Laps olen outo, eksynyt
maapallon päällä tään.
En maammonhelmaa tuntenut,
en tunne vieläkään.
Oi, ihmiset,
mun itkuani ihmetelkö älkää!
Ei kenkään mua tuutinut
oo lauluin, suuteloin,
ja unten utareista vain
ma äidinmaidon join.
Oi, ihmiset,
ma aina tunnen janoa ja nälkää.
Niin kaunis lemmenlehto lie,
mut kiinni portit sen,
ja liian oksat korkeella
on onnen rypälten.
Oi, ihmiset,
mi tuska kestää rakkauden nälkää!
Laps olen outo, eksynyt
maapallon päällä tään.
Mua tupaan kutsu tuloset
ei lieden yhdenkään.
Oi, ihmiset,
niin kylmästi, ah, ohi menkö älkää!