Kiristystäkö?
Hetherwick ei vielä silloinkaan tietänyt, mistä syystä Matherfield
halusi tavata Rhonan, kun hän ja Matherfield astelivat Dorkingin
asemalta High-kadulle ja suuntasivat matkansa "Valkoiseen Hevoseen".
Matherfield seisahtui muutamien metrien päähän hotellin ovesta.
"Odotetaan ulkosalla neiti Hannafordia", hän sanoi. "Kysyn täällä
häneltä paria seikkaa. En tahdo antautua edes siihen vaaraan, että
meitä kuultaisiin."
Jonkun minuutin kuluttua Rhona saapui autossa; nähtyään miehet hän
tuli heitä vastaan. Matherfield kävi asiaan vitkastelematta.
"Neiti Hannaford", hän alkoi, vilkaisten varovasti ympärilleen ja
puhuen hiljaa, "onko lady Riversreade nyt kartanossa? Hän on!" hän
jatkoi, kun Rhona nyökkäsi. "Milloin hän sitten palasi?"
"Hyvin varhain eilen aamulla", vastasi Rhona empimättä. "Seitsemän ja
neljänkymmenenviiden junalla Victoria-asemalta. Hän oli kartanossa
puoli kymmenen."
Matherfiled kääntyi Hetherwickiin päin kasvoillaan äärimmäisen
tyrmistynyt ilme.
"Riversreade courtissa puolikymmenen eilenaamulla -- tiistaina!"
hän huudahti. "Mahdotonta! Omin silmin näin hänet eilen aamulla
puolikymmenen Southamptonissa."
"Olen aivan varma siitä, ettette nähnyt!" tokaisi Rhona, naurahtaen
ivallisesti. "Olette jonkun kummallisen harhavaikutelman vallassa,
herra Matherfield. Lady Riversreade oli puolikymmenen eilen aamulla
täällä omassa talossaan minun seurassani. Sen voin vannoa!"
Miehet katsoivat toisiinsa. Kumpikin näytti tekevän toiselle
äänettömän kysymyksen. Äkkiä Matherfield lausui kysymyksensä ääneen
kummastelevasti ja harmistuneesti.
"Mikä ihmeen otus on sitten se nainen, jota seurasin Southamptoniin?"
Matherfield ei saanut vastausta. Rhona, joka ei lainkaan käsittänyt
hänen puhettaan, loi Hetherwickiin hämmästyneen ja kysyvän katseen.
Ja Hetherwick huomasi ajan sopivaksi selityksille.
"Kuulkaahan!" hän virkkoi. "Meidän on puhuttava näistä asioista,
emmekä voi seisottaa neiti Hamnafordia kadulla. Tulkaa hotelliin
-- otamme yksityisen huoneen, jossa syömme puolista ja saamme
keskustella kenenkään kuulematta. Olette hieman ymmällä kaikesta
tästä", hän jatkoi jonkun minuutin kuluttua, kun he olivat varmasti
kolmisin ja puolinen oli tilattu. "Eikä ihmekään! Mutta minun
lienee parasta kertoa teille, missä Matherfield ja minä olimme
maanantai-iltana ja mitä Matherfield puuhasi koko eilispäivän.
Nähkääs", hän lopetti suppeasti selostettuaan Rhonalle äskeiset
tapahtumat, "olin ehdottoman varma siitä, että nainen, jonka
näin tulevan Vivianista maanantai-iltana, oli sama nainen, jota
te sunnuntaiaamuna osoititte Victoria-asemalla minulle lady
Riversreadena -- hän oli puettu samalla tavoin, se on varma --
lyhyesti sanoen, vakaumukseni on, että hän oli lady Riversreade.
Sitten olemme, sekä Matherfield että minä, yhtä varmat siitä, että
näimme saman naisen tulevan St. Maryn rakennusryhmästä vähäistä
vaille kello viisi eilenaamulla, ja Matherfield seurasi häntä
Southamptoniin. Tähän asti emme ole lainkaan epäilleet sitä, että hän
oli lady Riversreade -- emme vähääkään!"
"No niin", virkkoi Rhona, naurahtaen epäuskoisesti, "en voi
luonnollisestikaan väittää, ettette maanantai-iltana nähneet lady
Riversreaden tulevan Vivianista. Lady Riversreade oli varmasti
Lontoossa sunnuntaista puolelta päivin eilenaamuun saakka ja saattoi
maanantai-iltana käydä Vivianissa jostakin syystä. Siitä en tiedä
mitään. Mutta sen tiedän, ettei hän eilen ollut Southamptonissa,
sillä hän palasi kotiin Riversreade courtiin puolikymmenen tienoilla
aamulla eikä ole poistunut talosta senjälkeen. Se on selvä totuus!"
