"Heittäen huomioon ottamatta pienimmät vastaväitökset, tulemme
me viimeiseen, mikä tässä merkillisessä kirjassa esiintyy. Tämä
väitös eroaa kaikista toisista siinä, että se myöntää taloudellisen
tasa-arvoisuuden menestyvän ja kohottavan ihmiskuntaa entistä
korkeammalle onnellisuuden ja ihmisyyden asteelle. Mutta samalla se
ottaa juuri tämän myönnytyksen vastustuksiensa perusteeksi."
"Sen väitteen tulee olla kerrassaan eriskummaisen", sanoin. "Antaapas
kuulla sen lähemmät perusteet."
"Vastustajat väittivät seuraavalla tavalla: 'Ajatelkaamme, että
köyhyys, kurjuus ja kaikki muut sellaiset vaikuttimet hävitetään
maailmasta. Silloin jokainen tulisi saamaan takeen siitä, että heillä
ja heidän lapsillaan tulisi olemaan yllinkyllin kaikkia tarpeita.
Siitä vuorostaan olisi seurauksena, että ihmisten lisääntyneistä
ei ole mikään vaikutin rajoittamassa. Kun kaikki seikat olisivat
kaikille yhdenvertaiset, merkitsisi se, että väkiluku kasvaisi
hirveän suuressa määrässä, josta vuorostaan seurauksena olisi ruoan
kulutuksen lisääntyminen siinä määrässä, ettei sitä voitaisi tyydyttää
tiedossaolevilla keinoilla. Tulisi olettaa, että peräti uusi, tähänasti
varsin tuntematon elintarpeiden ja niiden tuotannon muoto löydettäisiin!'
"Katsottakoon nyt tätä vastaväitöstä lähemmin. Väitös lähtee
osottamaan, että kun köyhyys ja kurjuus poistuisi, niin ihmissuvun
nopealle lisääntymiselle ei löydettäisi mitään esteitä ja rajoja. Siis
toisin sanoen, tämä väite olettaa, että hyvin vointi ja onnellisuus
edellyttää lasten syntymisen lisääntymistä."
"Niinpä luulisi", vastasin minä.
"Mutta niin ei kuitenkaan todellisuudessa tarvitse olla. Katsoo
esimerkiksi kapitalistisen aikakauden rikkaita ja sivistyneitä. Heillä
oli yllin kyllin rikkauksia ja ei yhtään puutteista johtuvia huolia.
Ne eivät saattaneet siis vaikuttaa heidän lisääntymisprosenttiinsa.
Ja kuitenkin lähemmin katsottuna havaitsemme, että heidän
keskuudessaan perheet ovat sangen pieniä. Tuskin syntymäprosentti
vastaa kuolevaisuutta. Vieläpä väitetään, että rikasten ja varakasten
luokkien perheet hävisivät sentähden, että heidän keskuudessaan
lasten syntymisprosentti oli harvinaisen alhainen. Mikä sen aiheutti?
He olivat rikkaita, sivistyneitä ja saivat elää miten tahtoivat. Ja
kuitenkin heidän piireissään syntyvien lukumäärä oli arveluttavan
pieni. Siis, vielä kerran, mikä sen aiheutti"?
"Luultavasti se seikka", vastasin minä, "että sivistys ja valistus
oli kehittänyt heidän siveyskäsitteensä niissä asioissa korkeammaksi,
joten eläimellisyys, joka siihen asti oli siksikin valtavana
esiintynyt, kadotti heidän piireissään jalansijansa. Samalla myös, kun
perheet yleisesti valistuivat, kieltäytyivät naiset olemasta miesten
sukupuoliorjia ja rupesivat saamaan sananvaltaa sukupuolielämän
kaikissa asioissa."
"Aivan niin. Sinun vastauksesi on kylliksi kumoamaan Malthusilaisten
vastaväitteen korkeamman ja paremman elämänjärjestelmän perusteita
vastaan sen nojalla, että ihmiskunnan lisääntyminen siten liijalliseksi
kävisi. Malthus, kuten tietänet, uskoi, että ihmisillä on suurempi
taipumus lisääntyä mitä tuotanto olisi sallinut, joten siitä oli
seurauksena yhä lisääntyvä elintarpeiden puute. Moinen katsomus
rikkaiden keskuudessa oli hyvinkin laajalle levinnyt -- rikkaiden,
jotka kuitenkin varsinaisesti olivat maailman kurjuuteen syyllisiä. He
tietysti olivat varsin tyytyväisiä sellaisesta opetuksesta, joka kaiken
syyn heidän niskoiltaan siirsi luonnon syntiluetteloon. Sitäpaitsi oli
Malthusen oppi rikkaille edullinen toisessakin suhteessa. Se nimittäin
vastusti kaikkia uudistuspyrkimyksiä sentähden muka, että ihmisten
ehompi onnellisuus tekisi asiat toista tietä yhä entistään huonommiksi.
"Mutta jätettäköön nyt Malthus sikseen. Vaikka alhainen
syntymisprosentti sivistyneiden joukossa -- joiden olot olivat
kerrassaan vastakkaisia kurjuudelle ja vastasivat yleisiä kansan
oloja taloudellisen yhdenvertaisuuden vallitessa -- olisi kylliksi
pätevä, kumoamaan väitöksen onnellisuuden vaikutuksesta ihmissuvun
lisääntymiseen, niin on meillä vielä eräs toinen paljon tärkeämpi
todiste jälellä. Äsken sinä sanoit yhdeksi syyksi varakkaiden
piireissä syntymisprosentin alhaisuuteen sen, että naisten sanoille
niissä asioissa asetettiin enemmän painoa kuin alemmissa luokissa.
Taloudellisen yhdenvertaisuuden varmana seurauksena on ja on aina
oleva, että kaikkien naisten mielipide ja sana kysymyksen alaisissa
asioissa painaa enemmän kuin miesten. Niin ollen siis naiset lakkaavat
taloudellisen yhdenvertaisuuden vallitessa olemasta sukupuoliorjia
ja yksinomaan lapsensiitoskoneita. Lapsen synnytysvaisto naisille
tulee luonnolliseksi. Luonnollisuus vuorostaan on takeena siitä, että
syntymisprosentti on luonnollisille oloille ja elämän edellytyksille
sovelias, joten pelkoa suuresta tai pienestä syntymisprosentista ei
tarvitse olla."