III.

Joakiina ei ollut paha. Mutta hän oli äitipuoli, ja tunnettuhan on

sananlasku: _"Madrasia, el diable la arrasta"_ (perkele houkuttelee

äitipuolta puolelleen). Kuta enemmän ponnistuksia Joakiina teki

rakastaaksensa lapsipuoliaan, sitä vähemmin saattoi hän kärsiä niitä.

Muut ihmiset luulivat että Martin ja hänen vaimonsa sopivat varsin

hyvin, mutta tämäpä olikin itse asiassa vain näennäistä, sillä tiesihän

Martin ettei Joakiina rakastanut hänen tyttäriään, ja Joakiina taasen

tiesi ettei Martin rakastanut poikaparkaa niin paljon kuin tyttäriä.

Ei tarvittu muuta kuin että Martin hiukkasenkaan hyväili tyttöjä,

niin paha vihamies oli kohta saapuvilla virittämässä kateuden tulta

Joakiinan sydämessä. Martin tiesi sen ja suri katkerasti; mutta kun

hänen vaimonsa salasi tunteitaan, niin teki hän samaten. Tämä kaikki

kohtasi poikaparkaa, sillä vaikka Martin olisi tehnyt mitä ponnistuksia

tahansa ja koettanut muistaa että Joakiinaa lapsi oli hänen lapsensa

yhtä hyvin kuin tytöt, niin tuli hän lopulta, jollei juuri inhonneeksi,

kumminkin välinpitämättömyydellä katselleeksi tätä lasta.

Joakiina olisi mielellään tahtonut kurittaa tyttöjä; mutta vielä

hän ei ollut saanut tilaisuutta täyttämään tätä haluansa. Syyttä ei

hän uskaltanut heitä piestä, sillä Martin oli sanonut sallivansa

hänen kurittaa heitä ainoastaan siinä tapauksessa, että he olivat

tottelemattomia; mutta tyttöraukat olivat niin nöyriä ja hyvin

kasvatettuja, että he aina säntilleen tekivät, mitä ikinä äitipuoli

heiltä vaati, ja osasivat siten välttää kaikkia niitä ansoja,

joita äitipuoli viritti heidän tielleen saadaksensa heidät kiinni

tottelemattomuudesta ja laiminlyömisestä.

Jos Joakiina otti oppia perkeleeltä keksiäksensä lapsipuolilleen

tavattomia ja vaikeita tehtäviä, niin turvasivat lapsipuolet varmaankin

Jumalan apuun, voidaksensa näitä tehtäviä täyttää, sillä muussa

tapauksessa olisi ollut mahdotonta, että he olisivat voineet saada

kaikki äitipuolensa käskyt niin ihmeen täydellisesti toimitetuiksi.

Eräänä päivänä käski äitipuoli Isabelin kuljettaa muulilla vehnäjyviä

myllyyn ja olla kotona ennen puolen tunnin kuluttua, jota aikaa ihan

minuutilleen tarvittiin tällaiseen matkaan, ellei mitään viivytystä

tiellä sattuisi. Keli oli kovin huono, ja Joakiina oli mielessään

laskenut, että muuli kompastuisi, jolloin raskas nisusäkki putoaisi sen

selästä ja Isabel siitä syystä viipyisi tavallista kauemmin, semminkin

kun ei auttajaa likisyydessä ollut.

Aivan oikein! Muuli kompastui. Mutta ihmisavun puutteessa lähetti

Jumala toisen avun tytölle, antamalla hänelle neuvon pälkähässä. Siinä

oli tien varrella kohtisuora multakasa. Sen viereen asetti Isabel

muulin. Sitten vieritti hän kasan toista, kaltevaa puolta säkkiä ylös

ja sai sen sitten pienellä töyttäyksellä uudelleen muulin selkään. Ja

ennenkuin puoli tuntia oli kulunut, oli hän kotona, iloinen ja hymyvä

kuin keväinen kukka.

Eräänä päivänä vähää ennen puolista meni Joakiina pellolle, jossa hänen

miehensä ynnä vanhin ja nuorin tytöistä sekä poika olivat. Lähtiessään

sanoi hän Teresalle, joka jäi kotiin:

"Katso tarkkaan pataa ja laita että pöytä on katettu säntilleen

kello 12. sillä silloin tulemme syömään. Tässä on ullakon avain; tuo

viinirypäleitä ja aseta ne pöydälle ennenkuin palaamme."

