Myöhään illansuussa tuli apina vanhaan kotiinsa. Donald löysi
sen maasta oven vierestä ruumis aivan ruhjoutuneena, joten sitä
tuskin tunsi. Olkoon ryövärin ansiota, että puolet oli kokonaan
vahingoittumattomana, mutta toinen puoli oli surullisen näköinen, ja
pitkä, kiemurainen häntä, Tarriaisen paras koriste ja leikkikalu, oli
juuresta katkennut. Eläinparka oli tainnoksissa, mutta oli selvää, että
se oli maannut siinä tunnin tai kaksi suuressa tuskassa, sillä tien
soran oli hän piessyt hajalleen. Donald oli suuresti liikutettu, hän
nosti apinan käsivarrelleen niin hellästi kuin olisi se ollut lapsi,
asetti sen omaan vuoteeseensa ja sitoi sen haavat. Kauan maattuaan se
heräsi, ja Donald, joka oli istunut ääneti sen vieressä, kumartui ja
antoi sen nuolla kasvojaan. Samassa avasi se suunsa, kullankaivaja
hypähti tuoliltaan kuin ammuttuna. Sillä siellä, hampaittensa välissä
säilytti apina kultapalasta.
Viisi vuotta on kulunut. Donald on Silver Creek Conty’n rikkain mies,
ja hänen suurella kaivoksellaan työskentelee satoja miehiä. Hän asuu
suuressa talossa, joka on komeasti kalustettu ja täynnä kallisarvoisia
esineitä. Niitä hän näyttelee vierailleen, joita kokoontuu katsomaan
hänen kaivostaan. Mutta kaikkein kallisarvoisin on Tarriainen, hännätön
apina, ensimäisen kultapalan löytäjä ja hänen onnensa perustaja,
kuten hän sanoi jokaiselle. Sitten kertoo hän Tarriaisen löytäneen
kultapalan, juttelee kuinka se varastettiin, ja kuinka Tarriainen toi
sen takaisin, kertoo kuinka he molemmat Tarriaisen parannuttua menivät
paikalle, josta suuri kultamöhkäle oli löydetty, ja etsivät etsimästä
päästyäänkin löytäen möhkäleen toisensa jälkeen, kultaa kullan perästä,
siksi kunnes muutamien kuukausien kuluttua Donaldin vuoteen alle oli
piilotettu enemmän kultaa kuin oli tullut kaikista kaivoksista yhteensä
siitä saakka kuin ensimäinen oli löydetty. Sitten tuo kelpo mies sanoo
sanan keltinkielellä, ja hännätön apina hyppää hänen käsivarrelleen
hyväiltäväksi ja Donald pyytää vieraitaan lukemaan sen kaulassa
olevasta kultaisesta nauhasta kirjoituksen:
Uskolliselle Tarriaiselle
hänen kiitolliselta
isännältään
Tehty ensimäisestä kultapalasta — 2 p:nä elok. 1888.