Jeesuksen seuraaminen.
Seuraavana aamuna herätti siivoojatar hänet, ojentaen kirjeen, joka oli
sisällöltään seuraava:
Timot. luk. X, v. 27, 28, 29. Ensimmäinen Korint. luk. VI.,
v. 3, 4, 5.
Kallis V--i!
Meidän H:me J. Kr. Armo ja Rauha, Isän rakkaus ja P. H:n osallisuus
j.n.e. Amen!
Näin eilisiltaisesta Harmaastaviitasta, että aiot julkaista
Sovinnonsoihtua. Tule tapaamaan minua toimessani huomen-aamulla
ennen 9.
Pelastettu.
_Nathanael Skåre'si_.
Nyt ymmärsi hän osaksi Lundellin arvotukset!
Hän ei tosin tuntenut tätä suurta jumalanpalvelijaa Skårea
persoonallisesti eikä tiennyt mitään Sovinnonsoihdusta, mutta hän oli
utelias ja päätti seurata tungettelevaista kutsua.
Kl. 9 oli hän Regeringsgatanilla mahtavan nelikerroksisen talon
edustalla, jonka fasaadi oli täynnä kylttejä aina kellarikerroksesta
hamaan kattolistaan asti. _Kristillinen Kirjapaino Osakeyhtiö
Rauha, 2 k. Jumalan lasten perinnön toimitus, 1/2 k. Viimeisen
Tuomion toimisto, 1 k. Rauhanpasuunan toimisto, 2 k. Lastenlehti:
Ruoki lampaitani, toimitus, 1 k. Kristillisen Rukoushuoneosakeyhtiö
Armoistuimen Johtokunta, toimittaa maksuja ja myöntää lainoja
ensimmäistä kiinnitystä vastaan, 3 k. Tule Jeesuksen luo, 3 k_. Huom.
Säännölliset myyjät, jotka voivat antaa takuun, saavat täältä työtä.
_Lähetys-Osakeyhtiö Kotka_ jakaa 1867 vuoden voittoa korkokupongeilla,
2 k. _Kristillisen Lähetyshöyrylaiva Zululu'n konttori_, 2 1/2 k.
Laiva lähtee, jos Jumala tahtoo, t.k. 28 p. Tavaroita otetaan
konnossementtia ja kuittia vastaan konttorissa Skeppsbron luona, jossa
laiva lastaa.
_Ompeluseura Muurahaispesä_ ottaa vastaan lahjoja alakerrassa. _Papin
kauluksia_ pestään ja silitetään _Portinvartijan luona! Öylättejä_ à
1,50 naula myydään _Portinvartijalla!_ Huom! _Mustia hännystakkeja_,
jotka sopivat Rippilapsille, vuokrataan. _Käymätöntä viiniä_ (Math.
19:32) saa ostaa _Portinvartijalta_ à 75 äyriä kannu, ilman astiaa.
Alakerrassa portista vasemmalle oli kristillinen kirjakauppa. Falk
pysähtyi ja luki ikkunaan asetettujen kirjojen nimiä! Se oli sitä
vanhaa tavallista: epähienoja kysymyksiä, nenäkkäitä syytöksiä,
loukkaavia tuttavallisuuksia, kaikki jo entuudestaan hyvin tunnettuja.
Mutta enemmän kiinnittivät hänen huomiotaan monet kuvitetut
aikakauslehdet, jotka suurine, englantilaisine puupiirroksineen olivat
levällään houkutellen ihmisiä. Varsinkin lastenlehdillä oli ärsyttävä
ohjelma, ja puotipalvelija tiesi kertoa, miten vanhat ukot ja akat
tuntikausia voivat seisoa ikkunan ääressä katsellen kuvia, jotka
näyttivät tekevän liikuttavan vaikutuksen heidän hurskaisiin mieliinsä
ja herättävän jo menneen -- ehkä turhaan menneen -- nuoruuden muistoja.
Falkin valtasi silmänräpäykseksi jumalaton ajatus, jonka hän kuitenkin
heti karkotti sen siveellisen saarikansan luo, joka syö verta ja juo
leipäänsä, ja ajatuksensa hävetti häntä.
