Vanha häväistyskirjottaja!
Koska olen aivan varma siitä, ettet sinä eikä Levin maksa
uudistusosaanne meidän lainastamme Suutarien pankkiin, niin
lähetän minä täten vekselin uutta lainaa varten Rakennusmestarien
pankista. Ne rippeet, jotka eivät mene uudistukseen, jaettakoon
kristillisesti, ja lähetä minun osani höyrylaivalla Dalaröhön,
josta käyn hakemassa.
Veli Falk on nyt ollut minun hoidossani kuukauden ajan ja
luullakseni on hän paranemaan päin. Muistathan, että hän hylkäsi
meidät heti Ollen esitelmän jälkeen ja että hän, sensijaan että
olisi käyttänyt hyväkseen veljeään ja tuttavuussuhteitaan, liittyi
Työväenlippuun, jossa häntä rääkättiin 50 riksistä kuukaudessa.
Tuo Kindstugatanin vapausilma mahtoi kuitenkin vaikuttaa häneen
siveellisesti turmelevasti, sillä hän rupesi karttamaan parempia
ihmisiä ja pukeutumaan huonosti. Minä pidin kuitenkin kaiken aikaa
häntä silmällä tuon Beda lutkan kautta -- tiedäthän -- ja kun
huomasin hänet kypsyneeksi rikkomaan nuo kommunardisuhteensa, kävin
noutamassa hänet. Hain hänet kellari Tähdestä, jossa hän istui
kahden häväistyskirjottajan seurassa viljellen viinaa -- luulenpa
melkein, että he kirjottivatkin! Hänen tilaansa noutaessani hänet
nimittäisitte te surulliseksi. Kuten tiedät, katselen minä ihmisiä
ehdottoman välinpitämättömyyden silmillä; kohtelen heitä kuin
geoloogisia valmisteita, kuin kivennäisaineita; toiset kiteytyvät
tässä järjestelmässä, toiset tuossa; miksi ne niin tekevät, se
riippuu laeista tai seikoista, joiden suhteen meidän tulee olla
välinpitämättömiä; minä en itke kalkkisälpää sen vuoksi, ett'ei se
ole niin kovaa kuin vuorikristalli; siksi en myöskään voi sanoa
Falkin tilaa surulliseksi; se oli yksinkertaisesti tulos hänen
temperamentistaan (jota te sanotte sydämeksi) + olosuhteista, jotka
hänen temperamenttinsa oli aiheuttanut. Tuossa tilaisuudessa oli
hän kuitenkin hieman "alhaalla". Vein hänet veneeseen ja hän pysyi
passiivisena. Mutta juuri kun olimme päässeet laiturista ja saaneet
vauhtia, kääntyi hän taakseen, ja silloin seisoi Beda, luulen
että hän itse oli sinne tullut, rannalla huiskuttamassa. Silloin
hullaantui mies; tahtoo maihin, huusi hän, ja uhkasi hypätä mereen.
Tartuin häntä käsivarteen ja pistin hänet kajuttaan, jonka jälkeen
ovi suljettiin. Sivuuttaessamme Vaxholman viskasin kaksi kirjettä
postiin, toisen Työväenlipun toimittajalle, jossa pyysin anteeksi
Falkin jatkuvaa poissaoloa, ja toisen hänen emännälleen, jossa
pyysin hänen vaatteitaan lähetettäväksi tänne.
