PIKKU SODAT JA SUURI SOTA.

"Minä huomaan", sanoin, "että satamalinnoitukset yhä ovat paikoillaan.

Säilytätte kai niitä samoinkuin erikoisia vuokrakasarmejakin

historiallisena todistuksena esi-isäinne, minun aikalaisteni

raakalaisuudesta."

"Teidän ei pidä loukkaantua", sanoi tohtori, "jos sanon että meidän

todella täytyy pitää täydellinen varasto sellaisia näytteitä

sen varalta että lapset suoraan kieltäytyisivät uskomasta niitä

kertomuksia joita kirjat esittävät heidän iso-isäinsä lukemattomista

muinaisjätteistä."

"Kansainvälisen rauhan takeita jotka maailman liitto on saanut

aikaan", sanoin, "pitänee kansanne varmaan uuden järjestelmän mitä

merkittävimpinä tuloksina, ja minua ihmetyttää että te kuitenkin olette

sangen vähän siitä puhuneet."

"Tietysti", sanoi tohtori, "on se suuri asia itsessään, mutta niin

verrattoman pienempi merkitykseltään kuin taloudellisen sodan

poistaminen ihmisten väliltä että me pidämme sitä vain sivuasiana

tämän viimemainitun rinnalla. Mikään ei ole ihmeteltävämpää teidän

aikalaistenne henkisissä hommissa kuin se häläkkä jota he pitivät

tilapäisten kansanvälisten sotien julmuuksista, kun he samalla

nähtävästi unohtivat sen olemassaolon taistelun kauhut johon te kaikki

alituisesti olitte kietoutuneet. Meidän kannaltamme katsoen olivat

sotanne, vaikkakin tietysti sangen hupsuja, verraten inhimillisiä ja

kokonaan mitättömiä näytteitä veljesmurhia vaativan taloudellisen

taistelun rinnalla. Sotiin ottivat osaa vain miehet, voimakkaat

valiomiehet, ainoastaan sangen pieni osa koko väestöstä, Ketään

naisia eikä lapsia, ei vanhoja eikä raajarikkoja laskettu sotaan.

Haavoitettuja huolellisesti hoidettiin joko ystäväin tai vihamiesten

toimesta ja parannettiin jälleen terveiksi. Sodan säännöt kielsivät

tarpeettoman julmuuden, ja joka aika oli kunniallinen antautuminen

kunnollisen kohtelun ohella tarjolla voitetulle. Tappelut yleisesti

tapahtuivat rajoilla, poissa kansan silmistä ja kuultavilta. Sodat

olivat myös sangen harvinaisia, usein yhtäkään ei sukupolvea kohti.

Vihdoin ne tunteet joihin vedottiin kansainvälisissä selkkauksissa,

olivat tavallisesti rohkeuden ja itseuhrauksen luonnetta. Usein,

melkeinpä aina sotien syyt olivat arvottomat näille itseuhrauksen

tunteille, joita taistelu synnytti, mutta tunteet itse olivat mitä

ylevintä laatua.

"Verratkaamme nyt tämänlaiseen sodankäyntiin taloudellisen olemassa

olon taistelun olosuhteitten luonnetta. Se oli sotaa johon eivät osaa

ottaneet vain pienet valitut taistelijaryhmät, vaan johon koko väestön

joka maassa, lukuunottamatta mitätöntä rikasten joukkoa, oli pakko

ottaa pesti ja palvella. Eivätkä ainoastaan naiset lapset, vanhukset ja

raajarikot olleet pakoitetut siihen osaa ottamaan, mutta mitä heikommat

olivat taistelijat, sen ankarammat olivat ne olosuhteet joihin heidän

täytyi taipua. Se oli sotaa, jossa ei haavoitetuille apua ollut,

ei leposijaa voitetuille. Se ei ollut kaukaista rajamaitten sotaa,

vaan sotaa joka kaupungissa, joka kadulla ja joka talossa, ja sen

haavoitetut, muserretut ja kuolevat uhrit olivat jaloissa kaikkialla

ja sattuivat silmään joka taholla että aina sai uusia kurjuuden

muotoja nähdä. Korva ei voinut säästyä kuulemasta lyötyjen valituksia

eikä heidän turhia huutojaan säälin herättämiseksi. Eikä tämä sota

sattunut vain kerran tai kahdesti vuosisadassa eikä kestänyt vain

joitakuita viikko-, kuukausi- tai vuosikausia ja sitten rauhan edestä

väistynyt, kuten sotilaitten taistelut, vaan se oli lakkaamatonta,

alituista, ilman aselepoa, elinkautista Se oli vielä sotaa joka ei

vedonnut mihinkään vievään, jaloon eikä kunnioitettavaan tunteeseen

eikä niitä kehittänyt, vaan päinvastoin palkintoja jakeli ihmisluonteen

alhaisimmista, petollisimmista ja julmimmista taipumuksista.

"Katsellessamme teidän aikaanne, on sen tapainen taistelu johon nuo

vanhat linnoitukset tuolla alhaalla viittaavat, meistä melkein jaloa

ja vain surullista olemassa olon taistelun inhoittavaan näytelmään

verrattuna.

"Me voimme myös myötätuntoisuudella lukea eräitten teidän aikanne

ammattisotilaitten lausuntoa että tilapäiset sodat, vedoten -- vaikkapa

miten väärin -- yleviin ja itsensä uhraaviin tunteisiin, olivat

ehdottomasti välttämättömiä estämässä yhteiskuntaanne, joka muuten

oli niin saastainen ja itsekäs ihanteissaan, sortumasta ehdottomaan

mädännäisyyteen."

"Onpa pelättävissä", kiirehdin huomauttamaan, "että jälkimaailma ei

olekaan rakentanut niin korkeata muistopatsasta minun aikani yleisten

rauhayhdistysten apostoleille kuin he odottivat."

"He olivat kyllä hyvää tarkoittavia sikäli kuin ymmärsivät

epäilemättä", sanoi tohtori, "mutta he näyttävät olleen pelottavan

lyhytnäköistä ja upposokeata ihmisjoukkoa. Heidän ponnistuksensa sotain

lakkauttamiseksi kansojen väliltä, samalla kuin he rauhallisesti

jättivät huomioon ottamatta maailman laajuisen olemassaolon taistelun

joka enemmän ihmishenkiä ja kärsimyksiä maksoi yhdessä kuukaudessa

kuin kansainväliset sodat kokonaisen ihmispolven eläessä, olivat mitä

kuvaavimpia tapauksia jolloin sääskiä siivilöitiin ja kameelia nieltiin.

"Mitä jälleen ihmiskunnan voittoon tulee, joka on johtunut kaikkien

sotien ja kansainvälisten sotien mahdollisuuksienkin poistamisesta,

näyttää meistä siihen vähemmän kuuluvan todellisten verisaunojen

estäminen kuin vanhan kateuden ja myrkyllisen vihan kuoleentuminen,

joka katkeroitti kansan toista vastaan yhtä paljon rauhan kuin sodankin

aikana, ja veljellisen myötätuntoisuuden ja keskinäisen hyvän tahdon

kasvaminen sen tilalle, joka ei mistään heimo- tai maarajoista mitään

tiedä."

Yhdenvertaisuus · 第 68 / 101 题