Narrin merkki?
Narri on se, jota ei joikuvin jousi, ei parahin pursi puoleensa vedä.
Se, joka kylmänä katsoo oivinta orhia, armainta aumaa. Se, jota ei
houkuta helisevä hopea, ei kilisevä kulta. Narri tai — kuningas.
Narri on se, joka — hapset harmaina — himoaa oraannuorta ja
kukan-kaunista impeä lattian lakaisijaksi, hutikkojen huuhtojaksi,
vaippojen viruttajaksi. Narri ja — höperö.
* * * * *
Oli kerran vanha mies, vanha, hopeahapsi. Tarina kertoo, että kansa
sanoi häntä Väinämöiseksi, vaikka ei pappi eikä lukkari ollut
hänen ylitseen poppalukujaan lukenut, joita kasteeksi kutsutaan.
Tämä Väinämöinen oli narri ja höperö, kuten kovin vanhat miehet
tapaavat olla ja kuten myös otsakkeessa mainittu tapahtumasarja on
jälkimaailmalle todistamassa.
Tämä kilpalaulanta...
Tai. Miksipä minä ryhtyisin tässä sitä kuvailemaan? Se on ennen minua
paremmalla pännällä piirretty, kerkeämmällä kynällä kirjaan kerrottu.
Ja sinä, rakas lukijani? Kai sinä tunnet tämän kirjan?