HAROLD PUHUI TOSISEIKOISTA.

"Muinaisuuden ajoista kahdeksannentoista vuosisadan viimeiseen

neljännekseen saakka", sanoi poika, "ei ole ollut juuri mitään

kehitystä koneteollisuuden alalla paitsi laivojen ja aseitten

valmistuksessa. Vuodesta 1780 tai niiltä paikkeilta ovat alkuinsa

voimanlähteitten keksintösarjat ja niiden käyttäminen taloudellista

tarkoitusta varten käytettäviin koneisiin, joka seuraavan vuosisadan

aikana täydellisesti mullisti teollisuus ja kauppaolot. Höyry ja

kivihiili merkitsivät ihmisvoiman lisäystä rikkauksien tuotannossa,

joka oli melkein mahdoton arvostellakaan. Teollisuusoloissa ei ole

liian paljon sanottu sanoessa niiden muuttaneen ihmisen kääpiöstä

jättiläiseksi. Ne olivat kuitenkin ainoastaan suurimpina tekijöinä

lukemattomiin uusiin keksintöihin, joiden kautta suunnattomat

työnsäästämiset aiheutuivat kaikilla aloilla, joilla ihmiselämää

ylläpidetään ja ohjataan. Maanviljelyksessä, jossa suurena osakkaana

on luonto, jota ei voi suuria kiiruhtaa ja jossa senvuoksi ihmisen

valta on vähemmän hallitseva kuin muilla teollisuuden aloilla,

olisi odottanut tuottavan kyvyn lisääntymisen olevan vähimmän. Ja

kuitenkin on tällä alalla arvioitu, että maanviljelyskoneisto enimmin

kehittyneenä Amerikassa oli tehnyt noin viisitoistakertaiseksi

yksityisen työläisen tuotannon. Useimmissa muissa tuotannon lajeissa,

jotka olivat vähemmän riippuvaisia luonnosta, keksinnöt tänä aikana

olivat lisänneet työn tuottavaisuutta vieläkin suuremmassa määrässä,

vaihdellen se viisikymmen ja satakertaisesta määrästä tuhatkertaiseen

määrään, yksi mies kyeten saamaan aikaan yhtäpaljon kuin pieni armeija

kaikkina entisinä aikoina."

"Se tahtoo sanoa", sanoi opettaja, "näyttää siltä kuin, vaikkakaan

ihmissuvun tarpeet eivät olleet kasvaneet ollenkaan, sen kyky tuottaa

näitä tarpeita oli rajattomassa määrässä kasvanut. Tämä summaton

kasvu työkyvyssä oli puhdasta taloudellista voittoa maailmalle,

jollaista ihmiskunnan edellinen historia ei voinut näyttää läheskään.

Oli kuin Jumala olisi antanut ihmiselle täydellisen valtakirjansa

komentamaan kaikkia luomakunnan voimia itseään palvelemaan. No, Harold,

otaksupa, että sinulle olisi ainoastaan sanottu saman verran kuin

sinä olet sanonut meille ihmiskunnan tuotantokyvyn satakertaisesta

lisääntymisestä, joka tänä aikana tapahtui ja ilman enempiä tietoja

sinut jätettäisiin itseksesi päättämään, miten suuri muutos parempaan

päin ihmiskunnan oloissa olisi ollut luonnollisena seurauksena, mikä

olisi otaksuttavana loppupäätöksenä?"

"Varmalta näyttäisi otaksua vähintäin", vastasi poika, "että jokainen

muoto inhimillistä onnettomuutta ja puutetta, joka suoranaisesti tai

välillisesti johtuu taloudellisista puutteista, olisi ehdottomasti

tullut katoamaan maan päältä. Että itse 'köyhyys' sanan merkitys

olisi kokonaan unohdettu, olisi näyttänyt suoranaiselta seuraukselta

ajattelemaan alkaessa. Sen lisäksi me voisimme edelleen kuvitella

kaikkia yleisen ylellisyyden alalla, mitä vaan haluamme. Arvelun

perustaksi annetut tosiseikat oikeuttaisivat mahdottomimmatkin unelmat

yleisestä onnellisuudesta, mikäli aineellinen yltäkylläisyys voi

suoranaisesti tai välillisesti sitä aikaan saada."

"Aivan oikein, Harold. Me tiedämme, mitä meillä on odotettavissa,

kun alat kertoa meille, mitkä historialliset tosiseikat ihmiskunnan

taloudellisen kehityksen alalla varsinaisesti johtuivat

kahdeksannentoista ja yhdeksännentoista vuosisatojen keksinnöistä.

