Sa elämänkirja, sa taulu lain,
sun lahjaksi, kuormaksi taivaalta sain,
sydän rinnassain.
Surut syöstä voin merehen sävelten,
mut sinusta virsiä tee minä en,
laki salainen.
En laulaa voi lauluja kirjan tään,
elon-ehtooseen saakka ma mykkänä jään
sydänhämärään.
Ken näki sun onnes ja ankeutes,
ken vapaushaavees ja vankeutes?
Ei yksikään.