"Sitten en jaksa sitä ymmärtää!" huudahti Matherfield. "Ja sanon
vielä kerran: jos se nainen, jonka perässä menin Southamptoniin, ei
ollut lady Riversreade, niin kuka hän sitten oli? Sanon enemmänkin:
jos se henkilö, jonka näimme tulevan Vivianista ja jota seurasimme
Paddingtoniin, oli todella lady Riversreade, ja jollei hän ollut
se nainen, joka eilen aamulla ilmestyi vuokrakasarmista ja jonka
jälessä minä lähdin, niin silloin täytyy lady Riversreadella olla
kaksoisolento, joka asuu St. Maryn rakennusryhmässä! Se siitä!"
"Mitä siihen tulee", puuttui Hetherwick puheeseen, "niin en tullut
eilen illalla maininneeksi teille, Matherfield, että kävin eilen
toistamiseen siinä talossa, jossa olimme vahdissa, ja suoritin
varovaisia tiedusteluja vastapäätä asuvasta pitkästä, komeasta
naisesta. Sain jonkun verran selville. Se nainen, jota seurasimme
sinne ja jonka jälessä te juoksitte eilen, tunnetaan siellä nimellä
madame Listorelle. Hän on hyvin vähän asunnossaan, mutta maksaa
säännöllisesti vuokransa. Hän on joskus poissa pitkiä toveja yhteen
menoon -- häntä nähdäänkin siellä harvoin. Ja hänen luullaan kuuluvan
teatterimaailmaan. Isännöitsijä, joka nämä tiedot antoi, näki hänet
asunnossaan maanantaina."
Matherfield läjähytti toisen kätensä toiseen kämmeneensä. "Se on
valenimi!" hän huudahti. "Voin panna vetoon vaikka mitä siitä,
että hän on lady Riversreade! Poissa asunnostaan pitkiä aikoja!
Tietystikin -- koska hän on täällä upeassa talossaan. Pitää sitä
vuokra-asuntoa jotakin tarkoitusta varten ja nimittää itseään --
kuinka se olikaan? Nimi kuulosti ranskalaiselta."
"Mutta jos asia on niin", huomautti Hetherwick, vilkaisten vaivihkaa
Rhonaan, "on kuitenkin tuiki mahdotonta, että lady Riversreade
oli Riversreade courtissa eilen ja Southamptonissa samaan aikaan!
Totisesti!"
"Niin, se käy yli minun ymmärrykseni!" jupisi Matherfield. "Tiedän,
mitä näin! Jos jotakin on viassa, niin syy on teidän, herra
Hetherwick! Minä en tunne tätä lady Riversreadea! Mutta sen tiedän,
että te sanoitte lady Riversreadeksi sitä naista, jonka näimme
tulevan kerhosta. Se, sir, oli sama nainen, jota seurasin!"
"Se nainen, jonka näin tulevan Vivianista, oli sama kuin se, jota
neiti Hannaford osoitti minulle lady Riversreadena", vakuutti
Hetherwick tyynesti. "Se on varma! Mutta --"
Tässä hänet keskeytti puolisen saapuminen. Ei hiiskuttu mitään, ennen
kuin kaikki kolme olivat istuutuneet pöytään ja tarjoilija lähetetty
pois. Sitten Rhona katsahti seuratovereihinsa ja hymyili.
"Te molemmat näytte päässeen hyvin lupaavalle asteelle!" hän sanoi.
"Aluksi luulin sitä ehdottomaksi umpikujaksi, mutta --"
"Eikö se sitten ole?" tokaisi Hetherwick. "Tällä hetkellä en käsitä
miten siitä pääsisi yli tai ympäri."
"Minusta tuntuu, että alatte saada jotakin selville", vastasi tyttö.
"Kaikki tämä, niin häkellyttävää kuin se onkin, on parempi kuin ei
mitään. Minullakin on uutisia -- jos olette varmat siitä, ettei
kukaan voi meitä kuunnella."
"Siitä olkaa huoleti!" rauhoitti häntä Hetherwick. "Täällä on ovet
kunnollista, lujaa, vanhaa työtä, ja ne sulkeutuvat tiiviisti. Mitä
sitten?"
Rhona kumartui hieman eteenpäin ja hiljensi ääntään.
