"Ja nyt", sanoi opettaja, "haluan minä kysyä teiltä jotain
työtäsäästävien keksintöjen vaikutuksesta siihen luokkaan niin
kutsutulta kapitalisteja, jotka muodostivat suurimman osan Amerikan
kansasta -- tarkoitan maanviljelijöitä. Sen johdosta, että he omistivat
farminsa ja työkalunsa, vaikkakin velan ja kiinnitysten painamina,
olivat he jokatapauksessa muodollisesti kapitalisteja, vaikkakin
yhtä säälittäviä kapitalistien uhreja kuin köyhälistötyöläiset.
Työtäsäästävät maanviljelyskonekeksinnöt Amerikassa yhdeksännellätoista
vuosisadalla olivat kerrassaan jotain ihmeteltävää saattaen yhden
miehen kuten meille on kerrottu, kykeneväksi tekemään viidentoista
miehen työn sataa vuotta ennemmin. Kuitenkin oli amerikalainen
maanviljelijä käymässä suoraa perikatoa kohti juuri näitä
keksintöjä käytäntöön ottaessa. Minkä syyksi laskette tämän? Miksi
ei maanviljelijä yhdenlaisena kapitalistina läjännyt voittoja
työtäsäästävistä koneistaan kuten muutkin kapitalistit?"
"Kuten jo olen sanonut", vastasi tyttö, "johtuivat työtäsäästävän
koneiston antamat voitot palkatun työn lisääntyneestä tuotantokyvystä,
siten saattaen kapitalistille mahdolliseksi joka tuottaa suuremman
määrän samalla työkustannuksella tai yhtäläisen tuotannon vähemmällä
työkustannuksella kun koneen korvaamat työläiset voitiin erottaa.
Voittojen määrä oli siten riippuvainen harjoitetun liikkeen suuruudesta
-- se on palkattujen työläisten luvusta ja vastaavasta summasta, minkä
työkustannukset koskivat liikkeeseen. Kun maanviljelystä harjoitettiin
tavattomassa määrässä, kuten oli asian laita niin kutsutuilla bonanza
farmeilla Yhdysvalloissa tänä aikana, kuuluen niihin kahdestakymmenestä
kolmeenkymmeneen tuhanteen eekkeriin maata, tekivät niitä viljelevät
kapitalistit suuria voittoja, jotka juuri suoranaisesti johtuivat
työtäsäästävistä maanviljelyskoneista ja jotka olisivat olleet
mahdottomia ilman niitä. Nämä koneet tekivät heidät kykeneviksi
asettamaan markkinoille suuresti lisääntyneen tuotannon vähäisellä
työkustannuslisäyksellä tai saman tuotannon suurella työkustannusten
alennuksella. Mutta amerikalaisten maanviljelijäin varsinainen joukko
toimi ainoastaan pienessä määrässä ja palkkasi ainoastaan vähän
työvoimaa tehden itse pääasiallisesti oman työnsä. He voivat siten
saavuttaa ainoastaan pienen voiton, jos ollenkaan työtäsäästävistä
koneista erottamalla työväkeään. Ainoa keino, jolla he voivat niistä
hyötyä nauttia, oli, ei vähentämällä tuotantokustannuksia, vaan
lisäämällä tuotantoaan oman työnsä lisääntyneen tuottamiskyvyn kautta.
Mutta ottaen huomioon, ettei tällä välin ollut tapahtunut mitään
lisäännystä yhteiskunnan ostamiskyvyssä yleensä, ei löytynyt enempää
rahoja heidän tuotteittensa ostamiseen kuin ennenkään ja luonnollisesti
siis, jos maanviljelijäin koko joukko työtäsäästävien koneiden
avulla lisäsi tuotteitaan, he voivat saada kasvaneesta tuotannostaan
ainoastaan halvennetun hinnan, niin että he lopuksi eivät saaneet
enempää suuremmasta sadosta kuin vähemmästäkään. Vieläpä, he eivät
voineet saada niinkään paljoa, sillä vähäinenkin ylijäämä ahtaalla
olevan kapitalistin käsissä, joka sitä ei voinut säilyttää, vaan
oli pakotettu myymään, vaikutti alentamalla markkinahinnat määrään,
joka oli kokonaan vähempi suhteellisesti ylijäämään. Yhdysvalloissa
oli tällaisten pikkumaanviljelijäin luku määrä niin suuri ja heidän
pakkonsa myydä tuotteensa niin suuri, että loppupuoliskolla vuosisataa
he eivät pilanneet ainoastaan omia markkinoitaan, vaan myöskin suurten
kapitalistien markkinat, jotka viljelivät suuria farmeja."
"Loppupäätöksenä siis on", sanoi opettaja, "että puhdas tulos
työtäsäästävistä koneista Yhdysvaltojen pikkufarmarijoukolle oli
turmiota tuottava."
"Epäilemättä", vastasi tyttö. "Tämä on sellainen tapaus, jossa
historialliset tosiseikat ehdottomasti todeksi näyttävät järjellisen
teorian. Kiitos voittojärjestelmälle keksinnöt, jotka kertasivat
maanviljelijän tuotantokyvyn viisitoista kertaiseksi, saattoivat hänet
vararikkoon ja niin kauan kuin voittojärjestelmää säilytettiin, ei
hänellä ollut mitään pelastuksen toivoa."
"Olivatko maanviljelijät ainoa pikkukapitalistiluokka, jota
työtäsäästävä koneisto pikemmin vahingoitti kuin auttoi?"