Hän kapuaa pompeijilaisten seinämaalausten välitse leveitä rappusia
ylös, jotka koko lailla muistuttavat sitä tietä, joka ei johda
autuuteen, ja saapuu sitten suureen huoneeseen, joka on sisustettu
kuin pankin sali pulpeteilla vielä ylösnousemattomia kamreereja,
kasöörejä ja kirjanpitäjiä varten. Keskellä huonetta on kirjotuspöytä,
suuri kuin alttari, mutta muistuttaen moniäänisiä urkuja, joita
ensinmainittuja tässä osottaa kokonainen koskettimisto ilmatelegraafin
nappuloita ja trumpettimaiset puhetorvet, jotka johtavat kaikkiin
rakennuksen huoneistoihin. Lattialla seisoo iso mies, ratsusaappaissa,
papintakissa, joka on kiinni kaulan luota viimeisellä ylänapilla,
niin että se muistuttaa avonaista univormutakkia, kaulassa valkoinen
rusetti ja sen yläpuolella merikapteenin naamari, sillä oikeat kasvot
ovat kadonneet pulpetin lokeroon tai pakkalaatikkoon. Iso mies ruoskii
ratsusaappaidensa kiiltäviä varsia ratsupiiskalla, jonka nuppi,
symboolisesti, kuvaa hevosen jalkaa, ja polttaa väkevää sikaria, jota
ahkerasti pureksii pitääkseen, kuten näyttää, suutaan käynnissä. Falk
katseli ihmetellen tuota suurta miestä.
Tämä siis oli tällaisten ihmisten viimeinen kuosi, sillä ihmisilläkin
on oma kuosinsa! Tämä siis oli tuo suuri julistaja, jonka oli
onnistunut tehdä nykyaikaiseksi syntisyys, armon janoominen, huonous,
köyhyys, kurjuus, sanalla sanoen kaikilla tavoin raadollisena oleminen!
Tämä mies oli tehnyt pelastuksesta hienon muodin! Hän oli keksinyt
Stora Trädgårdsgatania varten evankeliumin! Oli saatu kuulla armon
järjestys! Pidettiin synnillisyydessä kilparatsastuksia, joissa
huonoin sai palkinnon, mutta pantiin toimeen ajometsästyksiä köyhien,
pelastettavien sielujen pyydystelemiseksi, mutta pidettiin myöskin,
tunnustakaamme se, ajoja sellaisten uhrien tavottamista varten, joilla
pyytäjät opettelivat itseään parannukseen saattamalla heidät mitä
julmimman hyväntekeväisyyden esineiksi.
-- Vai niin, te olette herra Falk! sanoo naamio. Tervetuloa, ystäväni!
Te kenties haluatte nähdä minun toimeni! Anteeksi, onhan herra Falk
lunastettu? Niin! No! Tämä on kirjapaino-osakeyhtiön toimisto -- suokaa
anteeksi, silmänräpäys.
Hän menee urkujen luo ja vetää ulos parisen ääntä, jolloin vastaukseksi
kuuluu vihellys.
-- Olkaa niin hyvä ja katsokaa ympärillenne sen aikaa!
Hän panee suunsa torveen ja huutaa: -- _"Seitsemäs pasuuna ja
kahdeksas tuska!_ Nyström! Mediaevel, 8, varastossa, fraktuuralla
otsakirjotukset, nimet harvennetut!"
Ääni vastaa samasta torvesta: "Puuttuu käsikirjotusta!" Naamio istuutuu
urkujen ääreen, ottaa kynän ja arkin paperia ja antaa kynän kiitää
paperin yli puhuen sikari hampaissa.
-- Tämä toimi -- on -- niin laaja -- että se piankin menee -- yli
voimieni -- ja -- terveyteni olisi -- huonompi kuin se -- on -- ellen --
minä sitä hoitaisi -- niin -- hyvin.
Hän ponnahtaa ylös ja vetää toisesta äänestä ja huutaa toiseen torveen:
_Oletko maksanut velkasi?_ korrehtuuri -- Ja sitten hän jatkaa
puhumalla toista ja kirjottamalla toista.