"Eilen oli vähän hälyä kartanossa tai ainakin hoitolassa", hän alkoi,
"tuosta Baseveriesta".
"Ahaa!" äänsi Hetherwick. "Sepä mielenkiintoista! Kertokaahan!"
"No niin, kuten jo mainitsin, saapui lady Riversreade eilen Lontoosta
noin kello yhdeksän ja kolmekymmentä", jatkoi Rhona. "Hänen
seurassaan oli majuri Penteney."
"Kuka on majuri Penteney?" tiedusti Matherfield.
"Hän on entinen upseeri, joka on hyvin innostunut Riversreaden
hoitolaan ja huolehtii sen asioista Lontoossa", selitti Hetherwick.
"Ja neiti Hannaford arvelee, että hän on rakastunut hoitolan
perustajattareen. Olen nähnyt hänet -- hän oli lady Riversreaden
seurassa sunnuntaina. Niin", hän lisäsi, kääntyen Rhonan puoleen,
"majuri Penteney oli hänen mukanaan. Jatkakaa!"
"Heti saavuttuaan -- näin heidät toimistohuoneeni ikkunasta --
he tulivat hoitolaan. Minusta he kumpikin näyttivät harvinaisen
vakavilta. Puheltuaan muutamia minuutteja minun kanssani
liikeasioista he menivät lady Riversreaden yksityiseen konttoriin,
jonkun ajan kuluttua tuli lady Riversreade sieltä ja poistui; näin
hänen menevän kartanoon. Pian pistäytyi majuri Penteney luokseni ja
sanoi haluavansa keskustella vähän aikaa kanssani kahden kesken. Hän
puhui -- sikäli kuin muistan -- seuraavasti: 'neiti Featherstone --'"
Matherfield käänsi äkkiä katseensa lautasestaan.
"Mitä?" hän virkkoi. "Neiti -- Featherstone?"
"Sillä nimellä tunnetaan neiti Hannaford -- siellä", selitti
Hetherwick. "Hänen äitinsä nimi. Mainitsin siitä teille, muistanette."
"Niin, niin", myönsi Matherfield murahtaen. "Niin teitte, kyllä nyt
muistan. Olen sekaisin -- eilisen jälkeen."
"'Neiti Featherstone'", jatkoi Rhona, "'luullakseni olette huomannut,
että lady Riversreadea on äskettäin käynyt kahdesti tapaamassa muuan
mies, joka nimittää itseään tohtori Cyprian Baseverieksi?'"
"'Kyllä', vastasin, 'kyllä olen, majuri Penteney. Näin tohtori
Baseverien kummallakin kerralla.' 'No niin', sanoi hän, 'hän ei
kai tehnyt teihin erikoista vaikutusta?' 'Ei lainkaan, majuri
Penteney', vastasin, 'paitsi hyvin epäsuotuisaa'. 'Ettekö pitänyt
hänen ulkonäöstään?' tiedusti hän hymyillen. 'Pidättekö te?' kysyin
minä puolestani. 'En ole nähnyt koko miestä', vastasi hän. 'Mutta
odotan näkeväni -- juuri tänä aamuna. Ja siitähän tahtoisinkin puhua
teille. Luultavasti hän tulee tänne kello kahdentoista maissa --
kuten, mikäli olen kuullut, on tehnyt aikaisemminkin -- ja tahtoo
tietysti tavata lady Riversreadea. Pyydän teitä käskemään, että
ovenvartija Mitchell tuo hänet suoraan sisään, kun hän saapuu; eikä
Mitchell saa ilmoittaa, ettei lady Riversreade ole saapuvilla -- hän
ei ole silloin täällä -- vaan hänen on heti saatettava mies tänne.
Ja teidän, pyydän, on ohjattava hänet suoraa päätä yksityiseen
konttoriin. Hän ei tapaa siellä lady Riversreadea, vaan -- minut.
Onko se selvä?' 'Täysin selvä, majuri Penteney', vastasin. 'Kyllä
huolehdin siitä.' 'No niin', jatkoi hän, 'on vielä vähän muutakin.
Puhuttuani jonkun aikaa suoraa kieltä sille miekkoselle soitan
kelloa. Silloin toivon teidän tulevan sisään Mitchell mukananne.
Ja -- se riittääkin tällä kertaa. Ymmärrättekö?' 'Ymmärrän, majuri
Penteney', vastasin. 'Kyllä pidän siitä huolen. Mutta koska ette
ole kertaakaan nähnyt tätä miestä, niin haluaisin sanoa teille
erään asian -- hän näyttää sellaiselta, että hän saattaa käydä
vaaralliseksi.' Sen kuullessaan hän hymyili. 'Kiitos!' hän virkkoi.