Ota kansanjoukkojen asema kehittyneimmissä maissa yhdeksännentoista

vuosisadan lopulla, sen jälkeen kuin he olivat saaneet kivihiilen ja

höyryn tuottamia etuja ja useimpia muita suuria keksintöjä vuosisadan

kuluessa ja vertaa niitä heidän asemaansa sanokaamme esimerkiksi vuonna

1780, jolloin voit meille antaa käsityksen muutoksesta parempaan päin,

joka heidän taloudellisessa hyvinvoinnissaan on tapahtunut. Epäilemättä

oli se jotain ihmeellistä."

"Monien väittelyjen ja tarkkojen laskujen alaista on ollut", vastasi

poika, "tokkopa kehittyneimmissä maissa eri luokat yhdessä otettuina

ja huomioon ottamatta paljaita muotomuutoksia, mitään varsinaista

parannusta oli huomattavissa kansan suuren enemmistön taloudellisessa

asemassa."

"Voiko olla mahdollista, että parannukset olivat olleet niin vähäisiä,

että voitiin nostaa kysymystä siitä, oliko niitä ollenkaan ollut?"

"Olipa kyllä. Esimerkiksi Englannin kansasta yhdeksännellätoista

vuosisadalla on Florence meille antanut todistuksia puhuessaan

ulkomaisen kaupan vaikutuksista. Englannilla ei ainoastaan ollut

suurempi ulkomainen kauppa kuin millään muulla kansalla, vaan oli

se myöskin aikuisemmin ja täydellisemmin ottanut käytäntöön suuret

keksinnöt kuin muut kansat. Florence on kertonut meille, että

yhteiskuntaopin tutkijoille ei ollut ollenkaan vaikeaa näyttää

toteen, että Englannin kansan taloudellinen tila oli paljoa kurjempi

yhdeksännentoista vuosisadan loppupuolella kuin se oli ollut

vuosisatoja ennen, ennen kuin höyrystä osattiin ajatellakaan ja tämä

oli samalla lailla totta Alankomaitten ja Saksan kansojen suhteen.

Mikäli koskee työväen joukkoja Italiassa ja Espanjassa olivat ne

olleet paljon paremmissa taloudellisissa oloissa Rooman keisarikunnan

aikoina kuin mitä he olivat yhdeksännellätoista vuosisadalla. Jos

Ranskassa oltiinkin hiukan paremmassa asemassa yhdeksännellätoista kuin

kahdeksannellatoista vuosisadalla, johtui se kokonaan maan jakamisesta,

jonka Ranskan vallankumous aiheutti eikä missään suhteessa suurista

keksinnöistä."

"Miten oli asian laita Yhdysvalloissa?"

"Jos Amerika", vastasi poka, "osottikin huomattavaa parannusta kansan

asemassa, ei sitä ole ehdottomasti luettava keksintöjen kehityksen

ansioksi, sillä uuden maan ihmeelliset taloudelliset edellytykset

olivat antaneet kansalle suuren vaikkakin ehdottomasti ainoastaan

hetkellisen edun muihin kansoihin nähden. Kuitenkaan ei näytä

siltä, että olisi oltu enemmän yksimielisiä siitä, oliko todella

kansanjoukkojen asema enemmän parantunut Amerikassa kuin vanhalla

mantereellakaan. Viimeisellä vuosikymmenellä yhdeksättätoista

vuosisataa, jolloin tyytymättömät palkkatyöläiset ja maanviljelijät

olivat yhtymäisillään alkaen liike paisua vallankumoukselliseksi

luonteeltaan, julkaisivat Yhdysvaltojen hallituksen asiamiehet

muodosteltuja vertailuja palkkojen ja hintojen välillä, joissa he

väittivät ilmenevän pienen parannuksen kokonaisuudessaan amerikalaisten

käsityöläisten taloudellisessa asemassa vuosisadan kuluessa.

Niin kaukaiselta ajalta emme me luonnollisesti voi arvostella

näitä laskuja yksityiskohdissaan, mutta me voimme hyvällä syyllä

epäillä lopputuloksista, että kansanjoukkojen tila olisi ollut

suuresti parantunut päättäen siitä yleisestä tyytymättömyydestä,

joita asettamaan nämä julkaisut olivat, vaikkakin turhaan sijotut.

Turvalliselta näyttää olettaa, että kansa tunsi paremmin oman asemansa

kuin sosiologistit ja varmaa on, että yhä kasvavana vakaumuksena

amerikalaisten kansajoukkojen keskuudessa oli, että he yhä enemmän

olivat menettämässä taloudellisella alalla ja vaarassa vajota entisen

ja samanaikaisen Europan köyhälistön ja maalaisväestön alhaiseen

asemaan. Kapitalismin puolustajien työtilastotauluja vastaan voimme

me lisätä tärkeämpänä ja todistavampana seikkana Amerikan kansan

taloudellisesta ahdinkotilasta loppupuolella yhdeksättätoista

vuosisataa sellaisia ajanmerkkejä kuin kerjäläis- ja kulkurijuukkojen

kasvamisen vanhalla mantereella tavattuun määrään, palkkatyöläisten

katkerat kapinoimiset, jotka pitivät vallalla ainaista taloudellista

sotaa ja lopuksi vararikkotilan, johon maataviljelevä väestö oli

vaipumassa."

