ahrikassa ja viimeiseksi
kansakunnat Euroopassa, joka sittemmin viljelyksensä puolesta tuli
maanpallon etevimmäksi osaksi.
Mimmoisessa tilaisuudessa Amerikan ja Australian asukkaat olivat,
ennenkuin nämät maanpiirin osat 15:nnen vuosisadan lopulla löydettiin,
emme ollenkaan tiedä, koska kirjoitustaito oli näille kansoille ihan
outo ja he eivät siis ole voineet mitään kirjallisia jäännöksiä jättää.
Lähtekäämme nyt erinäisten kansojen historiaa tarkastelemaan.
Ensimäinen Osake.
Kristuksen edelliset kansat.