'Olen valmistautunut siltä varalta, neiti Featherstone. Ohjatkaa
hänet vain suoraan luokseni!'"
Rhona keskeytti kertomuksensa hetkiseksi, kiinnittäen huomionsa
lautasensa sisältöön. Mutta Hetherwickin veitsi ja haarukka olivat
jääneet toimettomiksi, samoin Matherfieldin; molemmat miehet
ilmeisesti unohtuivat miettimään. Äkkiä Matherfieldin kasvot
kirkastuivat; hän iski Hetherwickille silmää sellaisella tavalla,
ettei siitä voinut erehtyä.
"Hyvä! Hyvä! Hyvä!" hän mutisi, ikäänkuin hihittäen. "Minulle alkaa
valo hiukan sarastaa! Mainiota! Kun pääsette kertomuksenne loppuun,
neiti Featherstone --"
"No niin", jatkoi Rhona oltuaan vaiti muutamia minuutteja,
"puolenpäivän aikaan saapui tohtori Cyprian Baseverie autolla.
Olin jo antanut Mitchellille ohjeet, ja hän toi Baseverien suoraan
konttoriini. Baseverie oli ilmeisesti mitä parhaalla tuulella -- hän
kumarteli ja virnisteli minut nähdessään, ikäänkuin olisi luullut
minun kuolevan ikävästä kaivatessani häntä. En vastannut mitään
hänen korupuheiseen tervehdykseensä. Nousin vain pystyyn, ohjasin
hänet yksityisen konttorin ovelle ja suljin sen hänen jälkeensä
hänen astuttuaan kynnyksen yli. Sitten purskahdin nauramaan --
hän ei voinut nähdä, kuka oli häntä odottamassa, ennenkuin oli
huoneessa, ja majuri Penteneyn sanoista olin jo arvannut, ettei hänen
vastaanottonsa olisi hauska eikä miellyttävä."
Matherfield hieroi käsiään vastakkain.
"Hyvä! Hyvä!" hän hihitti. "Toivoisinpa olleeni siinä huoneessa!"
"Ei viipynyt kauan, ennen kuin minä olin siellä, herra Matherfield",
virkkoi Rhona. "Olin luonnollisestikin hirveän utelias tietämään,
mitä siellä tapahtui; mutta ovi sulkeutuu tiiviisti, enkä kuullut
mitään -- en kiukkuisia ääniä enkä muutakaan. Mutta vajaan kymmenen
minuutin kuluttua kello kilahti terävästi. Kutsuin Mitchellin -- hän
on kookas, jäntevä, päättäväisen näköinen entinen kaartilainen -- ja
menimme sisään. Käsitin kaikki yhdellä silmäyksellä. Majuri Penteney
istui lady Riversreaden kirjoituspöydän ääressä. Imupaperilehtiöllä
oli revolveri, ja hänen oikea kätensä oli hyvin likellä sitä --"
"Haa!" huudahti Hetherwick "Totisesti! Juuri niin! Oivallista!"
"Kirjoituspöydän toisella puolen seisoi Baseverie, tuijottaen ensin
majuri Penteneyhin, sitten meihin. Minun on vaikea kuvata, miltä hän
näytti. Minusta tuntui, että voimakkaimpana ilmeenä hänen kasvoillaan
oli perinpohjainen ällistys."
"Ällistys?" äänsi Hetherwick.