Hän tyyntyi kuitenkin ja nähdessään suuret vedet ja saariston tuli
hän sentimenttaliseksi ja puhui paljon roskaa, ettei hän muka enää
koskaan ollut luullut saavansa nähdä Jumalan (!) viheriäistä maata,
y.m.s. Mutta sitten sai jonkunlainen omatunto hänessä vallan. Hän
katsoi, ettei hänellä ole oikeutta olla niin onnellinen ja saada
nauttia toimettomuudesta, kun monet ihmiset ovat onnettomia;
hän katsoi pettäneensä tuon Kindstugatanin mörön ja tahtoi
palata takaisin; minun kauheisiin kertomuksiini hänen menneestä
elämästään hän selitti, että ihmisten velvollisuus on kärsiä ja
työskennellä toistensa puolesta; tämä mielipide on hänessä tullut
uskonnon luontoiseksi (minä olen kuitenkin ottanut sen hänestä
pois vichyvedellä ja suolakylvyillä). Mies näytti olevan aivan
rikki ja minulla on ollut paljon vaivaa hänen korjaamisessaan,
sillä oli vaikea erottaa sielullista ruumiillisesta. Minun täytyy
sanoa, että minä muutamissa suhteissa häntä ihmettelen -- minä en
koskaan ihaile. -- Mahtaa olla ihmeellinen se kiihko, joka ajaa
hänet tekemään ihan vastoin hänen omaa hyötyään. Aatteles, kuinka
hyvä hänen asemansa nykyään olisi, jos hän olisi pysynyt tyynellä
virkamiesurallaan, varsinkin kun veli siinä tapauksessa oli
luvannut auttaa häntä suuremmalla rahasummalla. Sen sijaan tärvelee
hän arvonsa menemällä raa'an työmiehen orjaksi -- ja kaikki tuo
noiden aatteitten vuoksi! Se on liian ihmeellistä!
Hän näyttää kuitenkin olevan paranemaan päin, varsinkin viime
läksytyksen jälkeen. Ajatteleppas, kun hän sanoi täkäläistä
kalastajaa "herraksi" ja nosti hänelle hattuaan. Sitäpaitsi hän
ryhtyi tuttavallisiin keskusteluihin väestön kanssa tahtoen tietää
"miten heidän laitansa oli". Seuraus oli, että kalastaja höristi
korviaan ja tuli eräänä kauniina päivänä kysymään minulta, maksaako
"tuo Falk" itse täyshoitonsa vai maksaako tohtori (minä) sen!
Kerroin tämän Falkille ja hän tuli pahoilleen, kuten aina milloin
hän kadottaa hyvät luulonsa jostakin. Jonkun aikaa sen jälkeen
hän meni puhumaan kalastajalle laajennetusta äänioikeudesta;
seuraus oli, että tämä tuli minulta kysymään, onko Falkilla huonot
raha-asiat.
Ensi päivät kulki hän pitkin rantoja ja oli haltioissaan; joskus
läksi hän uimaan kauas selälle ikäänkuin ei aikoisikaan palata, ja
kun aina olen pitänyt itsemurhaa ihmisen pyhimpänä oikeutena, koska
hän on saanut luonnolta sen lahjan, en tahtonut millään tavalla
sekaantua hänen tapoihinsa. Iisakki kertoi, että Falk on joskus
pitänyt hänelle pitkiä puhepurkauksia tuosta Beda neitsyestä, joka
on tainnut petkuttaa häntä oikein perinpohjin.
Kesken kaiken, Iisakilla, sillä on terävä pää, sen saat uskoa.
Hän on päntännyt päähänsä Raben nyt yhdessä kuukaudessa ja lukee
Caesaria kuten me luemme Harmaataviittaa, ja mikä vielä enemmän,
hän tietää, mitä se sisältää, seikka, jota me emme koskaan
tienneet. Mutta hänen päänsä on oikeastaan reseptiivinen, s.o.
vastaanottavainen ja samalla laskeva, ja se on lahja, jonka avulla
monesta on tullut nero, vaikka he ovat olleet jotenkin typeriä.
Hänen käytännöllisyytensäkin täytyy joskus päästä valloilleen, ja
äskettäin oli meillä loistava esimerkki hänen afäärinerostaan.
Minä en tunne hänen taloudellista asemaansa, sillä sen suhteen
on hän hyvin salaperäinen, mutta eräänä päivänä oli hän levoton,
sillä hänen oli maksettava parisen sataa. Koska hän ei voinut
kääntyä Tritonissa puuhaavan veljensä puoleen, jonka kanssa hän
on riidassa, kääntyi hän minun puoleeni. Minä en voinut häntä
auttaa. Silloin otti hän postipaperiarkin ja kirjotti kirjeen, joka
lähetettiin ylimääräisestä ja sitten ei kuulunut muutamaan päivään
mitään.