Teresa katsoi pataa. Kello 1/2 12 kattoi hän pöydän; sitten otti hän

ullakon avaimen ja meni noutamaan rypäleitä. Mutta ullakon oven lukko

oli kovin kankea, ja tyttö huomasi pian ettei hän saisi sitä avatuksi.

Tämän tiesi kyllä paha äitipuoli, joka itsessään kaiketi nyt riemuitsi,

luullen vihdoinkin saavansa mielin määrin piestä tyttöparkaa.

Mitä tuli Teresan tehdä? Hän alkoi jo vaipua epätoivoon. Kello oli

kohta 12, ja jolleivät rypäleet olleet pöydällä, kun äitipuoli

tuli kotiin, niin oli hänellä selkäsauna valmis. Rypäleet olivat

ullakkokamarissa säkeissä ja hyvin kaukana ovesta. Tyttö koetti kissaa

varten oveen tehdyn reijän kautta korennolla haalia säkin luoksensa,

mutta se ei onnistunut. Hän ajatteli jo juosta naapuritaloon apua

pyytämään, mutta vaikka naapuritalo ei ollut kovinkaan kaukana, huomasi

hän ettei hän ehtisi, sillä hänellä ei ollut silmänräpäystäkään

poisantaa. Teresalla oli tapana, kuten hyvillä lapsilla on, kun he

hätään joutuvat, huutaa äitiään avukseen.

"Minun sieluni äiti, mitä pitää minun tekemän?" huudahti hän. Ja

epäilemättä kuuli äiti taivaassansa tämän rukouksen ja ilmaisi hänelle

keinon, jonka avulla hän pääsisi pälkähästään. Yht'äkkiä hypähti,

näet, Teresa ilosta, kuten se, joka vihdoin voittaa, mitä on toivonut

voittavansa, otti syliinsä "Mininon", joka nurkuen naukui nurkassansa,

ikäänkuin olisi se tahtonut sanoa: "Mitähän oikein tässä talossa

syödään?" sitoi nauhan sen ympäri, työnsi sen ovessa olevasta reijästä

sisään, heitti juustopalasen rypälesäkin viereen ja veti kissaa, kun

se tahtoi käydä juuston kimppuun, nuorasta luoksensa. Kissa iski

kyntensä rypälesäkkiin, mutta Teresa veti yhä nuorasta, ja niin sai hän

hinatuksi oven luo kissan ja rypälesäkin. Paha äitipuoli ei saanutkaan

syytä piestä pikku Teresaa.

Nuorin tytöistä oli erittäin mieltynyt persikkahedelmiin. Eräänä

päivänä oli äitipuoli noukkinut koko joukon semmoisia, ja Markiitta,

joka vielä tänä vuonna ei ollut saanut maistaakaan persikoita, katsoa

tuijotti niitä himosta hehkuvilla silmillä.

Joakiina jätti tytön hedelmien luo, kiellettyään häntä ottamasta

ainoatakaan, ja siirtyi toiseen huoneeseen, varmana siitä että nyt

vihdoinkin saisi haluttua syytä antamaan selkäsaunan tytölle, tämä kun

tietysti ei voisi sotia himoansa vastaan.

Markiitta taisteli kauan. Vihdoin päätti hän ottaa yhden persikan. Ja

hän oli juuri haukkaamaisillansa palasen siitä, kun äiti ryntäsi esiin.

Mutta tyttö kiiruhti siirtämään persikkaa vähän korkeammalle, ikäänkuin

hän vain olisi tahtonut haistella sitä, ja sanoi, olematta millänsäkään:

"Oi rouva-äiti, kuinka suloinen haju sillä on!"

Joakiinan täytyi jättää tyttö rauhaan. Hän oli ilossaan rynnännyt liian

aikaisin esiin väijyntäpaikaltaan.

Kuvaavathan nämä tapaukset jo selvästi, kuinka ahkeraan paha vaimo

koetti pahan vihamiehen avulla saada tilaisuutta tallaamaan tomuun

lapsipuolensa, ja mitä ponnistuksia nämä tekivät, jottei se hänelle

onnistuisi.

Pieni novellikirjasto VII · 第 8 / 23 题