"Ällistys! Hämmästys! Näytti siltä kuin hän olisi kuullut jotakin,
mitä hän ei olisi uskonut kuulevansa. Mutta hänen kasvoistaan
kuvastui myöskin kiukkua ja raivoa -- niin jos majuri Penteneyn
revolveri ei olisi ollut niin lähellä hänen sormiaan ja jos Mitchell
ei olisi ollut saapuvilla, olisin kirkaissut ja lähtenyt juoksemaan
karkuun. Mutta nyt ei minun tarvinnut lähteä. Heti kun Mitchell
ja minä astuimme sisään, alkoi majuri Penteney puhua -- hyvin
rauhallisesti. Hän nyökkäsi Baseveriehin päin. 'Neiti Featherstone
ja te Mitchell -- näette tuon miehen. Jos hän vielä kerran tulee
tänne, niin te, Mitchell, ette laske häntä sisään, ja te, neiti
Featherstone, kuultuanne Mitchelliltä, että hän on täällä, soitatte
poliisille, ja jos hän vetelehtii ympäristössä, käskette pidättää
hänet.' Sitten hän kääntyi Baseverien puoleen. 'Ja nyt, mies!' Hän
osoitti ovea. 'Ulos -- nopeasti! Tiehenne!' Katsahdin tietysti
Baseveriehen. Hän seisoi alallaan, tuijottaen majuri Penteneyhin
ikäänkuin ei olisi ymmärtänyt. Minusta näytti, että hän tuskin
uskoi korviaan -- hän teki sen vaikutuksen, että hänen oli mahdoton
käsittää joutuneensa kärsimään sellaista kohtelua. Mutta hän oli
myöskin lyijynharmaana raivosta. Hänen sormensa nytkähtelivät; silmät
säihkyivät; oli kamalaa katsella hänen huuliaan. Vihdoin hän sai
suustaan joitakuita sanoja --"
"Toistakaa ne sananmukaisesti, jos voitte", keskeytti Matherfield.
"Kyllä voin -- en luule niitä unohtavani", vakuutti Rhona. "Hän
sanoi: 'Mitä -- te uhittelette minua, vaikka olette selvillä, mitä
tiedän -- olette selvillä, mitä tiedän!'"
"'Olette selvillä, mitä tiedän!'" jupisi Matherfield. "Selvillä
siitä, mitä hän tiesi! Hm! Entä sitten?"
"Sitten majuri Penteney vain osoitti ovea. 'Tiehenne, sanon!' hän
komensi. 'Ja lukekaa tämäniltaisista sanomalehdistä! Ulos!'"
"'Lukekaa tämäniltaisista lehdistä!'" kertasi Matherfield. "Niinkö?
Hm -- hm! Sitten mies kai lähti?"
"Hän poistui virkkamatta enää mitään", myönsi Rhona. "Mitchell
saattoi hänet ulos ja näki hänen ajavan pois. Majuri Penteney
katsoi minuun hänen mentyään. 'Siinä, neiti Featherstone', hän
sanoi, 'näitte yhden Lontoon -- koko Euroopan -- pahimpia roistoja.
Toivokaamme, että teidän ei tarvitse häntä enää nähdä, että hän oli
täällä viimeisen kerran. Luultavasti hän sai kaipaamansa opetuksen!'
En vastannut mitään, mutta olin kovin hyvilläni, kun näin Baseverien
auton kiitävän tietä myöten pois!"
Matherfield tarttui lautasensa vieressä olevaan olutlasiin ja
joi aimo siemauksen sen sisällöstä, laskien sen sitten takaisin
ponnekkaasti, niin että pamahti.
"Kyllä arvaan, mistä on kysymys!" hän huudahti voitonriemuisesti.
"Kiristystä!"
"Juuri niin!" tehosti Hetherwick. "Olen ajatellut sitä viimeiset
kymmenen minuuttia. Baseverie on koettanut kiristää rahaa lady
Riversreadelta. Mutta se ei kuulu meihin. Meidän ratkaistavanamme on
Hannafordin murhan salaperäinen arvoitus. Ja -- näyttääkö tämä olevan
missään yhteydessä sen kanssa?"
"Minä sanoisin, että se ehdottomasti näyttää olevan!" vastasi
Matherfield. "Minusta se kuuluu yhteen sen kanssa, on sen
osa tahi ainakin osan osa, yksi monista osasista, niinkuin
kokoonpanotehtävässä. Meidän on sommiteltava kappaleet yhteen. Kahta
seikkaa voimme koettaa suorittaa heti. Ensiksi on meidän yritettävä
saada parempi selko tästä Baseveriesta ja toiseksi hankittava
lähempiä tietoja St. Maryn rakennusryhmässä asuvasta naisesta."
"Entäpä jos koetettaisiin tiedustella lady Riversreadelta -- tai
majuri Penteneyltä?" ehdotti Hetherwick.
"Niin -- miksi ette tee sitä?" kysyi Rhona melkein kiihkeästi.
"Tehkää se! Minua hiukan kyllästyttää esiintyä siellä neiti
Featherstonena. Tahtoisin kertoa lady Riversreadelle totuuden ja
menettelyni syyt ja tarkoituksen."
Mutta Matherfield pudisti päätään. Aika ei ollut vielä tullut,
hän selitti; oli odotettava vielä vähän. Jonkun aikaa kestäneen
keskustelun jälkeen hän ja Hetherwick palasivat Lontooseen.