Elias Krumm. Rouva Äyriäinen.
_Krumm_ (itseksensä). Voi minua! Sepä oli karvas omena!
_Rouva Äyriäinen_. Varsin kaunis nuori mies.
_Krumm_ (useat kerrat kumarrellen). Olenko niin onnellinen, että saan
tervehtiä leskeksi jäänyttä pastorivainajan rouvaa?
_Rouva äyriäinen_ (useat kerrat niiaten). Ah, kyllä vaan, hyvä herra,
minä olen jo seitsemän vuotta ollut leskenä.
_Krumm_. Mitä? Minä luulin, että herra pastori olisi vastikään kuollut?
_Rouva äyriäinen_. Herra pastori. Varsin oikein — mutta murehtivalle
leskelle muuttuvat päivät vuosiksi. (Itsekseen.) Melkeinpä olin jo
puhua itseni pussiin.
_Krumm_. Semmoista vahinkoa voi vaivoin auttaa.
_Rouva äyriäinen_. Ah, se onkin auttamaton!
_Krumm_. Auttamaton? Voi minua!
_Rouva Äyriäinen_. Se tahtoo sanoa — mitä hänen ikäänsä koskee — hän
oli jo yli seitsemänkymmenen.
_Krumm_. Ikää karttuu kyllä vähitellen, kun vaan muut ominaisuudet —
_Rouva äyriäinen_. Ja mitä niihin tulee —
_Krumm_. Tahdotteko antaa tilaa sydämessäni sille suloiselle toivolle,
että saan viedä takaisin kylmille jätettyyn pappilaan hänet, joka ennen
oli pappilan kaunistus?
_Rouva Äyriäinen_. En tiedä, ketä hyvä herra semmoisena kaunistuksena
pitää?
_Krumm_. Ketäs muuta kuin sitä ylistettyä, suloista rouvaa, joka
avainkimpussaan tietämättänsä kantoi avaimen minunkin sydämmeeni.
_Rouva Äyriäinen_. Herra kulta, te olette vielä niin nuori — ja minä —
ja minä —
_Krumm_. Ja te?
_Rouva Äyriäinen_. Minä olen jo aikoja sitten kahdenkymmenen jättänyt —
_Krumm_. Sitä en uskoisi, ellette itse sitä sanoisi.
_Rouva äyriäinen_. Kohtuullinen elämä on pitänyt muodon —
_Krumm_. Ja taloudellinen ahkeruus.
_Rouva Äyriäinen_. Kehumatta itseäni, sitä ei minulta ole puuttunut,
avaimeni kalisevat kaiken päivää. Mutta onpa siitä myös jotain
hyötyäkin ollut. Taivas ei ole ahkeruuttani palkitsematta jättänyt, ja
jos joskus vielä päättäisin mennä pyhään avioliittoon —
_Krumm_. Oi, päättäkää!
_Rouva Äyriäinen_. Minun puolisolleni ei kävisi pahoin.
_Krumm_. Riemuvaunuilla kuljettaisiin!
_Rouva äyriäinen_. Laatikot täynnä liinavaatteita, ottamatta lukuun —
_Krumm_. Monta laatikkoa?!
_Rouva äyriäinen_. Arkut täynnä hopeakaluja, ottamatta lukuun —
_Krumm_. Monta arkkua?!
_Rouva äyriäinen_. Onpa vielä puhdasta rahaakin vähäinen summa —
_Krumm_. Puhdasta rahaakin?! Oi, te hurmaatte minua!
_Rouva äyriäinen_. Joka antaa kahdeksan prosentin koron.
_Krumm_ (itseksensä). Rouva ei ole juuri hulluin. (Ääneen.) Teidän
jalkainne juureen —
_Rouva äyriäinen_. Oi, oi! Miten minulle käy? Miesolento minun jalkaini
juuressa! Minä vaivun — vaivun —
_Krumm_. Minun syliini! Minun te olette! Minä teidät pidän! Rakkauden
liitto on solmittu!
_Rouva äyriäinen_. Minä tulin niin hämilleni, huumauksiin —
_Krumm_. Oi, antakaa minulle myöntävä vastaus noilta suloisilta
huulilta.
_Rouva äyriäinen_. Pyydättekö sitä oikein todenperästä?
_Krumm_. Te lumoojani, saatatteko vielä epäillä?
_Rouva Äyriäinen_. Voisi luulla, että ainoastaan laatikot, ainoastaan
arkut —
_Krumm_. Oi kuinka suuresti te loukkaatte minun puhdasta sydäntäni!
_Rouva Äyriäinen_. Mutta pappila, jos en olisikaan pastorin leski?
_Krumm_. Ken hyvänsä te olla mahtanette, tuo vastustamaton sulous —
_Rouva äyriäinen_. Viehättävää houkuttelua, Tässä on käteni, tässä
sydämeni —
_Krumm_. Ja suudelma, — ensimäinen —
_Rouva Äyriäinen_. Kasvoni tulena kuumottavat — mutta pitää totella.
(Kurottaa huulensa suuteloon.)
_Krumm_. Se rahasumma, kuinka paljon sitä on?
_Rouva Äyriäinen_. Kaksikymmentätuhatta markkaa.
_Krumm_. Ja kahdeksan prosentin korot?
_Rouva Äyriäinen_. Kahdeksan prosentin.
_Krumm_. Kiiruhdan aukaisemaan matkakirstuni, kultainen sormus on
sen pohjalla kätkettynä, menen sen noutamaan, pistän sen paikalla
tuohon hienoon sormeen, ja sunnuntaina vaalisaarnan jälkeen luen itse
kuulutuksen. (Lähtee.)