-- Te ihmettelette -- miksi -- minä -- käyn jalassani -- näin --
ratsusaappaat. Sen vuoksi -- koska -- minä -- ensiksikin -- ratsastan
-- terveyteni vuoksi.
Poika tuo korrehtuuria. Naamio ojentaa sen Falkille ja sanoo nenällään
-- sillä suu ei ole vapaa -- "lue tuo!", samalla huutaen pojalle
silmillä: "odota!"
-- Toiseksi -- (korvain liikkeellä sanoo hän kehuvasti Falkille:
"kuuletteko, että seuraan mukana!") -- koska mielestäni -- hengen
miehen -- ei tule herättää -- huomiota -- ulkomuodollaan -- toisten --
ihmisten -- suhteen -- sillä -- sitä -- sanotaan -- hengelliseksi --
kopeudeksi -- ja se -- antaa -- moittijille -- syytä.
Kirjanpitäjä tulee sisälle ja naamio tervehtii häntä otsanahalla, ainoa
osa, joka ei ole käytännössä.
Ennemmin kuin istuisi toimetonna ottaa Falk korrehtuurin ja lukee.
Sikari jatkaa puhettaan.
-- Kaikilla muilla -- ihmisillä -- on ratsusaappaat -- minä en millään
muotoa tahdo poiketa heistä -- ulkoasuuni nähden -- sentähden -- koska
-- en ole -- mikään -- ulkokullattu -- käytän minä -- ratsusaappaita.
Sitten antaa hän käsikirjotuksen pojalle ja karjasee -- suullaan:
"Neljä latomahaallista _Seitsemättä pasuunaa_ Nyströmille!" -- ja
sitten Falkille:
-- Nyt olen vapaa viisi minuuttia! Suvaitsetteko tulla
varastohuoneeseen.
Kirjanpitäjälle:
-- Zululu lastaa?
-- Paloviinaa, vastaa kirjanpitäjä ruostuneella äänellä.
-- Käykö se päinsä? kysyy naamio.
-- Se käy päinsä! vastaa kirjanpitäjä.
-- No, Jumalan nimeen siis! -- Tulkaa, herra Falk. He astuvat
huoneeseen, joka on täynnä hyllyjä, joilla on kirjapakkoja. Naamio
sipasee ratsupiiskallaan pitkin niiden selkiä, ja sanoo ylpeästi --
suoraan:
-- Nämä minä olen kirjottanut! Mitä siitä sanotte? Eikö ole paljon?
Tekin kirjotatte -- vähän! Jos saatte jatkaa, niin kirjotatte tekin
vielä näin paljon! -- Hän puri ja repi sikariaan ja sylkäsi sitten
palaset suustaan, jotka lentelivät kuin paarmat, ennenkuin tarttuivat
kirjain selkämyksiin, ja hän näytti siltä kuin olisi ajatellut jotain
halveksuttavaa.
-- Sovinnonsoihtu? Hm! Minun mielestäni se on tyhmä nimi! Eikö
teidänkin? Tekö sen olette keksinyt?
Ensi kerran Falk nyt sai tilaisuuden vastata hänen puheeseensa, sillä
kuten kaikki suurmiehet vastasi hän aina kysymyksiinsä itse, ja vastaus
oli ei. Pitemmälle hän ei ehtinyt, ennenkuin naamio taas oli käynnissä.
-- Minun mielestäni se on hyvin tyhmä nimi! Noo! Te luulette sen
leviävän?
-- En tiedä mitään koko asiasta, enkä tiedä mistä te puhutte.
-- Ette tiedä mitään?
Hän ottaa lehden ja näyttää.
Falk lukee ällistyneenä seuraavan ilmotuksen:
"Tilausilmotus: _Sovinnonsoihtu._ Aikakauslehti kristillistä
yleisöä varten. Ilmestyy kohdakkoin Arvid Falkin toimittamana.
(Kaunokirjallisuus-Akatemian palkitsema kirjailija). Ensimmäinen
vihko sisältää Håkan Spegelin Jumalan luodut teot, tunnustettavasti
uskonnollista henkeä ja syvää kristillisyyttä uhkuva runoteos".
