Krumm. (Sittemmin) Koulumestari.
_Krumm_. Sepä on kirottu ehto _sine qua non_. Arvatakseni seuraa luutakin
lihan ostossa mukana. Mutta sittenkin, mitä on minun tehtävä? Olen
nälistynyt ja pappila on rasvainen pala.
_Koulumestari_. Saan kunnian! Kuinka on laita? Olen etehisessä
tepastellut sinne ja tänne, olen akkunan ruutuja tärisyttänyt,
helluntaivirttä hyräillyt itsekseni, mutta nyt en enää voinut
levottomuuttani hillitä.
_Krumm_. Luulen, että laitani on hyvä.
_Koulumestari_. Saanko toivottaa teidän arvoisuudellenne onnea?
_Krumm_. Luulen niin.
_Koulumestari_. No sitten ravistakoon taivas siunaustansa meidän
kunnianarvoisan kirkkoherramme ylitse!
_Krumm_. Kiitoksia, hyvä koulumestari. Herra kirkon patruunalla on
kumminkin yksi ehto vielä; minun pitää naida leski.
_Koulumestari_. Vai niin? Sepä jotakin —
_Krumm_. Miten hänen laitansa on sitten?
_Koulumestari_. Varsin hyvin, ehkä on ylen viisas.
_Krumm_. Olkoonpa niinkin; otan hänet sentään. Herra majurin tahto on,
että kosin heti paikalla.
_Koulumestari_. Tehkää hyvin ja kolkuttakaa vaan tuolle ovelle.
_Krumm_. Niinkö suorastaan? Ei, se ei käy laatuun. Pitää ensin —
mennäänpä kotianne, herra koulumestari, minä kirjoitan kirjeen, te
viette sen leskelle ja levittelette hänelle edeltäpäin vähän minun
etujani ja avujani.
_Koulumestari_. Niinkuin käskette.
_Krumm_. Arvelen tosin, ettei leski suinkaan mitään esteitä tee, mutta
pitää kuitenkin tehdä mikä säädyllistä on. En milloinkaan päitä pitäen
puutu mihinkään. (Molemmat lähtevät.)