Ihmiset veljet,
tahtoisin sanoa teille
hyvän ja lempeän sanan,
tahtoisin antaa teille
lahjarunsahan käden,
tahtoisin lähetä teitä
lämmössä katsehen kauniin.
Mutta mun kieleni kanta
kankea on ja mykkä,
käteni hervoton, tyhjä,
ja mun katseeni, ah,
on kaukaisuuksien vanki...
Sydän yksin roihuaa, elää
ja palaa vihaa
ja syytöstä synkkää
vastaan kättäni köyhää,
kohtaan kieltäni mykkää
ja katsetta kylmää
kaukaisuuksien soihduilla sokaistua...
Sydän yksin roihuaa, elää
ja palaa lempeä,
uljasta uhrimieltä
ja kaipuuta teihin,
te ihmiset veljet,
sydän, tuo rampa raukka,
joll' ei ole kättä, ei silmää,
ei suuta, millä haastaa...