"Kuten jo olen sanonut", vastasi tyttö, "supistui jokaisen etu ja oli
sidottu siihen erityiseen ammattiin, jota hän harjoitti. Jos hän oli
kapitalisti, tarkoitti pääoma sitä; jos hän oli käsityöläinen, oli
hänen pääomanaan jonkun ammatin tai ammatin osan taitaminen ja hänen
elämänsä riippui sellaisen työn kysynnästä, jota hän oli oppinut
tekemään. Ei kapitalistina eikä käsityöläisenä, ei työnantajana eikä
työläisenä ollut hänellä taloudellista etua eikä riippuvaisuutta
ulkopuolella eikä suuremmassa määrässä kuin hänen ammatissaan. Jokainen
uusi aate, keksintö tai parannus taloudellisessa uurastuksessa
tulee enemmässä tai vähemmässä määrässä eroamaan tällä alalla ennen
käytetystä tavasta ja samassa määrässä hävittämään niiden ammattien
taloudellista pohjaa, jotka mainittua liikettä koskivat. Meidän
järjestelmämme aikana, kuten jo olen sanonut, ei tämä merkinnyt
tappiota kenellekään, vaan ainoastaan työmiesten vaihdosta, tuottaen
puhdasta voittoa rikkaudessa tai vapaa-ajassa kaikille; mutta
silloin merkitsi se häviötä niille, joita muutos koski. Kapitalisti
menetti pääomansa, tehtaansa, sijoituksensa kokonaan tai osaksi ja
työmiehet menettivät elinkeinonsa ja tulivat heitetyksi kuten te
kutsuitte maailman kylmän armeliaisuuden käsiin -- armeliaisuuden,
joka tavallisesti oli nollaa vähempi; ja tämä menetys ilman mitään
helpotusta tai korvausta ihmiskunnalle yleensä jonkun yleisen
edun muodossa, jota keksinnöstä olisi voitu saada. Se oli todella
täydellistä tappiota. Siitä seurasi, että kaikkein hyödyllisimmätkin
keksinnöt olivat julmia kuin kuolema niille, joiden eläminen tai
voitto riippui jostain sen koskemasta ammatista. Kapitalistit tulivat
harmaiksi pelätessään keksintöjä, jotka päivässä voivat muuttaa heidän
kalliit tehtaansa vanhaksi rautaromuksi, joka kelpaisi ainoastaan
**sulimoihin ja käsityöläisen yöpainajaisena oli joku kone, joka ottaisi
leivän hänen lapsiensa suusta saattaessaan hänen työnantajansa
kykeneväksi olemaan ilman hänen työtään."
"Tällaisen taloudellisen toiminta-alueen jakaantumisen vuoksi joukkoon
yksityisiä tai ryhmittäisiä määrättyjä etuja täysin ilman minkäänlaista
yhteyttä tai keskinäistä suunnitelmaa jokainen pysyen pystyssä tai
sortuen itsekseen saavutettiin jokainen askel kehityksessä taiteitten
ja tieteitten alalla yksinomaan vasta melkoisen häviön ja tappion
hinnalla jossain yhteiskunnan osassa ikäänkuin olisi siellä raivonnut
ruoste ja ruttotaudit. Kehityksen polku oli täynnä lukemattomien
onnettomuusuhrien valkenevia luita. Kehruukone astui rukin sijalle ja
nälänhätä hiipi englantilaisiin kyliin. Rautatiet anastivat ajurien
tilan ja tuhansia mäkikyliä katosi samalla kun yhtä useita uusia syntyi
laaksoissa ja Idän maanviljelijät köyhtyivät uuden maanviljelyksen
vuoksi Lännessä. Lamppuöljy seurasi valaanrasvaa ja satoja
satamakaupunkeja katosi. Kivihiiltä ja rautaa löydettiin Etelässä
ja heinä alkoi kasvaa Pohjoisessa olevien raudanvalmistuskeskuksien
kaduilla. Sähkö seurasi kaasua ja biljoonien arvosta rautatieomaisuutta
katosi. Mutta mitä kannattaa pitentää luetteloa, jota voisi jatkaa
loppumattomiin? Perussääntö on aina sama: jokainen tärkeä keksintö
toi aina korvaamatonta vahinkoa jollekin osalle kansaa. Lukemattomat
vararikot, armeijoittani joutilaisuuteen pakotetut työmiehet,
kokonainen meri kaikenlaatuisia kärsimyksiä olivat hinta, minkä
esi-isämme maksoivat jokaisesta edistyksen askeleesta."
"Myöhemmin kun uhrit olivat haudatut tai kuljetetut syrjään, oli
esi-isillämme tapana juhlien viettää näitä teollisuuden voittoja ja
sellaisissa tilaisuuksissa oli yleisenä sananpartena juhlapuhujain
suussa seuraava säe:
"Peace hath her victories not less renowned than those of war."
