Joakiina ei ollut paha. Mutta hän oli äitipuoli, ja tunnettuhan on
sananlasku: _"Madrasia, el diable la arrasta"_ (perkele houkuttelee
äitipuolta puolelleen). Kuta enemmän ponnistuksia Joakiina teki
rakastaaksensa lapsipuoliaan, sitä vähemmin saattoi hän kärsiä niitä.
Muut ihmiset luulivat että Martin ja hänen vaimonsa sopivat varsin
hyvin, mutta tämäpä olikin itse asiassa vain näennäistä, sillä tiesihän
Martin ettei Joakiina rakastanut hänen tyttäriään, ja Joakiina taasen
tiesi ettei Martin rakastanut poikaparkaa niin paljon kuin tyttäriä.
Ei tarvittu muuta kuin että Martin hiukkasenkaan hyväili tyttöjä,
niin paha vihamies oli kohta saapuvilla virittämässä kateuden tulta
Joakiinan sydämessä. Martin tiesi sen ja suri katkerasti; mutta kun
hänen vaimonsa salasi tunteitaan, niin teki hän samaten. Tämä kaikki
kohtasi poikaparkaa, sillä vaikka Martin olisi tehnyt mitä ponnistuksia
tahansa ja koettanut muistaa että Joakiinaa lapsi oli hänen lapsensa
yhtä hyvin kuin tytöt, niin tuli hän lopulta, jollei juuri inhonneeksi,
kumminkin välinpitämättömyydellä katselleeksi tätä lasta.
Joakiina olisi mielellään tahtonut kurittaa tyttöjä; mutta vielä
hän ei ollut saanut tilaisuutta täyttämään tätä haluansa. Syyttä ei
hän uskaltanut heitä piestä, sillä Martin oli sanonut sallivansa
hänen kurittaa heitä ainoastaan siinä tapauksessa, että he olivat
tottelemattomia; mutta tyttöraukat olivat niin nöyriä ja hyvin
kasvatettuja, että he aina säntilleen tekivät, mitä ikinä äitipuoli
heiltä vaati, ja osasivat siten välttää kaikkia niitä ansoja,
joita äitipuoli viritti heidän tielleen saadaksensa heidät kiinni
tottelemattomuudesta ja laiminlyömisestä.
Jos Joakiina otti oppia perkeleeltä keksiäksensä lapsipuolilleen
tavattomia ja vaikeita tehtäviä, niin turvasivat lapsipuolet varmaankin
Jumalan apuun, voidaksensa näitä tehtäviä täyttää, sillä muussa
tapauksessa olisi ollut mahdotonta, että he olisivat voineet saada
kaikki äitipuolensa käskyt niin ihmeen täydellisesti toimitetuiksi.
Eräänä päivänä käski äitipuoli Isabelin kuljettaa muulilla vehnäjyviä
myllyyn ja olla kotona ennen puolen tunnin kuluttua, jota aikaa ihan
minuutilleen tarvittiin tällaiseen matkaan, ellei mitään viivytystä
tiellä sattuisi. Keli oli kovin huono, ja Joakiina oli mielessään
laskenut, että muuli kompastuisi, jolloin raskas nisusäkki putoaisi sen
selästä ja Isabel siitä syystä viipyisi tavallista kauemmin, semminkin
kun ei auttajaa likisyydessä ollut.
Aivan oikein! Muuli kompastui. Mutta ihmisavun puutteessa lähetti
Jumala toisen avun tytölle, antamalla hänelle neuvon pälkähässä. Siinä
oli tien varrella kohtisuora multakasa. Sen viereen asetti Isabel
muulin. Sitten vieritti hän kasan toista, kaltevaa puolta säkkiä ylös
ja sai sen sitten pienellä töyttäyksellä uudelleen muulin selkään. Ja
ennenkuin puoli tuntia oli kulunut, oli hän kotona, iloinen ja hymyvä
kuin keväinen kukka.
Eräänä päivänä vähää ennen puolista meni Joakiina pellolle, jossa hänen
miehensä ynnä vanhin ja nuorin tytöistä sekä poika olivat. Lähtiessään
sanoi hän Teresalle, joka jäi kotiin:
"Katso tarkkaan pataa ja laita että pöytä on katettu säntilleen
kello 12. sillä silloin tulemme syömään. Tässä on ullakon avain; tuo
viinirypäleitä ja aseta ne pöydälle ennenkuin palaamme."