Sen tuvan edustalla, jossa asumme, oli kaunis tammilehto, joka
antoi miellyttävää varjoa ja suojeli samalla merituulilta. Minä
en ymmärrä puita enkä yleensä luontoa, mutta kuumalla ilmalla
pidän minä katveesta. Eräänä aamuna nostaessani rullakartiinin
en tiennyt, missä olin! Ikkunain edessä lepäsi avara selkä ja
kaapelimitan päässä rannasta ankkurissa jahti. Koko tammilehto
oli hakattu maahan ja erään kannon päässä istui Iisakki lukien
Euclidestä ja laskien puut aina sitä mukaa, kuin ne vietiin
jahtiin. Herätin Falkin; hän joutui epätoivoon, suunniltaan ja
sanasotaan Iisakin kanssa, joka tuossa kaupassa pisti 1,000 riksiä
puhdasta taskuunsa. Kalastaja sai 200 hienoa -- hän ei ollut
enempää pyytänyt. Minä olin suutuksissani -- en puiden vuoksi,
vaan siksi, etten itse ollut tuota keksinyt. Falk sanoo, että se
oli epäisänmaallista, mutta Iisakki vannoo, että näköala parani,
kun saatiin pois "tuo roska", ja hän aikoo tulevalla viikolla
ottaa veneen käväistäkseen samassa tarkotuksessa naapurisaarilla.
Kalastajan muija itki koko päivän, mutta ukko matkusti Dalaröhön
ostaakseen hänelle kauniin hamekankaan; hän pysyi poissa kaksi
vuorokautta ja oli sitten kotiin tullessaan aivan humalassa,
mutta vene tyhjä ja, kun vaimo kysyi kangasta, selitti ukko sen
unhottaneensa.
Hyvästi! Kirjota pian ja kerro joitakin häväistysjuttuja ja hoida
lainat hyvin!
Verivihollisesi ja takuumiehesi.
_H. B._
P. S. Näin sanomalehdistä, että par'aikaa perustetaan
virkamiespankkia. Ketkä siihen rahoja panevat? Pidä se kuitenkin
kiikarissa, niin heitämme sinne aikanaan pienen paperin.
Pyydän saada seuraavan uutisen Harmaaseenviittaan, katsoen
piakkoiseen lisensiaattitutkintooni:
_Tieteellinen löytö_. Lääketieteen kandidaatti Henrik Borg, eräs
meidän nuoremmista etevämmistä lääkäreistämme, on tehdessään
zootoomisia tutkimuksiaan Tukholman saaristossa löytänyt uuden
lajin Clypeaster-sukua, jolle hän on antanut varsin sattuvan
nimen: Maritimus. Se voitanee lyhyimmiten kuvata seuraavasti:
Ihokilvet viidessä huokoisessa ambulacralipinnassa ja viisi
interambulacralipintaa, joissa on ainoastaan piikkipitimet. Eläin
on herättänyt vilkasta huomiota oppineessa maailmassa.
* * * * *
_Arvid Falkin kirje Beda Petterssonille_.
Nämdössä, elokuulla 18 ..
Kävellessäni meren rannalla ja nähdessäni, kuinka rantakukat voivat
versoa kirjotussannassa ja piikivien välissä, muistelen sinua,
kuinka sinä voit kokonaisen talven kukkia kapakassa pikku Nygatanin
varrella.
* * * * *
En tiedä mitään ihanampaa kuin maata pitkällään rantakallioilla ja
tuntea kuinka gneissisirut kutittavat kylkiluitani, katsellessani
merelle; sillä silloin tulen minä ylpeäksi ja ajattelen olevani
Prometheus, mutta korppikotka -- se olet sinä! -- saa maata
vieterisängyssä Sandbergsgatanin varrella syömässä elohopeaa.
Ruskolevistä ei ole mitään iloa, kun ne kasvavat meren pohjassa,
mutta kun ne ajautuvat maihin ja mätänevät, haisevat ne jodilta,
ja se on hyvä rakkautta vastaan, ja bromilta, ja se on hyvää
hulluudelle.
* * * * *
Maan päällä ei ollut helvettiä, ennenkuin paratiisi oikein
valmistui, s.o. nainen tuli! (Vanhaa!!)