(Rauhalla on yhtä kunniakkaat voittonsa kuin sodallakin.)
"Puhujat eivät välittäneet ottaa huomioonsa sitä tosiseikkaa, että nämät
voitot, joita he niin väärin kutsuivat rauhanvoitoiksi, tavallisesti
olivat ostetut yhtä suurella ihmishenkien ja kärsimysten hinnalla --
vieläpä usein suuremmallakin -- kuin niin kutsuttujen sotien voitot.
Me olemme kaikki lukeneet Tamerlanin pyramiidistä Damaseuksen luona,
joka oli tehty seitsemänkymmenen tuhannen hänen uhrinsa pääkallosta.
Sanottakoon tässä ainoastaan, että jos; niiden eri keksintöjen
uhrit, jotka olivat yhteydessä höyrynkeksinnön kanssa, olisivat
myöntyneet antamaan pääkallonsa Stevensonin tai Arkwrightin kunniaksi
rakennettavaa muistopatsasta varten olisi tämä jättänyt Tamerlanin
muistopatsaan mitättömyydeksi. Tamerlan oli raakalainen ja Arkwright
ihmisiä auttamaan lähetetty nero ja kuitenkin vanhanajan taloudellisen
järjestelmän liettävät juonet saattoivat hyväntekijän aiheuttamaan
yhtä paljon inhimillistä kärsimystä kuin raakalaisvoittajakin.
Huonosti asiat todellakin olivat silloin kun miehet kivittivät ja
ristiinnaulitsivat: niitä, jotka tulivat heidän avukseen, mutta
yksityiskapitalismi teki heille vieläkin pahemman konnatyön muuttamalla
heidän tuomansa: lahjat kiroukseksi.
"Ja ryhtyivätkö työmiehet ja kapitalistit, joiden etuja keksintöjen
kehitys uhkasi, varsinaisiin toimiin tämän kehityksen vastustamiseksi
ja sortaakseen keksintöjä ja keksijöitä?
"He tekivät kaikkensa tähän suuntaan. Jos työmiehet olisivat olleet
kyllin voimakkaita, olisivat he panneet täydellisen vastalauseensa
keksintöihin nähden, jotka koettivat vähentää raa'an käsityön
kysyntää heidän ammateissaan. Kuten nyt oli asianlaita, he tekivät
kaiken vallassaan olevan tätä saavuttaakseen ammattiuniomääräysten
ja väkivaltaisuuksien kautta; eikä kukaan voi moittia miesparkoja
siitä, että he vastustivat kaikkia keksintöjä, jotka paransivat heidän
tilaansa ryöstämällä heiltä elämisen mahdollisuudet. Kuularuisku
tuskin olisi ollut kuolettavampi, jos se olisi käännetty sellaisena
päivänä työmiehiä kohti kuin työtä säästävä kone. Sellaisina katkerina
aikoina mies, joka tuli heitetyksi pois työstä, johon hän oli itsensä
harjoittanut, olisi yhtä hyvin voitu ampua ja ellei hän voinut saada
muuta työtä, kuten silloin monelle kävi, olisi hänelle varmasti ollut
parempi, jos hän olisi kaatunut taistelussa sotatorvien ja rumpujen
soidessa ja toivossa hankkia perheelleen eläke. Kuitenkin olisi
työmiesten ollut käytävä yksityiskapitalismijärjestelmän eikä työtä
säästävän koneen kimppuun, sillä järjellisen taloudellisen järjestelmän
aikana kone olisi ollut paljaastaan hyväntekijä."
"Miten vastustivat kapitalistit keksintöjä?"
"Pääasiallisesti negatiivisin keinoin, vaikkakin paljoa vaikuttavammin
kuin väkivaltaisuudet, joita työmiehet käyttivät. Alkutoiminta kaikessa
kuului kapitalisteille. Kukaan keksijä ei voinut saada käytäntöön
keksintöään, miten mainio se sitten olikaan, ellei saanut kapitalisteja
sitä hyväksymään ja tätä eivät nämä tavallisesti tehneet, ellei keksijä
jättänyt heille suurinta osaa keksinnöstään toivomistaan voitoista.
