Jyväskylässä,
K. J. Gummerus Oy,
1923.
Vanha koulu...
Oli ilta. Syksyinen ilta. Olin pysähtynyt kadulle katsomaan sitä.
Vanhaa koulua.
Ikkunoissa oli valoa. Silkkipaperilla verhottuja lamppuja. Punaisia.
Sinisiä. Vihreitä. Soitto soi. Tanssimusiikkia. Vanhassa koulussa oli
juhla.
Seisoin paikoillani kuin vangittuna. Edemmäs en malttanut astua. Etsin
penkin, jolta voin nähdä valaistut ikkunat. Niihin jäin tuijottamaan.
Olin joutunut lumoihin. Vanhan koulun lumoihin.
* * * * *
Siinä se seisoi. Vanha koulu. Mahtavana rakennusrykelmänä. Kuutamossa
hohtavanvalkeana. Kasvot vasten kasvoja iäkkään ystävänsä, varjoisan
puiston, kanssa. Yhteiseen syleilyynsä sulkien vanhan kirkon ja
pronssisen suurmiespatsaan. Keskellä kaupunkia se seisoi. Oman
arvonsa tuntevana. Rauhallisena. Kuin kaikkien niiden pahojen kielten
kiusallakin, jotka kuiskuttivat, että sen paikka olisi ollut jossakin
syrjemmällä, jossakin laitakaupungilla.
Vanha koulu...
Muistin: harmaa se sisältä oli. Harmaa ja yksitoikkoinen. Koristuksia
vailla. Mutta elämää oli sen suojissa. Pursuavaa elämää. Puolituhatta
pirteää poikaa sen seinien sisällä vuodesta vuoteen ahersi. Viisisataa
villiä vekaraa siellä valmistautui elämään astumaan.
Toveripiirissä saattoi elämä olla ankaraa. Kovaakin joskus. Sydän
kurkussa moni äiti varmaan poikansa ensi askeleita siellä seurasi.
Pehmeä ei se käsi ollut, joka pois höyläsi loukkaavat kulmat, irti
hakkasi silmään pistävät mutkat. Mutta ohi se pahin pian oli. Lujan
toverihengen yhteensitomia ne olivat, ne parvet, jotka yläluokille
ehtivät. Tunnuslauseena: Yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta!
Vanha koulu... Harvoja tiedemiehiä se oli maalleen lahjoittanut. Mutta
jos ympärille katsoit, näit kaikilla muilla aloilla eturivin miehiä,
jotka se oli elämään ohjannut.
* * * * *
Vanha koulu...
Siinä se jälleen silmieni edessä kohosi. Oli kuin olisi vuosia kulunut
siitä, kun sen viimeksi näin.
Katsoin...
Tummia varjoja vilahteli ikkunoiden ohitse. Tanssiin meneviä. Tanssista
palaavia. Eräällä ikkunalaudalla istui kaksi. Poika ja tyttö. Ulos
kuutamo-iltaan katsoivat...
* * * * *
Silloin alkoi se elää, vanha koulu. Muistoja tulvahti mieleeni.
Muistoja vuosien takaa. Uniin ja unelmiin ne sekoittuivat. Yhteen
sulivat. Kokonaisuudeksi muodostumaan pyrkivät.
Keskustana sinä, vanha koulu...