Laivan kone pysäytettiin. Salapoliisi ja eräs toinen mies astuivat
veneeseen ja soutivat saarta kohden.
"Mitä tahdotte, herra?" kysyi salapoliisi.
"Minne on laiva matkalla?" kysyi puolestaan vanhus.
"Ensin Port Talbot'iin, sitten Buffaloon."
"Me tulisimme mukaan."
"Käy päinsä. Mutta teidän tulee suorittaa maksu Detroitista lähtien."
"Sen suoritamme kernaasti."
"Mutta mitenkä olette joutuneet tälle aivan autiolle saarelle?"
"Meidän piti täällä ampua vesilintuja, ja veneemme joutui vesiajolle."
"Sepäs kiusan paikka! Mutta missä ovat ampumaneuvonne."
"Ne menivät veneen mukana."
"Olette onneksi kuitenkin pelastaneet muut tavaranne, kuten huomaan.
Olkaa, herrat, hyvät ja astukaa veneeseen! Emme jouda täällä
viivyttelemään, sillä meidän on ajoissa saavuttava Port Talbot'iin."
Toiset kaksi rosvoa tulivat kantaen nahkakapsäkkiä, matkalaukkua ja
punaista myttyä. Kaikki kolme astuivat veneeseen ja kuljetettiin
höyrylaivaan.
Tuskin olivat he sinne nousseet, niin poliisit hyökkäsivät heidän
kimppuunsa ja vangitsivat heidät paikalla.
Herra Hamilton tutki vankien tavarat ja löysi Kauppapankista varastetun
summan vielä aivan täydellisenä.
* * * * *
Nuo kolme rosvoa saivat laillisen rangaistuksensa. Mutta Claude Regnard
sai hyvin ansaitsemansa 10,000 dollarin palkinnon.
Tällä pääomalla laittoi hän kuntoon kala-, säilyke- ja herkkukaupan,
joka pian rupesi kukoistamaan, sillä tuo iloinen ja miellyttävä
Kanadalainen voitti kaikkien suosion. Nyt uskaltaisi hän kaiketikin
pyytää Lovisaa vaimokseen.
Ja niin kävi, että tuo lemmitty tyttö tuli hänen omaksensa, ja hän
pääsi siten toiveidensa perille. Hän elää vieläkin arvossa pidettynä
miehenä hyvässä Clevelandin kaupungissa Ohion ihanassa valtiossa.