* * * * *
Uloimpana aavan meren partaalla asuu haahkapariskunta sinne
asetetussa nuuskanelikossa. Kun tietää, että haahkan siivenkärkien
väliä on kaksi jalkaa, täytyy ajatella ihmettä -- ja se rakkaus
onkin ihme! Minä en nyt enää saa tilaa koko maailmassa!
* * * * *
_Beda Petterssonin kirje tuomari Falkille_.
Tukholmassa, elokuulla 18 ..
Rakkas Ystävä!
Minä sain vastaan ottaa sinun kirjesi juri nyt, mutta minä en voi
sanoa, että minä sen ymmärsin, mutta minä kuulin, että sinä luulit,
että minä olin Sandbergsgatanilla, mutta se on ijankaikinen vale ja
minä voin ymmärtää, että se on tuo hämpsä, joka sen on levittänyt,
se on ijäkaikinen vale, ja minä vakuutan sinulle, että minä
rakastan sinua yhtä korkeasti kun ennenki, minä kaipan joskus saaha
nähdä sinua, mutta en kai pian saa.
Uskollinen _Bedasi_.
Jälkikirjotus. Hyvä Arvid, jos sinä voisit auttaa minua 30 riksillä
15 päivään asti niin olisit niin hyvä sinä saat ne varmasti
takaisin 15, sillä silloin minä itse saan rahoja. Olen ollut
hyvin sairas ja olen joskus niin pahoillani että tahtoisin olla
kuollut. Kahvilan mamselli oli ilkimys joka oli minun päälleni
mustasukkainen tuon paksun Berglundin vuoksi, ja siksi minä siellä
lopetin. Kaikki mitä he minusta puhuvat on vain juorua ja valhetta.
Voi aina hyvin ja elä unohda sinun omaa
Sama.
Sinä voit lähetä rahat Huldalle kahvilan niin saan net.
* * * * *
_Kandidaatti Borgin kirje kirjailija Struvelle_.
Vanhoillinen roisto!
Oletko kavaltanut rahat, koska ensiksikään en ole nähnyt mitään ja
toiseksi olen saanut Suutarien pankista karhumakirjeen. Luuletko
silti saavan varastaa, vaikka "onkin vaimo ja lapset"! Tee selvä
heti tahi tulen minä kaupunkiin ja teen skandaalin!
Uutisen olen lukenut, mutta siinä oli tietysti painovirheitä; oli
zoologisia zootoomisien sijasta ja Crypeaster, vaikka piti olla
Clypeaster. Toivon, että se kuitenkin teki hyvää.
Falk on tullut pähkähulluksi saatuaan eräänä päivänä naisen
käsialalla kirjotetun kirjeen. Joskus on hän puitten latvoissa,
joskus merenpohjassa. Hänellä on luultavasti käännekohta -- puhun
hänelle järkeä myöhemmin.
Iisakki on myynyt purjeveneensä minulta lupaa kysymättä, jonka
vuoksi olemme joutuneet tilapäisiksi vihollisiksi; hän lukee nyt
Liviuksen toista kirjaa ja perustaa kalastusyhtiötä.
Sitäpaitsi on hän ostanut hailiverkon, hyljepyssyn, 25
piipunvartta, lohisiiman, 2 ahvenverkkoa, nuottakodan ja --
kirkon. Viime mainittu kuuluu uskomattomalta, mutta on totta!
Ryssät sitä tosin vähän ovat polttaneet (1719), mutta muurit ovat
vielä pystyssä (seurakunnalla on uusi kirkko, jota käytetään
tavanmukaisella tavalla; vanhaa käytettiin kunnanmakasiinina).
Hän aikoo lahjottaa sen Kirjallisuusakatemialle, sillä hän luulee
saavansa Vaasan ritarimerkin. Kummempiakin on nähty! Hänen setänsä,
joka on kapakoitsija, sai Vaasan siitä hyvästä, että tarjosi
kuuromykille olutta ja voileipiä, kun nämä syksyisin olivat
maneesissa. Hän teki sen kuutena vuonna ja lopulta onnistui! Nyt
eivät kuuromykät enää koskaan saa voileipiä, joka osottaa, kuinka
turmiollinen Vaasan ritarimerkki on!
