palakoot. Yhtä kauan runontaitavat laulajamme manan maille menneiden
muistoksi murhevirsiään vierittäkööt. Mutta sen jälkeen meidän on jo
aika ajatella eläviä. Pohjanmatkalle on toisten meistä kiiruhdettava
riistasaalista kokoomaan, mutta toisten on jäätävä vartijoiksi Tiurin
linnaan. On tietymätöntä, jos Novgorodin miehet jättävät vieläkään
meitä rauhaan. Niinpä siis meidän on oltava varuillamme!
Vasta seuraavana keväänä pohjanmatkalta paluun jälkeen vietettiin
Tiurin Kalevin ja Helinä neidon hääpidot. Kauan oli Helinä saanut
vuottaa mielitiettyään, mutta sitä suurempi olikin nyt hänen onnensa.
Kokkotulen palaessa uhripuiston pyhällä kummulla ja nuorten karkelon
käydessä sen ympärillä Tiurin Kalevi ja Helinä kävelivät rinnatusten
uhripuiston varjoisia käytäviä. Niin he joutuivat myös Lari taaton ja
pajarin tyttären hautakummun luo. Kumpu oli kukkaistutuksin koristettu.
Tiurin Kalevi kysyi, ääni hiukan vavahtaen:
— Sinäkö, Helinä armaani, tämän olet tehnyt?
— En minä yksinäni! virkkoi Helinä kauniin punan värjätessä hänen
kasvojaan. — Onhan meillä täällä Irinja neito vainajan entinen
orjapiikakin ja hänpä on minua tässä työssä auttanut.
— Vai niin, tuo uljaan Ormamme mielitietty! naurahti Tiurin Kalevi. —
Tänäänhän hekin hääpitoja viettävät.
Vielä he hyvän aikaa seisoivat vaieten rakkaan kummun ääressä, mutta
sitten tultiin jo Tiurin Kalevia ja hänen nuorta naistaan noutamaan
jousimiesten tupaan. Siellä väkevä Kiviniemen Karhu ja muut vanhat
Tiurin urokset olivat juominkiaan pitäneet ja nyt piti Kalevin ja
Helinänkin lähteä heidän joukkoonsa.
Ritari Niilo ja hänen nuori vaimonsa, entinen Päiväkiven Inkeri, eivät
olleet Tiurin Kalevin ja Helinän hääpidoissa. Ritari Niilon nuori
asemies, Osma Kumoinen, toi heidän häälahjansa Viipurin linnasta.
Paitsi Osma Kumoista, oli Niilo ritarin mukana mennyt Viipuriin myös
Unnunkosken Rongan Aarni poikanen. Siellä hän nyt upeili lännen
ritarien asepojan uljas vaatetus yllään ja lupasi kerran uljaana
ritarina palata Tiurin miesten luo.
Mutta Aarnin leikkikumppani, nuori Orava poikanen, oli edelleen Tiurin
linnassa. Vielä hän kertoili miehevänä miehenä kaikille, miten he Lari
taatto vainajan kera kävivät pajarin linnassa, miten heitä siellä
mielivieraina pidettiin ja miten he lopuksi tekivät hyvän kolttosen
pajarin miehille.
Mielellään vanhat urhot Orava poikasen kertomusta kuuntelevat.
Muistetaan silloin taasen Lari taatto, Tiurin uljas jousimies, joka
oli Tiurin miesten nuoren johtajan pajarin vankityrmästä pelastanut ja
antanut hyvän selkäsaunan Mikolka herjalle, pajarin kierosilmäiselle
rummunlyöjälle.
* * * * *
Tiurin linnan ja Tiurin miesten myöhemmistä kohtaloista eivät
aikakirjat paljonkaan tiedä.
Pähkinäsaaren rauhanteossa Ruotsin miehet unohtivat Tiurin urhojen kera
solmiamansa aseveljeyden. Paras osa Tiurin Karjalaa ja Laatokan Karjala
kokonaan jäivät Novgorodin vaikutuspiiriin.
Mutta Novgorodin ruhtinaat olivat Boris pajarin kohtalosta paljon
viisastuneet. Ei lähetetty enää toista pajaria Karjalan miehiä
sortamaan ja kohtuutonta riistaveroa vaatimaan. Pitkät ajat oli
Laatokan miestenkin veronalaisuus vain näennäistä ja Tiurin miehet
olivat vielä sata vuotta myöhemmin todellisuudessa vapaita miehiä.
Tiurin karjalaismarkkinat pysyivät vielä hyvän aikaa maineessa.
Edelleen kulki näille markkinoille sekä Novgorodin kauppiaita että
lännen miehiä Karjalan suurten metsien riistasaalista tavoittamaan.
Viidennelletoista vuosisadalle saakka oli Viipurista Vuokselle ja
siitä Tiurin linnan kautta Laatokalle kulkeva kauppatie vilkkaassa
käytännössä. Kun näinä rauhattomina aikoina lännen miesten suora
kauppayhteys Novgorodin kanssa usein katkesi, saivat Tiurin miehet
edelleen olla idän ja lännen kauppayhteyden välittäjinä. Tiurin
kauppala mainitaan vielä Novgorodin mahdin loppuaikoina hyvinvoivaksi
ja kukoistavaksi.
Tiurin miesten ja koko Karjalan onnettomin aika joutui vasta sen
jälkeen, kun Moskovan vallanhimoiset ruhtinaat olivat petomaisella
julmuudella ryöstäneet ja perinpohjin tuhonneet Novgorodin rikkaan
kauppavallan. Tämän jälkeen Moskovan ruhtinaat lähettivät pajarejaan
kaikkia Karjalan miehiä verottamaan, eivätkä Tiurin miehetkään nyt
enää pystyneet uuteen vapaustaisteluun sortajiaan vastaan. Novgorodin
hävitessä hävisi myös Tiurin miesten hyvinvointi. Vuoksen kauppatie
joutui unohduksiin ja Tiurin miesten linna rappeutui raunioiksi.
Sen viimeiset asukkaat muuttivat vanhan kansantarinan mukaan
Käkisalmeen, josta vähitellen oli tullut Laatokan Karjalan pääpaikka ja
hallintokaupunki.
Jo monta pitkää vuosisataa on kulunut Tiurin miesten linnan häviöstä.
Maan tasalle ovat myös painuneet vapaiden Tiurin urhojen sankarikummut,
noiden uljaiden urhojen, jotka käräjillään päättivät Karjalan
kohtaloista ja jotka pelottomina nousivat taisteluun ensimmäisiä
sortajiaan vastaan.
Ah, paljon on noita unohtuneita sankarikumpuja Karjalan mailla!