"Sääntö oli sama kaikille pikkukapitalisteille, missä hyvänsä ammatissa
he sitten olivatkaan. Perustana sille oli, kuten olen sanonut, se
seikka, että kapitalistien saavuttama voitto työtäsäästävistä koneista
oli suhteellinen työmäärään, jonka he koneiden vuoksi voivat erottaa
-- se tahtoo sanoa, suhteellinen heidän liikkeensä suuruuteen. Jos
kapitalistin liikkeenharjoitusmäärä oli niin pieni, ettei hän voinut
tehdä suuria säästöjä työkustannusten vähentämisellä hankkimalla
koneistoa, silloin saattoi sellaisen koneen käytäntöönottaminen hänet
epäedulliseen asemaan verrattuna suurkapitalisteihin. Työtäsäästävät
koneet olivat siten yhtenä voimakkaimmista vaikuttimista, jotka
loppupuolella yhdeksättätoista vuosisataa tekivät pikkukapitalistille
mahdottomaksi millään alalla kilpailla suurkapitalistien kanssa ja
auttoivat taloudellisen maailman hallinnon kokoamista aina harvempien
ja harvempien käsiin."
"Otaksutaanpa, Helen, ettei vallankumousta olisi tapahtunut, että
työtäsäästäviä koneita olisi edelleen keksitty yhtä nopeaan kuin
ennenkin ja että suurkapitalistien etujen yhdistyminen, jota jo
ennustettiin, olisi saatu täydelliseksi niin että heidän väliseen
kilpailuun kulutettujen voittojen hukka olisi lakannut, mikä olisi
siitä ollut seurauksena?"
"Siinä tapauksessa", vastasi tyttö, "kaikki se rikkaus, jota oli
tuhlattu kauppakilpailuun, olisi tuhlattu lisäksi ylellisyyteen,
mitä jo ennen siihen tuhlattu. Vuosi vuodelta keksityt uudet koneet
olisivat jatkaneet mahdollisuutta yhä pienemmälle ja pienemmälle
osalle ihmiskuntaa tuottaa kaikki ihmiskunnan elintarpeet ja muu osa
ihmiskuntaa, näihin lukien työläisten lukemattomat joukot olisivat
saaneet työskennellä hyödyttömässä työssä hankkiakseen aineksia
rikkaiden ylellisyydelle tai saaneet olla näiden persoonallisina
palkollisina. Maailma olisi siten tullut jaetuksi kolmeen luokkaan:
isännistöluokka, jonka lukumäärä oli rajotettu; suuri lukuinen
määrä hyödyttömässä työssä olevia työläisiä, jotka olivat palkatut
hankkimaan ylellisyystarpeita isännistöluokalle; ja pienoinen joukko
hyödyllisesti tuottavia työläisiä, jotka koneiden täydellisen
kehityksen kautta olisivat kykeneviä hankkimaan kaikille tarpeet.
Tarpeetonta on sanoa, että kaikki muut paitsi isännät olisivat
olleet alhaisimmassa tilassa elinehtoihinsa nähden. Riutuvat
valtakunnat muinaisina aikoina ovat usein tarjonneet tällaisia kuvia
keisarillisesta ja aristokraattisesta loistosta, jonka varustamiseksi
ja ylläpitämiseksi nälkäänäkevien kansojen työ käytettiin. Mutta ei
mikään muinaisuudessa esiintyvä kuva olisi vetänyt vertoja sille, mitä
kahdennellakymmenennellä vuosisadalla olisi ollut näytettävänä, jos suuri
vallankumous olisi sallinut yksityiskapitalismin saattaa kehityksensä
huippuunsa. Muinaisina aikoina kansan suuria joukkoja on täytynyt
käyttää hyödylliseen työhön varustaakseen maailman tarpeet, joten
isäntien loistoon ja iloituksiin saatavissa oleva työväen osa on ollut
verrattain pieni. Mutta rahavaltaisessa keisarikunnassa arvelemme me
keksintönero työtäsäästävien koneiden avulla olisi saattanut isännät
kykeneviksi käyttämään suurimman osan alamaisistaan oman valtionsa ja
ylellisyytensä palvelukseen, kuin olisi ollut mahdollista minään muuna
historiallisena itsevaltiuden aikana. Kauhistuttavat näytelmät ihmisten
jumaliksi korottamisesta nöyrälle ja palvelevalle kansalle, joita
Assyria, Egypti, Persia ja Rooma tietävät kertoa, olisivat nykyisten
rinnalla himmentyneet pieniksi."
"Jo riittää, Helen", sanoi opettaja. "Todistelmiesi nojalla me jätämme
tutkistelemisemme yksityiskapitalismin taloudellisesta järjestelmästä,
jonka suuri vallankumous on ainaiseksi hävittänyt. Luonnollisesti
on olemassa suuri joukko muita kohtia ja sivuseikkoja kysymyksessä,
joita voisimme ottaa käsitelläksemme, mutta niiden tutkiminen olisi
yhtä hyödytöntä kuin mieltämasentavaakin. Minä arvelen, että me
olemme jo käsitelleet tärkeimmän kohdan. Jos te käsitätte, miksi
ja miten liikevoitto, korko ja vuokra synnyttivät rajoituksen
yhteiskunnan useimpien kulutusvoimalle pieneen osaan sen tuottavasta
voimasta, siten taasen vuorostaan sortaakseen jälkimmäistä, olette
te käsittäneet salaisuuden maailman köyhyyteen ennen vallankumousta
sekä mahdottomuuteen saada aikaan mitään huomattavampaa tai pysyväistä
parannusta millään alalla ihmiskunnan taloudellisia oloja siihen saakka
kunnes yksityiskapitalismi, josta liikevoittojärjestelmä vuokrineen ja
korkoineen olivat tärkeitä ja eroittamattomia osia, tulisi poistetuksi."