Ellen minä sitä miestä hukuta, ei hän lopeta, ennenkuin on ostanut
koko Ruotsin.
Herääppäs nyt horroksistasi ja ole rehellinen, muutoin tulen minä
kuin Jehu sinun päällesi ja silloin sinä olet mennyttä miestä.
_H.B._
P. S. Kun kirjotat uutisen Dalarön kylpyvieraista, niin mainitse
minut ja Falk (varatuomari), mutta elä Iisakkia; alan hieman hävetä
sitä seuraa -- ja sitten möi hän sen purjeveneen.
Lähetä minulle vähän vekselilomakkeita (sinisiä, soola-) samalla
kun rahat tulevat.
* * * * *
_Kandidaatti Borgin kirje kirjailija Struvelle_.
Kunnon poika!
Laput saatu! Näyttivät vaihdetuilta, sillä Rakennusmestaripankilla
ei ole tapana antaa muita kuin skånelaisia viisikymmenisiä! No,
yhtä hyvä!
Falk on terve ja kestänyt käännekohdan kuin mies; hän on
saavuttanut jälleen itsetuntonsa, tuon hyvin tärkeän elimen
edistyäksemme elämässä, mutta joka, mikäli tilasto osottaa,
suuresti heikontuu niissä lapsissa, jotka aikaisin kadottavat
äitinsä. Olen nyt antanut hänelle reseptin, jonka hän on sitä
mieluummin hyväksynyt, koska itse on sen keksinyt. Hän palaa
virkamiesuralle -- vastaanottamatta rahoja veljeltään (se on
hänen viimeinen tuhmuutensa, jota en voi kunnioittaa); palajaa
takaisin yhteiskuntaan, rekisteröi itsensä nautakarjaan, muuttuu
arvokkaaksi, saa yhteiskunnallisen aseman -- ja pitää suunsa
kiinni toistaiseksi -- kunnes sanansa ovat saaneet auktoriteettia.
Tämä viimemainittu on aivan välttämätöntä, jos hän mielii jatkaa
tätä elämää, sillä hänessä on taipumusta hulluuteen ja hän katoaa
jäljettömiin, ellei hylkää kaikkia aatteitaan -- joita minä
oikeastaan en ymmärrä eikä hän luullakseni itsekään osaa sanoa,
mitä tahtoo.
Hän on jo ottanut parannuskeinonsa ja minä aivan tuperrun hänen
edistymistään! Varmasti päättää hän päivänsä jossain hovivirassa!
Niin minä luulin! Mutta sitten sai hän eräänä päivänä käsiinsä
sanomalehden ja sattui lukemaan Pariisin kommuunista. Heti
ilmaantui tauti uudestaan ja hän alkoi taasen kiipeillä puissa --
mutta sitten taltui hän siitä eikä hän enää uskalla vilkaistakaan
sanomalehtiä. Mutta sanaakaan ei hän virkkanut! Saatte varoa sitä
miestä, kun hänestä kerran tulee valmis!
Iisakki on nyt alkanut lukea kreikkaa! Hänen mielestään ovat
oppikirjat liian typeriä ja liian pitkiä ja sentähden repii
hän ne rikki ja leikkaa niistä tärkeimmän, minkä sitten
liisteröi reskontraan, jonka hän on muodostanut jonkunlaiseksi
yleiskatsausteokseksi ylioppilastutkintoa varten.
Hänen lisääntyneet tietonsa klassillisissa kielissä ovat kuitenkin
tehneet hänet julkeaksi ja epämiellyttäväksi. Tässä muuanna päivänä
uskalsi hän lautapelin aikana kiistellä pastorin kanssa uskonnosta,
väittäen että juutalaiset olivat keksineet kristinuskon ja että
kaikki kristityt ovat juutalaisia. Tuo latina ja kreikka on
turmiollista! Pelkään, että olen karvaisella povellani kasvattanut
käärmettä; jos niin on, täytyy vaimon siemenen rikkipolkea käärmeen
pää.
Hyvästi!
_H.B._
P. S. Falk on ajanut amerikkalaisen partansa pois ja lakannut
nostamasta hattua kalastajalle.
Nyt et saa enää meiltä tietoja Nämdöstä; muutamme kaupunkiin
maanantaina!