Kastanjankukka
kuin valkea kynttilä
loimujen, lamppujen lomista katsoo
etelän kesän
mustaan yöhön, kuumahan yöhön.
Loistaa rämyyn
markkinapesän,
nauraa karuselli-kirmaisulle,
jost' ohi keikkaa
neitojen nilkka ja pelmuva tukka.
Et ole mulle
et loimu, et lamppu,
vierahan väen kynttilä kylmä,
kastanjankukka,
piloilla taitettu, pistetty vyöhön!