Teresa katsoi pataa. Kello 1/2 12 kattoi hän pöydän; sitten otti hän
ullakon avaimen ja meni noutamaan rypäleitä. Mutta ullakon oven lukko
oli kovin kankea, ja tyttö huomasi pian ettei hän saisi sitä avatuksi.
Tämän tiesi kyllä paha äitipuoli, joka itsessään kaiketi nyt riemuitsi,
luullen vihdoinkin saavansa mielin määrin piestä tyttöparkaa.
Mitä tuli Teresan tehdä? Hän alkoi jo vaipua epätoivoon. Kello oli
kohta 12, ja jolleivät rypäleet olleet pöydällä, kun äitipuoli
tuli kotiin, niin oli hänellä selkäsauna valmis. Rypäleet olivat
ullakkokamarissa säkeissä ja hyvin kaukana ovesta. Tyttö koetti kissaa
varten oveen tehdyn reijän kautta korennolla haalia säkin luoksensa,
mutta se ei onnistunut. Hän ajatteli jo juosta naapuritaloon apua
pyytämään, mutta vaikka naapuritalo ei ollut kovinkaan kaukana, huomasi
hän ettei hän ehtisi, sillä hänellä ei ollut silmänräpäystäkään
poisantaa. Teresalla oli tapana, kuten hyvillä lapsilla on, kun he
hätään joutuvat, huutaa äitiään avukseen.
"Minun sieluni äiti, mitä pitää minun tekemän?" huudahti hän. Ja
epäilemättä kuuli äiti taivaassansa tämän rukouksen ja ilmaisi hänelle
keinon, jonka avulla hän pääsisi pälkähästään. Yht'äkkiä hypähti,
näet, Teresa ilosta, kuten se, joka vihdoin voittaa, mitä on toivonut
voittavansa, otti syliinsä "Mininon", joka nurkuen naukui nurkassansa,
ikäänkuin olisi se tahtonut sanoa: "Mitähän oikein tässä talossa
syödään?" sitoi nauhan sen ympäri, työnsi sen ovessa olevasta reijästä
sisään, heitti juustopalasen rypälesäkin viereen ja veti kissaa, kun
se tahtoi käydä juuston kimppuun, nuorasta luoksensa. Kissa iski
kyntensä rypälesäkkiin, mutta Teresa veti yhä nuorasta, ja niin sai hän
hinatuksi oven luo kissan ja rypälesäkin. Paha äitipuoli ei saanutkaan
syytä piestä pikku Teresaa.
Nuorin tytöistä oli erittäin mieltynyt persikkahedelmiin. Eräänä
päivänä oli äitipuoli noukkinut koko joukon semmoisia, ja Markiitta,
joka vielä tänä vuonna ei ollut saanut maistaakaan persikoita, katsoa
tuijotti niitä himosta hehkuvilla silmillä.
Joakiina jätti tytön hedelmien luo, kiellettyään häntä ottamasta
ainoatakaan, ja siirtyi toiseen huoneeseen, varmana siitä että nyt
vihdoinkin saisi haluttua syytä antamaan selkäsaunan tytölle, tämä kun
tietysti ei voisi sotia himoansa vastaan.
Markiitta taisteli kauan. Vihdoin päätti hän ottaa yhden persikan. Ja
hän oli juuri haukkaamaisillansa palasen siitä, kun äiti ryntäsi esiin.
Mutta tyttö kiiruhti siirtämään persikkaa vähän korkeammalle, ikäänkuin
hän vain olisi tahtonut haistella sitä, ja sanoi, olematta millänsäkään:
"Oi rouva-äiti, kuinka suloinen haju sillä on!"
Joakiinan täytyi jättää tyttö rauhaan. Hän oli ilossaan rynnännyt liian
aikaisin esiin väijyntäpaikaltaan.
Kuvaavathan nämä tapaukset jo selvästi, kuinka ahkeraan paha vaimo
koetti pahan vihamiehen avulla saada tilaisuutta tallaamaan tomuun
lapsipuolensa, ja mitä ponnistuksia nämä tekivät, jottei se hänelle
onnistuisi.