Paljoa tärkeämpi este keksintöjen käytäntöön otolle johtui siitä
seikasta, että ne, joita liikutti keksinnön lunastaminen, olivat juuri
niitä, jotka harjottivat liikettä, johon keksintö vaikutti ja heidän
etunsa useimmissa tapauksissa vaati uudistuksen pidättämistä, joka
uhkasi tehdä arvottomaksi koneiston ja menettelytavat, joihin heidän
pääomansa oli sijoitettu. Kapitalistin tuli olla täysin vakuutettu
ei ainoastaan siitä, että keksintö oli itsessään hyvä, vaan myöskin,
että se oli hänelle itselleen siksi voittoa tuottava, että se korvaisi
hänen pääomalleen syntyneen vahingon ennen kuin hän ryhtyi siihen
käsiksi. Jos keksinnöt kokonaan poikkesivat menettelytavoista, jotka
olivat olleet voitonoton perusteena, oli usein suoranaista itsemurhaa
kapitalistille hyväksyä niitä käytäntöön. Elleivät he voineet pidättää
tällaisia keksintöjä muulla tavalla, oli heidän tapanaan ostaa ne
ja poistaa ne siten näyttämöltä. Vallankumouksen jälkeen löydettiin
kylliksi tällaisia patentteja, joita oli ostettu ja käytäntöön
tulemasta estetty kapitalistien itsesuojelukseksi pitämään maailmaa
uusissa keksinnöissä kymmeniä vuosia, ellei uusia olisi keksitty.
Yksi vanhan järjestelmän historian surullisimpia lukuja ovat ne
vaikeudet, vastukset ja elämän ajan kestävät pettymykset, joiden
kanssa keksijäin oli taisteltava, ennen kuin he saivat keksintönsä
hyväksytyiksi sekä petokset, joiden kautta useimmissa tapauksissa
heidän voittonsa puijasivat kapitalistit, joiden kantta he saivat
keksintönsä käytäntöön. Nämä kertomukset tuntuvat todella nykypäivinä
melkein mahdottomilta uskoa, jolloin kansa on kernas ja halukas
kasvattamaan ja innostuttamaan jokaista huomattavampaa keksijähenkeä,
ja jolloin jokainen, jolla vaan on uusi keksintö mielessä, voi
maksutta vaatia hallituksen viranomaisia turvaamaan hänen vaatimastaan
etuoikeudesta keksintöön ja hankkimaan hänelle kaikki mahdolliset
helpotukset tietojen, aineksien ja laitosten hankkimiseksi keksintöään
täydentääkseen.
"Ottaen huomioon", sanoi tohtori, "että näiden seikkain, mikäli ne
koskevat yksityisten etujen synnyttämää vastustusta parannusten
eteenpäin marssille, on täytynyt olla vielä selvemmin huomattavia
esi-isillemme kuin meille, mitä arvelet uskosta, joka heillä todella
näyttää olleen, että yksityiskapitalismi järjestelmänä oli suotuisa
keksinnöille?"
"Epäilemättä", vastasi tyttö, "se johtui siitä, että milloin keksintöjä
esiintyi, ne ilmestyivät kapitalistien suojeluksen alaisina. Tämä
taasen luonnollisesti oli välttämätöntä sen johdosta, että kaikin
taloudellinen yritteliäisyys supistui kapitalistien käsiin. Meidän
esi-isämme huomatessaan, että keksinnöt milloin niitä ollenkaan
otettiin käytäntöön, ilmaantuivat yksityiskapitalismin kautta, jättivät
huomioonsa ottamatta sen seikan, että tavallisesti vasta sitten, kun
kapitalismi oli käyttänyt kaikki voimansa vastustaakseen keksintöä, se
suostui auttamaan sen käytäntööntuloa. He olivat tässä suhteessa kuten
lapset, jotka nähdessään veden juoksevan yli sulkupadon, päättävät
siitä, että pados oli apulaitoksena virran juoksulle sen sijaan, että
se olisi ollut sille esteenä, joka päästi vasta sitten virran yli, kun
sitä ei enää voinut kauempaa pidättää."
"Luentomme", sanoi opettaja, "varsinaisesti supistuu ainoastaan vanhan
järjestelmän taloudellisiin seurauksiin, mutta toisinaan aine osottaa
entisten yhteiskunnallisten olosuhteitten olevan liian tärkeitä
voidakseen ne sivuuttaa mitään mainitsematta. Me olemme nähneet,
miten estävää laatua oli yksityisten etujen järjestelmä parannusten
käytäntöönpanolle ja keksinnöille taloudellisella alalla. Mutta oli
olemassa toinenkin ala, jolla sama vaikutus, oli huomattavissa vielä
tärkeämmin ja vahingollisimmin vaikuttavana. -- Kerropa meille,
Florence, jotain tavasta, jolla yksityisten etujen järjestelmä koetti
vastustaa uusien aatteiden ilmaantumista ajatuksen, moraalin, tieteen
ja uskonnon alalla."
"Ennen suurta vallankumousta", vastasi tyttö, "jolloin korkein sivistys
ei ollut niin yleistä kuin se on meillä, vaan supistettuna ainoastaan
pieneen joukkueeseen, tämän joukkueen jäsenet, jotka olivat tunnetut
oppineiden ja tiedemiesluokan nimellä, tulivat välttämättömästi
kansakunnan moraalisiksi ja sielullisiksi opettajiksi ja johtajiksi.