Hän oli unohtanut peruuttaa Spegelin ja siinä hän nyt seisoi sanatonna!
-- Kuinka suuri on painos? Hä? 2,000 otaksun minä. -- Liian vähän:
Ei kelpaa! Minun _Viimeistä Tuomiotani_ leviää 10,000 ja minä en
kuitenkaan saa siitä enempää kuin -- mitä mä sanoisin -- viisitoista
puhdasta!
-- Viisitoista?
-- Tuhatta, poikaseni!
Naamio näytti unohtaneen roolinsa ja joutuneen joillekin vanhoille
jäljilleen.
-- No hyvä, jatkoi hän. Te tiedätte, että minä olen suosittu
saarnamies, voin sanoa sen ilman kehumista, koskapa koko maailma sen
tietää! Te tiedätte, että minusta paljon pidetään, sitähän minä nyt
en voi auttaa, mutta niin se on! Minähän olisin teeskentelijä, jos
sanoisin, etten tiedä sitä, minkä koko maailma tietää! No siis, minä
avustan teidän yritystänne alussa! Te näette tämän säkin! Jos sanon,
että se sisältää kirjeitä henkilöiltä, naisilta -- niin, niin, olkaa
huoleti: minä olen naimisissa -- jotka pyytävät muotokuvaani, niin en
ole sanonut liikaa.
Se nyt tosin vain oli pussi, jota hän ruoski.
-- Säästääkseni heiltä ja itseltäni paljon vaivaa ja tehdäkseni samalla
toiselle suuren palveluksen olen ajatellut antaa teille luvan laittaa
lehteen elämäkertani, muotokuvan seuraaman, jolloin teidän ensimmäistä
numeroanne leviäisi 10,000 ja te voitte siten pistää taskuunne,
ainoastaan siitä numerosta, tuhannen puhdasta!
-- Mutta, herra pastori -- (hän yritti sanoa: kapteeni) -- minä en
tiedä mitään koko tästä asiasta!
-- Ei merkitse mitään! Ei kerrassaan mitään! Kustantaja itse on
kirjottanut minulle ja pyytänyt muotokuvaani! Ja teidän on laadittava
minun elämäkertani! Helpottaakseni tehtäväänne olen antanut erään
ystäväni panna kokoon pääsisällön siitä, joten teidän tarvitsee
laittaa vain johdanto -- lyhyt ja henkevä, korkeintaan muutamia
latomahaallisia! Nyt sen tiedätte!
Falk tuli hämilleen niin suuresta ennaltatietämyksestä, ihmetellen että
muotokuva oli niin erilainen kuin alkukuva ja että ystävän käsiala oli
niin samanlainen kuin naamion oma käsiala.
Naamio oli antanut muotokuvan ja käsikirjotuksen sekä ojensi nyt
kätensä saadakseen siitä kiitosta.
-- Tervehtikää -- -- kustantajaa! -- Hän oli niin vähältä sanoa
Smithiä, että heikko punerrus kohosi hänen poskipartansa väliin.
-- Mutta eihän pastori tunne minun mielipiteitäni -- väitti Falk
vastaan.
-- Mielipiteitänne? Hä? Olenko minä kysynyt teidän mielipiteitänne?
Minä en koskaan pyydä keltään ihmiseltä mielipiteitä! Varjelkoon
taivas! Minä? En koskaan!
Hän suomi vielä kerran kustannustavaroittensa selkämyksiä, avasi oven,
osotti elämäkertansa kirjottajalle tien ja palasi alttaripalvelukseensa.
Falk ei voinut, kuten tavallisesti, ja se oli hänen onnettomuutensa,
ennenkuin vasta jäljestäpäin keksiä sopivaa vastausta ja hän oli jo
kadulla, kun hän sen löysi. Kellarin luukku, joka sattumalta oli
auki (ja jossa ei ollut ilmotuksia), sai vastaanottaa elämäkerran ja
muotokuvan huostaansa.
Sitten meni hän lähimpään sanomalehden toimitukseen peruuttaakseen
uutisen Sovinnonsoihdusta ja sen jälkeen kulkemaan varmaa nälkäkuolemaa
kohti.