"Riittää jo tähän kysymykseen", sanoi opettaja. "Sellaisessa

vertauksessa kuin tämä on, ovat pienemmät eroavaisuudet vähemmän

tärkeitä. On kylliksi tietää, että jos ihmisen tuotantokyvyn rajatonta

kertautumista keksintöjen edistymisen kautta olisi kehitetty ja

käytetty jonkunlaisellakaan harrastuksella yleiseksi hyväksi, köyhyys

olisi kadonnut ja hyvinvointi ellei täydellinen ylellisyys olisi ollut

yleisenä seurauksena. Kun tämä tosiasia on selvä kuin aurinko, on

tarpeetonta ryhtyä pohtimaan taloustieteilijäin hiuksenhalkomiseen

meneviä väitelmiä siitä olivatko luokan tai toisen olosuhteet yhdessä

tai toisessa maassa hiukkaa parempia tai huonompia kuin mitä ne olivat

olleet. Kylliksi on väitteen todistamiseksi, ettei kukaan missään

maassa väittänytkään, että olisi ollut huomattavaa parannusta edes

alkaakseenkaan täydellistä muutosta ihmiskunnan oloissa parempaan päin,

joista suuret keksinnöt yleiseen käytäntöön otettuina olivat antaneet

täydellisen ja pikaisen lupauksen ja mahdollisuuden."

"Ja nyt kerropa meille, Harold, mitä esi-isillämme oli sanomista tästä

hämmästyttävästä seikasta -- seikasta, joka oli vielä ihmeellisempi

kuin itse suuret keksinnöt, nimittäin näiden epäonnistumisesta

hyödyttää ihmiskuntaa huomattavammassa määrässä. Luonnollisesti jo

itsessään niin hämmästyttävän ja ihmiskunnan onnellisuuden toiveille

niin tuhoatuottavan ilmiön on täytynyt saattaa järjellisistä

ihmisistä kokoonpannun maailman miettimään mitä suurimmasti, mikä

sellaiseen mahtaa olla selityksenä Olisi voinut otaksua, että tämän

epäonnistumisen, jota esi-isämme saivat kokea, olisi pitänyt olla

kylliksi vakuuttamaan heille, että jotain täytyi olla suuressa määrässä

väärin taloudellisessa järjestelmässä, joka tällaisen aiheutti tai

salli ja ettei enempiä todistuksia olisi tarvittu kehottamaan heitä

tekemään radikaalisia muutoksia siinä."