He muodostivat kansalle sen ajatuskannan, asettivat heidät omaan
käsitykseensä asioista ja hallitsemalla heidän mielipiteitään
johtivat heidän taloudellisia etujaan ja määräsivät sivistyksen
suunnan. Nykyisin ei mitään tällaista valtaa ole jonkun erityisen
luokan yksityisoikeutena, koska yleisen kasvatuksen korkea asema
tekisi mahdottomaksi jollekin miesluokalle johtaa kansaa sokeasti.
Kun kuitenkin huomataan, että sellaista valtaa harjotettiin sinä
aikana, ollen se supistettuna niin pieneen luokkaan, oli mitä
tärkeintä, että tämä olisi ollut kykenevä täyttämään niin tärkeän
velvollisuutensa yleistä parasta tarkoittavassa hengessä ilman
harhaan johtavia vaikutuksia. Mutta yksityiskapitalismijärjestelmän
aikana, joka teki jokaisen henkilön ja ihmisryhmän taloudellisesti
riippuvaiseksi yksinomaan hänen itsensä ja: hänen luokkansa edustaman
ammatin edullisuudesta, tämä tarkoitusperä oli mahdoton saavuttaa.
Oppineitten luokka, opettajat, papit, kirjailijat ja tiedemiehet olivat
lopulla vaan ammattilaisia kuten suutarit ja nikkaritkin ja heidän
hyvinvointinsa oli ehdottomasti sidottu siitä kysynnästä, jota heidän
edustamillaan aatteilla ja opeilla ja heidän ammattiinsa kuuluvilla
töillä oli. Jokaisen miehen opettaja tai saarnamiesala oli hänen
yksityinen etunsa -- hänen elantonsa ehto. Kun asianlaita oli täten,
olivat oppineiden ja virkamiesten luokan jäsenet samalla tapaa heidän
alallaan ilmenevien muutosten alaisia kuin suutarit tai nikkarit
olivat heidän ammattiaan koskevien uudistusten alaisia. Siitä seurasi
välttämättömästi, että kun jotain uutta aatetta esitettiin uskonnon,
lääketieteen, tieteitten, taloustieteen, yhteiskuntaopin ja todella
kaikilla ajattelun aloilla, oli ensimmäisenä kysymyksenä, jonka teki
itselleen tätä alaa hallitseva ja siitä elantonsa saava oppineiden
joukko, ei että oliko aate hyvä ja oikea ja yleistä hyvää tarkoittava,
vaan miten se tulisi heti ja suoranaisesti vaikuttamaan oppeihin,
tapoihin ja laitoksiin, joiden kanssa heidän omat persoonalliset etunsa
olivat samat. Jos esitetty oli uusi uskonnollinen kysymys, pohti pappi
ensiksi kaikesta, miten tulisi se vaikuttamaan hänen lahkoonsa ja
hänen asemaansa siinä. Jos se oli uusi lääketieteellinen aate, kysyi
tohtori ensiksi, miten se tulisi vaikuttamaan siihen kouluun, jota hän
edusti. Jos se oli uusi taloustieteellinen kysymys, silloin kaikki ne,
joiden ammattipääomana oli heidän maineensa opettajina tällä alalla,
kyselivät ensiksi, miten tämä uusi aate sopi oppeihin ja vaatimuksiin,
jotka muodostivat heidän ammattivarastonsa. Kun nyt täten jokainen
uusi aate aivan luonnollisesti synnytti epäluuloa saman alan entisten
aatteiden joukossa, oli siitä seurauksena, että oppineitten luokkien
omat taloudelliset edut vaistomaisesti ja melkein poikkeuksetta olivat
vastaisia parannuksille ja muutoksille heidän ajatusalallaan."
"Ollen ihmisolentoja voi heitä tuskin moittia enempää sen johdosta,
että he katselivat ehdottomasti vastenmielisyydellä uusia aatteita
heidän erikoisalallaan kuin kutojaa tai tiilentekijää, jotka
vastustivat uusien keksintöjen käytäntöönottoa, joiden tarkoituksena,
oli ryöstää leipä heidän suustaan. Ja kuitenkin, ajatelkaa millainen
kauhea, melkein ylipääsemätön este ihmiskunnan kehitykselle syntyi
sen tosiasian kautta, että kansan henkiset johtajat ja ajatuskannan
muodostajat taloudellisen riippuvaisuutensa vuoksi jo nykyisin
vallassaoleviin aatteisiin, tulivat vastustavalle kannalle edistykseen
nähden omien etujensa vaikuttimista. Kun ajattelemme kyllin tämän
seikan tärkeyttä, emme me enää ihmettele ihmiskunnan edistyksen
hitautta entisaikana, vaan pikemmin sitä seikkaa, että kehitystä on
ollenkaan ollut."