"Minun mielestäni löytyi eräs toinen aines, joka antoi uudelle
yhteiskunnalle paljon enämpi työtä ja vaivaa kuin rikasten luokka",
sanoin tohtorille. "Ja se oli siveetönten ja rikoksellisten joukkio.
Rikkaat olivat kaikessa tapauksessa sivistyneitä ja tietäviä ihmisiä
ja sellaisina voivat sulautua uuden yhteiskunnan oloihin. Mutta nämä
toiset olivat vaikeampia käsitellä. Ennen vallankumousta oli suuri
joukko kerjäläisiä, maankiertäjiä, varkaita, tyhjäntoimittajia ja
kaikenlaatuisia rikoksellisia molempaa sukupuolta. Minä myönnän että
vanha yhteiskunta oli syypää heidän olemassaoloonsa; mutta se ei
muuta asiaa -- uuden yhteiskunnan oli heidät otettava huolenpitonsa
alaisuuteen. Kaiken lisäksi nämä rikokselliset olivat epäinhimillisiä,
raakoja ja vaarallisia. Heitä voitiin jonkunlaisessa kurissa pitää
ainoastaan alituisesti vartioivan sotilas- ja poliisivallan avulla.
Tavallisten kiihoitusten aikoina, varsinkin vallankumouksen hetkinä,
oli heillä taipumus liittyä suuriksi aseellisiksi joukoiksi, jotka
herättivät melskeillään kauhua. Samoin he tietysti tekivät nykyisen
yhteiskunnan muodostamiseen, tarvittavan vallankumouksen kireimmällä
hetkellä aikaan saaden paljon häiriöä. Mitä siis uusi yhteiskunta
teki heille? Sen ihmisellinen ja oikea elämän tapa tuskin lienee
kiinnittänyt heitä; sillä he eivät olleet järkiolentoja: he tahtoivat
elää laittomalla ja väkivaltaisella tavalla ennemmin kuin ahkeruudella.
Tietysti uusi yhteiskunta havaitsi tällaisen joukon olevan liian
vaikean sulattaa."
"Ei läheskään niin vaikeaksi", vastasi tohtori, "kun vanha yhteiskunta.
Ensiksikin vanha yhteiskunta itsessään oli rikollinen, moraaliton
ja siveetön ja puuttui siltä henkistä valtaa voidakseen vaikuttaa
rikoksellisiin. Yhteiskunta itsessään oli syyllinen rikoksellistenkin
silmissä oikeudettomaan menettelyyn, ja se herätti heissä koston
halua. Sentähden koko sinun aikalaistesi rikoksellisten tuomitseminen
muuttui narrinpeliksi. Jokainen järkevä ihminen tiesi, että
rikokselliset olivat vääryyden ja välinpitämättömyyden tuloksia, johon
yhteiskunnalliset olot ja ne ympäristöt, joissa nämä ihmisraukat olivat
pakoitettuja elämään, olivat suoranaisena aiheena Oikeuden mukaan
olisi yhteiskunnan, sen sijaan että se tuomitsi näitä rikoksellisia,
tullut seisoa heidän rinnallaan korkeamman tuomio-istuimen edessä.
Yhteiskunnan olisi tullut ottaa päälleen suurin syiden taakka. Tämän
käsittivät ainakin vaistomaisesti rikokselliset ja sentähden eivät
voineet kunnioittaa lakia jota he pelkäsivät. He tunsivat, että
yhteiskunta joka esti heidät parantumasta, tarvitsi itse itsessään
kipeimmin parannusta. Uusi yhteiskunta sitä vastoin ojensi heille
lämpimän kätensä. Myöntäen vääryyden, jonka alaisena he olivat olleet
menneisyydessä, kehoitti se heitä uuteen elämään uusissa oloissa
jotka tarjosivat heille yhdenvertaisen perinnön yhteiskunnallisesta
perinnöstä. Luuletko sinä koskaan löytyneen niin raakaa ja tunteettoman
rikoksellista ihmissielua, joka ei tuntisi erotusta vääryyden ja
oikeuden välillä ja ottaisi vastaan oikeutta?
"Hämmästyttävän suuri lukumäärä rikoksellisista, joista sinä mainitsit
ja jotka vanha yhteiskunta tuomitsi mahdottomiksi vaikka ne itse
asiassa olivat todistuksia sen yhteiskunnan mahdottomuudesta,
otti vastaan ensimmäisen tilaisuuden tullakseen hyviksi miehiksi
ja naisiksi. Tietysti oli melkoinen joukko niitäkin, jotka olivat
painetut siinä määrin toivottomuuteen ja tylsämielisyyteen etteivät
enää voineet luottaa ylösnousemiseensa paraimmalla tahdollakaan. Näitä
kohtaan menetteli uusi, täydellistä oikeutta harjoittava yhteiskunta
vakavalla sääliväisyydellä. Uusi yhteiskunta ei luonnollisesti kuten
vanha rikoksellisia suosinut keskuudessaan. Vanhalla yhteiskunnalla
ei milloinkaan ollut moraalista oikeutta -- kieltää varastamasta tai
tuomita ryöväreitä, sillä koko sen taloudellinen järjestelmä nojasi
muutamien joko väkivaltaisesti tai viekkaudella harjoittavaan kansan
työntulosten ryöstöön ja niillä keinottelemiseen. Sitäkin vähemmän
sillä oli oikeutta kieltää kerjäämästä ja tuomita väkivaltaisuutta
nähdessään, että käytännössä oleva järjestelmä synnytti kumpaisenkin.
Mutta uusi yhteiskunta, taaten kaikille yhdenvertaisuuden ja
elämän yltäkylläisyyden ei jättänyt varkaalle mitään puolustusta
eikä perustetta kerjäämiselle ja väkivaltaisuudelle. Valitessaan
epärehellisen ja rikoksellisen elämän kunniallisen ja rehellisen
asemasta, vetivät he päällensä koko yhteiskunnan ylenkatseen. Hyvällä
omallatunnolla sentähden uusi yhteiskunta menetteli rikoksellisten ja
siveettömien keralla samalla lavoin kuin mielisairaidenkin, sulkien
heidät elämään, ei köyhyydessä ja ankaran rangaistuksen alaisena,
mutta erillään muista niin etteivät he voineet jatkaa entisiä
paheitaan. Täten kansa heti jo seuraavan sukupolven aikana suuresta
vallankumouksesta laskien, voi vapautua perimästään rikollisuudesta,
siveettömyydestä ja kurjuudesta. Ja siitä lähtien on kansa elänyt
puhtaana sukupolvesta sukupolveen."