"Nyt Florence", sanoi opettaja, "sinun avullasi otamme käsitelläksemme
loppukysymystä isiemme talousjärjestelmän käsittelyssä -- nimittäin
sen vihamielisyyttä keksintöjä ja parannuksia kohtaan. Tuskallisena
velvollisuutenamme on ollut viitata useaan kohtaan, jossa arvoisat
esi-isämme ovat olleet tavattoman sokeita taloudellisten laitostensa
oikeista luonteista ja vaikutuksista, mutta ei missään tapauksessa
huomattavammassa määrässä kuin tässä. Kaukana siitä, että he olisivat
huomanneet välttämättömän vihamielisyyden yksityiskapitalismin ja
kehityksen kulun välillä, joka meistä on niin selvää, he näyttävät
tosissaan uskoneen, että heidän järjestelmänsä on tavattoman
suotuisa keksintöjen edistymiselle ja, että sen etu tässä suhteessa
oli niin suuri, että se oli tärkeänä vastapainona sen myönnetyille
oikeusopillisille puutteille. Tässä kohdassa ovat mielipiteet niin
aivan täydellisesti eriäviä, mutta onneksi ovat tosiseikat niin hyvin
todistetut, ettei meillä ole mitään vaikeutta päättäessämme, mikä
katsantokanta on oikea."
"Kysymys jakaantuu kahteen osaan: Ensiksi, vanhan järjestelmän
luontainen vihamielisyys taloudellisia muutoksia kohtaan; ja toiseksi,
voittoprinsiipin vaikutus vähentää, ellei kokonaan tehdä mitättömäksi
sellaisten taloudellisten parannusten vaikutusta, jotka kykenivät
voittamaan tämän vihamielisyyden kylliksi tullakseen käytännössä
esitetyksi. -- Nyt, Florence, kerropa meille, mikä se oli vanhassa
taloudellisessa järjestelmässä, yksityiskapitalistijärjestelmässä, joka
sen saattoi perusteellisesti vastustamaan muutoksia oloissa."
"Siinä oli se tosiseikka", vastasi tyttö, "että sen muodostivat
riippumattomat määrätyt edut ilman mitään yhteisjärjestelmällistä
tai yhdistävää periaatetta, seurauksena siitä ollen, että jokaisen
yksilön tai joukkueen taloudellinen menestyminen riippui kokonaan hänen
tai tämän joukkueen erityisesti sijoittamista eduista välittämättä
ollenkaan toisten tai kokonaisuuden eduista."
"Ole hyvä ja selitä tarkoituksesi vertaamalla nykyistä järjestelmäämme
puhumassasi suhteessa yksityiskapitalismiin."
"Meidän järjestelmämme on täydellisesti yhdeksi kokonaisuudeksi
muodostettu -- se tahtoo sanoa, kellään ei ole taloudellista etua
mihinkään osaan taloudellista kokonaisuuttamme, joka eroaisi hänen
edustaan muihin osiin tätä kokonaisuutta. Hänen ainoana etunaan on
mahdollisimman suuri tuotanto kokonaisuudesta. Meillä on useat eri
ammattimme, mutta ainoastaan voidaksemme sitä vaikuttavammin toimia
yleisen kansan hyväksi. Me voimme olla erittäin innostuneita omaan
erityiseen toimeemme, mutta ainoastaan henkisesti, sillä meidän
taloudelliset etumme eivät ole enemmän riippuvaisia erityisammatistamme
kuin mistään muusta. Me saamme yhtä paljon kokonaistuotannosta, mikä se
sitten lieneekään."
"Millä tavoin vaikuttaa taloudellisen järjestelmän täydellinen luonne
suhteeseemme kaikenlaatuisia taloudellisen kehityksen parannuksia ja
keksintöjä kohtaan?"
"Me tervehdimme niitä suurella mielihyvällä. Miksi emme sitä tekisi?
Jokainen tämän laatuinen parannus tulee ehdottomasti lisäämään
jokaisen etuja kansakunnassa ja jokaisen etuja vielä samassa määrässä.
Jos tämän keksinnön koskema Ammatti sattuu olemaan juuri meidän oma
ammattimme, emme me menetä mitään, vaikkakin se tekisi koko ammatin
tarpeettomaksi. Mahdollisesti voisimme siinä tapauksessa tuntea
jonkun verran kaihomielisyyttä siirtyessämme pois vanhoista tavoista,
mutta siinä olisikin kaikki. Kenenkään yksilön yksityisedut eivät
tule suuremmassa määrässä kysymykseen kuin toistenkaan. Kaikki ovat
kansakunnan palveluksessa ja kansakunnan tehtävä ja etu vaatii pitää
huolta siitä, että jokaiselle hankitaan toista työtä niin pian kuin
hänen entinen ammattinsa tulee tarpeettomaksi yleiselle hyvälle eikä
missään tapauksessa muutos tule vaikuttamaan hänen toimeentuloonsa.
Kaikessa suhteessa siten jokainen parannus taloudellisessa kehityksessä
on epäämättömäksi siunaukseksi kaikille. Keksijä tuo suuremman
rikkauden tai vapaa-ajan lahjan jokaiselle maan päällä eikä ole sen
vuoksi ihmeellistä, että kansan kiitollisuus tekee hänen palkintonsa
kadehdittavimmaksi, mitä yleinen hyväntekijä voi saavuttaa."
"Nyt. Florence kerropa meille, millä tavalla eri määrättyjen etujen
paljous, joka muodosti yksityiskapitalismin, vaikutti synnyttämään
vastenmielisyyttä keksintöjä ja parannuksia kohtaan."