"'Ha, ha!' sanoi sorsa nauraen -- muistatko _sen_?"

"Kyllä muistan -- kukkaruukut jaloissani, ja kaikki. Olemme olleet

yhdessä kaiken tämän aikaa; ja minun täytyy sanoa sinulle hyvästi

päivälliseen asti. _Tokihan_ näen sinut päivällisellä? _Tokihan_

et hiivi huoneeseesi, kulta, ja jätä minua yksikseni koko illaksi?

Hyvästi, rakkahin -- hyvästi".

"Hyvästi, Poju, hyvästi. Varo veräjänpieltä! Älä päästä Rufusta

valloillaan syöksymään talliinsa. Hyvästi. Kyllä tulen päivälliselle;

mutta -- mitä teen nähdessäni sinut valolla?"

Valittuja kertomuksia(#54408) · 第 7 / 7 段