Oletan, että ajattelette apinan jo aikoja sitten kuolleen, saman
apinan, josta kerroin teille. Mutta luulen sen yhä olevan elossa.
Ainakin olen jotenkin varma, että apina, josta juuri aion kertoa
teille, on sama, vaikken olekaan siitä aivan varma. Ensiksikin oli
tämä uusi apina aivan Vekkulin näköinen ja toisekseen, tätäkään
apinaa ei voitu tappaa. Enkä ole koskaan kuullut puhuttavan kuin
Vekkuli-nimisestä apinasta, jota ei voitu tappaa.
Toinen seikka, mikä saattaa minut arvelemaan, että tämä apina olisi
sama kuin Vekkuli, on se, että Vekkuli katosi saarelta, missä sen
viimeksi tapasimme. Ei kukaan tiedä, miten se tapahtui, mutta oli
tämä katoaminen sattunut samoihin aikoihin kuin tapaukset, joista
aion kertoa. Eräänä aamuna astui maihin laivamiehiä vesitynnyriään
täyttämään samaan saareen, missä Vekkuli asui majakanvartijan kanssa.
Majakanvartija oli heille ystävällinen, sillä he olivat ulkomaalaisia,
ja näytti heille koko majakan. Päästyään huippuun näkivät he apinan,
joka puhdisti lamppua kuin ihminen ainakin. Merimiehet olivat
suuresti hämmästyneitä, ja eräs heistä, joka osasi puhua englantia,
tahtoi ostaa Vekkulin kahdella punnalla. Kun majakanvanrtija kuuli
tämän, oli hän sangen vihoissaan ja käski heidät kaikki alas. Tästä
suuttuivat taas miehet vuorostaan, sillä he eivät voineet ymmärtää,
miksi majakanvartija piti apinasta, ja sanoivat, etteivät unhoittaisi
majakanvartijan solvanneen heitä. Eihän hän tosin ollut loukannut heitä
ollenkaan, mutta vieraat merimiehet ovat toisinaan kiivasluontoisia, ja
nämä miehet olivat maasta, missä helposti loukkaannutaan. Merimiehet
kuluttivat koko päivän rannalla, koska tuuli oli vastainen, mutta ei
kukaan nähnyt heidän astuvan sisään majakkaan. Seuraavana aamuna oli
näiden komean märssyn huippu ainoa, mitä majakanvartija näki. Eikä
paimen tämän jälkeen nähnyt vilahdustakaan apinasta, jota ei voitu
tappaa, viikon, yön ja päivän etsinnänkään jälkeen.