"Niin olisi ainakin luullut", sanoi poika, "mutta esi-isillemme ei

näytä juolahtaneen mieleen pitää taloudellista järjestelmäänsä syynä

tällaisiin seurauksiin. Kuten olemme huomanneet, tunnustavat he

välittämättä siitä että he väittelivät prosenttimääristä, etteivät

suuret keksinnöt olleet onnistuneet saamaan huomattavampaa parannusta

ihmiskunnan oloissa, mutta he eivät koskaan näytä päässeen kylliksi

kauas tutkiakseen perusteellisemmin, mistä tämä johtui. Sen ajan

taloustieteilijäin laajoissa teoksissa emme me löydä mitään pohdiskelua

vieläpä vähemmän yritystä selittää tätä seikkaa, joka meidän

mielestämme ehdottomasti peittää varjollaan kaikki muut taloudellisen

aseman piirteet ennen vallankumousta. Ja oudoin seikka kaikessa

tässä on se, ettei tämä heidän epäonnistumisensa saavuttaa jotain

mainitsemisen arvoista hyötyä keksintöjen edistymisen kautta näyttänyt

kuolettavan esi-isiemme harrastuksia keksintöihin. He näyttivät olevan

huumaannuksissa töittensä ylpeilemisestä, vaikkakin he olivat suletut

pois niiden tuottamasta edusta ja heidän jokapäiväisenä unelmanaan

olivat uudet keksinnöt, jotka yhä suuremmassa määrässä saattaisivat

luomakunnan voimat heidän käytettäväkseen. Kukaan heistä ei nähtävästi

pysähtynyt ajattelemaan, että vaikka Jumala tyhjentäisi varastostaan

heidän hyväkseen kaikki käytännön ja voiman salaisuudet, ei ihmiskunta

olisi hituistakaan paremmassa asemassa, elleivät he keksisi jotain

taloudellista konetta, jonka kautta nämä keksinnöt voitaisiin saada

paremmin palvelemaan yleistä hyvää kuin mitä ne olivat tähän saakka

tehneet. He eivät näytä käsittäneen, että niin kauan kuin köyhyyttä

oli olemassa, jokainen uusi keksintö, joka lisäsi tuotantovoimaa,

oli ainoastaan yksi uusi syytös heidän taloudellista järjestelmäänsä

vastaan sen kykenemättömyydestä, joka oli yhtä suuri kuin se oli

kohtuuton. He näyttivät kokonaan jättäneen huomioonsa ottamatta sen

seikan, että siihen saakka kunnes heidän mahtavat koneensa tullaan

käyttämään inhimillisen hyvinvoinnin lisäämiseen, he olivat ja tulivat

edelleenkin olemaan paljaita hullunkurisia tieteellisiä leikkikaluja,

joilla ei ollut suurempaa todellista arvoa ja hyötyä ihmiskunnalle kuin

useilla hyvinkeksityillä tanssivilla nukeilla. Tämä mieletön halu yhä

enempiä, suurempia ja laajempia keksintöjä tekemään taloudellisella

alalla yhdessä nähtävästi täydellisen välinpitämättömyyden kanssa

siitä saavuttiko ihmiskunta niistä mitään lopullista hyötyä vai ei,

voidaan käsittää ainoastaan pitämällä sitä yhtenä niistä oudoista

heikkomielisen kiihoituksen kulkutaudinkohtauksista, joiden tiedetään

vaivanneen vissien ajanjaksojen koko kansakuntia, etenkin keskiaikana.

Mitään järkiperäistä selvitystä ei siihen ole olemassa."

"Hyvällä syyllä voit niin sanoa", huudahti opettaja. "Miksi hyödyksi

todella olikaan, että kivihiili oli keksitty, kun kuitenkin oli yhtä

paljon lämmittämättömiä asuntoja kuin koskaan ennen? Miksi hyödyksi

olivat koneet, joiden avulla yksi mies voi kutoa yhtä paljon vaatteita

kuin tuhannet sata vuotta ennen, kun kuitenkin oli yhtä paljon

ryysyisiä, vilusta väriseviä olentoja kuin ennenkin? Miksi hyödyksi

olivat koneet, joiden avulla amerikalainen farmari voi tuottaa tusinan

kertaa enemmän ruoka-aineita, kuin hänen isoisänsä, kun kuitenkin oli

olemassa yhä useampia nälkäkuolemakohtauksia ja suurempi määrä huonosti

ravittua väkeä maassa kuin koskaan ennen ja laumoittain kodittomia,

kurjuuteen vajonneita kulkureita vaelteli maassa kerjäten leipää

jokaiselta ovelta? Nämä meidän esi-isämme olivat keksineet höyrylaivat,

jotka olivat ihmelaitoksia, mutta näiden päätehtävänä oli kuljettaa

köyhiä maista, jossa he olivat kerjäläisinä kulkeneet työtäsäästävistä

koneista huolimatta, uudempiin maihin, jossa heidän välttämättömästi

lyhyen ajan kuluttua oli uudelleen ryhdyttävä kerjäämään. Noin

keskivälillä yhdeksättätoista vuosisataa riemustui maailma kutomakoneen

keksimisestä ja siitä, minkä taakan se tulisi nostamaan ihmiskunnan

hartioilta. Kuitenkin viisikymmentä vuotta myöhemmin pukuteollisuus,

jonka luultiin muuttuvan keksinnön kautta parempain päin, oli muuttunut

orjuudeksi sekä Amerikassa että Europassa joka 'hikipajasysteemin'

nimellä saattoi silloisenkin hitaan väen häpeämään. Heillä oli helposti

syttyviä tulitikkuja piikiven ja teräksen asemasta, paloöljyä ja

sähkövalo kynttilöiden ja valaanöljyn asemasta, mutta saastan ja

kurjuuden kuvat joita nämä parannetut valaistusvehkeet valaisivat,

olivat samat ja näyttivät ainoastaan vielä pahemmilta niiden valossa.

Ne harvat kerjäläiset, joita Amerikassa oli ollut yhdeksännentoista

vuosisadan ensi neljänneksellä, kulkivat jalan, kun sen sijaan he

viimeisellä neljänneksellä varastivat kulkunsa höyryhepojen vetämissä

junissa ja oli heitä tällöin viisikymmentä kertaa enemmän. Maailma

matkusti kuusikymmentä mailia tunnissa viiden tai kymmenen mailin

asemesta vuosisadan alussa, mutta se ei ollut voittanut alaa tuumaakaan

köyhyydeltä, joka siinä riippui kiinni kuin varjo kilpajuoksijassa."

Yhdenvertaisuus · 第 55 / 101 题