"Sinun kysymyksesi muistutti minulle erään seikan, josta mahdollisesti
sinulle lienee hyvinkin tarpeellista tehdä selkoa, nimittäin:
kuinka saatiin työttömille työtä ennenkuin uusi talousjärjestelmä
oli saatu niin valmiiksi, että koko kansa voi siihen sisältyä. Se,
mitä sinun aikalaisesi suvaitsivat kutsua 'työttömyyskysymykseksi'
-- voittojärjestelmä kun pakollisesti synnytti työttömyyttä -- oli
kasvanut vallankumouksen alusta lähtien yhä suuremmaksi niin, että
vuosisadan jamassa jo miljoonat olivat joutilaina. Samalla kun se
antoi vallankumoukselliselle kiihoitustyölle aineksia, joiden avulla
oli helppo osoittaa mihin kilpaileva ja yksityisvoittojärjestelmään
nojaava kapitalinen olintila johtaa, samalla se myöskin antoi
kapitalisteille yhä suuremman vallan työläisten yli. Työnsaannin
lujituttua äärimmilleen joutuivat työläiset melkoisessa määrin
kapitalistien armoille, ja siis heidän talutettavikseen. Ne, joilla
oli työtä jo pelkäsivät sen kadottavansa ja ne joilla ei sitä ollut
ja siis toivoivat sitä saavansa, alistuivat pelon ja toivon tähden
kapitalistiluokan eduksi äänestämään ja muutoinkin toimimaan. Vaalit
vaalien jälkeen toimitettiin täten kapitalistien voitoksi, sillä heillä
oli valtaa pakoittaa työläiset äänestämään kapitalistien vaalilistalla
vastoin omia käsityksiään.
"Tällainen asema pakoitti vallankumouksellisen puolueen ennen yleisen
hallituksen valloittamista toimeenpanemaan osittaista työnhankintaa
työttömille. Työaloja avattiin työttömiä varten. Näissä töissä taattiin
työläisille kapitalistien ahdistuksilta toimeentulo.
"Monissa valtioissa sikäli kun vallankumouksellinen puolue sai
jalansijaa, ryhdyttiin käyttämään uusia keinoja työttömyyden
poistamiseksi. Tavallisesti valtio takasi jokaiselle kansalaiselle
hakemuksen perusteella toimeentulon mahdollisuuden hakijan työnteon
perusteella. Hakija otti tällöin palkkansa elintarpeessa, vaatteissa
ja asunnossa. Valtio hankki tointa ja työtä. Voitto, joka jäi yli
jaettiin aina tasan työläisten kesken. Ulkomaalaisia tavaroita
tahi raaka-aineita saatiin ylituotannon markkinoilla myymisestä.
Valtion, vankilan ja köyhäinkotien tuotteille oli löydetty erikoinen
ostajakunta. Tämä systeemi, jonka avulla valtio avusti ahdinkotilaan
joutuneet työläiset keskinäisen toiminnan kautta pitämään huolta
itsestään antaen heille tarpeellista johtoa, työaseita ja välineitä
yleensä, tuli yleisesti käytäntöön vaikuttaen paljon hyvää kansan
keskuudessa. Muutamissa valtioissa tällainen järjestelmä oli
kehittynyt erittäin täydelliseksi ja sellaisena se takasi työläisille
verrattain paremmat olosuhteet mitä kapitalistien palveluksessa
olevilla työläisillä oli. Täten myös työnantajien valta työläisten
yli heikkeni ja työläiset pääsivät vapaiksi käyttämään omaa järkeään
yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Myöhemmin nämä valtioiden
toimeenpanemat sisälliset yhteistoimintaliitot sulautuivat yhdeksi
laajaksi työn ja onnen valtakunnaksi."